Tarinointia kuumuudessa

---

Huh, pikkaisen on kuuma! Tietylla tavoin tahan 40 asteen saunalampotilaan tottuu ja kuumuutta ei edes huomaa. Valilla sita vain ihmettelee, miksi on niin voimaton olo. Sitten hoksaa, etta johtuisikohan ilmastosta.

Kavimme tanaan ilmastoidussa ostoskeskuksessa lahinna juuri ilmastoinnin vuoksi. Kun tulimme ulos sielta, tuntui kuin joku olisi lyonyt kostean kuumalla ratilla naamaan. Lammon huomaa siis vain siita jos valilla paasee jonnekin viileampaan.

Kuulin tanaan nykyaikaisen version Roomeon ja Juulian rakkaustarinasta. Saimme aamulla mukavan pyorariksakuskin kyydittamaan meidat kauppakeskukseen. Han oli ensimmainen oikeasti mukava riksakuski,johon olemme tormanneet ja kaikella todennakoisyydella viimeinen. Han ihaili ensin Kallen partaa ja sanoi itsekin haluavansa sellaisen, mutta tyttoystava ei tykkaisi.Sitten han kertoi seuraavanlaisen tarinan,johon Kalle valilla kommentoi, mutta jatan nyt hanen kommenttinsa selvyyden vuoksi pois:

Menen naimisiin muutaman kuukauden paasta. Tuleva vaimoni on hindu ja mina olen muslimi, joten sukumme ei yhtaan pida avioliitostamme. Aitini hyvaksyy sen, mutta isani ei. Minun omasta mielestani ihmisten uskonnolla ei ole valia. Tarkeinta on vain, etta ihmiset ovat hyvia ihmisia, ei uskonto tee ihmisesta hyvaa eika pahaa. Yleensa Intiassa muslimit ja hindut eivat kuitenkaan puhukaan toisilleen. Harvoin he haluavat olla missaan tekemisissa toistensa kanssa.

Saattoi olla, etta tuo rakkaus ylitti myos yhteiskuntaluokkien rajat, silla mies kertoi tyttoystavansa olevan opettaja. Han itse taas oli riksakuski, joka ei ole kovinkaan arvostettu ammatti. Eivat opettajatkaan kovin ylaluokkaisia ole, ja usein tavallisen kansan kouluissa opettavilla on tosi huono palkka. Silti he ovat kuitenkin kouluja kaynneita ihmisia. Riksakuskit taas usein ovat aika oppimattomia. Tosin tama kyseinen kuski osasi niin taidokkaasti englantiakin, etta saattoi han alumperin olla ollut muussakin ammatissa. Han myos tiesi Suomesta ja pohjoismaista asioita, joita harva taalla tietaa. Tama talouslama tiputtaa Intiassakin ihmisia arvostetuista hyvapalkkasista toista alemmalle arvoasteikolle, useat joutuvat varmasti kerjuulle asti.

On kylla aina hienoa, kun taalla tormaa avarakatseisiin,hyvakaytoksisiin ja ajatteleviin ihmisiin. Eilenkin tormasimme eraassa ravintolassa mieheen, joka kertoi meille mielenkiintoista tietoa Gangesista ja opetti korttipelin, jota vanhat aijat pelaavat taalla kadunkulmilla rahasta. Han oli kotoisin jostain todella pikku kylasta. Usein sellaiset ihmiset ovatkin ystavallisimpia, elleivat sitten ole tungettelevaisuuteen asti uteliaita. Ei sita tietty voi suoraan yleistaa, mutta ainakin tallaisissa turistikaupungeissa ihmiset yrittavat yleensa lahinna vain hyotya meista. Jos joku sanoo sinulle kadulla "Hello, how are you", voit olla taysin varma, etta seuraava lause kasittelee sita, kuinka sinun pitaisi lahtea veneilemaan, ottaa hennatatuointi tai ostaa jotain. Pikku kylilla taas ihmiset tyytyvat useimmiten vain tervehtimaan ilman mitaan taka-ajatuksia.

Tuo ravintolan seta naureskeli, kun kysyimme pyhista miehista. Han naurahti: eivat he mitaan pyhia ole. Oikeita pyhia ihmisia ei nae kaduilla, he ovat temppeleissa. Ne pyhat miehet, jotka kerjaavat kaduilla ovat lahes kaikki huijareita. Jos annat heille lantin, kohta he painuvat jonhonkin baariin ja kaatavat sen viskina kurkustaan. Hyvahan se oli tamakin tietaa! Olimmekin vahan jo kyynisesti ajatelleet, ettei se kovin pyhalta tunnu, kun tullaan repimaan hihasta ja kerjaamaan, jotkut ovat jopa kaupustelleet postikortteja.

Seta kertoi myos Gangesissa kylpemisen perinteesta. Ihmiset tulevat usein kylpemaan, kun heilla on joku ongelma, aivan mika vain.Yksi yleinen syy on, etta he eivat ole saaneet lapsia. Kun he kylpevat, kayvat temppelissa ja lahjoittavat ehka vahan rahaakin temppelipapille, he menevat kotiinsa. Sitten jos ongelma poistuu,he vaikka saavat lapsia, he tulevat takaisin Varanasiin. He laskevat kiitokseksi kynttilalyhdyn lipumaan pitkin jokea auringonlaskun aikoihin.

Katselimme eilen tuota kynttiloiden kulkuetta, joka lipui sadehtivana pimealla joella. Olihan se hienon nakoista! Katselimme myos monia muita seremonioita. Jotkut heiluttivat joenrannassa lyhtyja, joissa oli iso avotuli.Jotkut kaljut munkit pienine takaraivon hiustupsuineen leipoivat banaaninlehtien paalla jauhosta tietynlaisia pullia. He istuivat rivissa ja joku jakoi heille leipomistarvikkeita seka mutisi siunauksiaan. Pienia savisia teekuppeja levitettiin tasanteille aivan joenlahelle, ja siina kai pidettiin jotkin teeseremoniat. Emme kuitenkaan pitkaan jaksaneet seurata tapahtumia, silla aina joku kauppias tuli ahdistelemaan. Sielta ravintolan katolta sai ihanan rauhassa katsella ja sielta oli hyvat nakoalat.

Toissapaivana kavimme myos katsomassa ruumiiden polttoa, mutta ei siina kovin lahelle paassyt. Jotkut tulivat aina komentamaan:kunniottakaa perheita,alkaa menko sinne, menkaa tuonne. Totta kai on hyva, ettei turisteja paasteta aivan lahelle, silla olisihan se aika huonoa kaytosta menna tuijottamaan, kun jonkun omaista poltetaan. Ei kuolema ole taalla niin iso asia kuin lannessa, mutta kylla taallakin tietty nakee kuinka vainajia surraan. Silti tuossakin komentelussa oli kuitenkin taka-ajatuksena se, etta meidat saataisiin kiipeamaan eraaseen torniin. Sanottiin, etta sielta saisi ilmaiseksi katsella. Kun olimme siella, huijari pyhat miehet tulivat kuitenkin kerjaamaan rahaa. Lahdimme pois ja jossain vaiheessa saimme hiivittya takaisin ilman, etta kukaan naki ja saimme katsella rauhassa. Tapahtumassa oli jotain hienoa tunnelmaa:vainajat oli kiedottu silkkisiin kirkkaan varisiin kankaisiin, tuoksuvia santelipuu kasoja oli kaikkialla ja vainajakaarojen paalle ripoteltiin ensin kunnioittavasti Gangesin vetta. Hyvin seremoniallistahan se oli, kuten kaikki hindulaisuudessa!

Viime yona oli taas todella kuuma, emmeka paljon nukkuneet. Olemme keksineet hyvan vilvoittelukeinon:kaadamme vetta sankyn tai sitten kastelemme peittolakanan. Eihan se varmaan kovin terveellista ole nukkua sellaisessa latakossakaan, mutta lahes ainoa keino hieman helpottaa lampohalvausoloa. Yhtena yona olin jattanyt kuumemittarin poydalle ja se oli noussut 45, se kertoo kuinka kuuma taalla voi olla. Yolla ei tietenkaan ole niin kuuma, mutta kiviset rakennukset varaavat paivan lampoa itseensa. Nyt meilla on sikali hyva kamppa, etta se on nurkkahuone, jossa lahes joka puolella on isot aukaistavat ikkunat. Ainoa vaan, ettei ropeli toiminut viime yona,siksi oli niin hiki. Joku alypaa oli painanut katkaisiaa huoneemme ulkopuolelta. Me emme edes tienneet tallaisesta katkaisimesta, mika oli erikseen ropelille. Ajattelimme, etta se on hajonnut kun valot toimi,tai, ettei sahkoa riittaisi ropeliin asti. On tuo kamppa kuitenkin parempi kuin edellinen. Siella hajosi kaikki! Hajotimme vessan ikkunan, kun kalle yritti sulkea sita, valokatkaisin hajosi, sanky natisi liitoksistaan, tuuletin patki vahan valia.yms.

---