Varanasin ammattihuijareista ym

---

Oikeastaan ei nyt pitaisi liikahtaa huoneestamme mihinkaan, silla maksamme ilmastoinnista huikean hinnan. On se kuitenkin ollut sen arvoista, hyvin nautinnollista. Parista lyhyesta sahkokatkosta huolimatta, jolloin ilmastointi tietenkin lakkasi, sain nukuttua tosi hyvin. Kun puhun huikeista hinnoista, tarkoitan sita tietenkin vain suhteutettuna meidan yleisiin asumiskuluihin. Saimme kylla tosi hyvan alennuksen! Oikeasti hinta olisi ollut 55 Usan dollaria, mutta meille sanottiin heti, etta voimme saada hyvan tarjouksen, silla nyt on offsesonki. Ensin omistaja sanoi huoneen irtoavan tonnilla Intian rubioita eli noin 18 eurolla. Emme olleet kuitenkaan tyytyvaisia, silla olimme juuri saaneet edellisessa paikassa 700 tarjouksen ja melkein jo hyvaksyneet sen, kunnes seta tiskin takana tokaisi verojen tulevan viela siihen paalle, jolloin lahdimme kavelemaan. Nama verot naissa hotelleissa ovat kylla taytta huijausta! En jaksa uskoa, etta he oikeasti maksaisivat veroja mihinkaan. Sen puolesta todistaa jo sekin, etta yleensa jos kysyy veroista, niita ei ole. Ne lyodaan lopulliseen laskuun vain jos ei ole muistanut kysella niista etukateen. Siksipa hermostuimmekin suuresti, kun tuossa hotellissa ei tultu tinkimisneuvotteluissamme edes sen verran vastaan, etta verot olisivat poistuneet. No, tuossa toisessa naapuripaikassa saimme sitten huoneen ilman veroja 700 rupialla yo.

Palataampa viela hieman Varanasiin. Yhtena iltana oli hyvin tunnelmallista ja aika jannittavaakin, kun olimme kaukana "kotoa" syomassa ja ravintolasta ulos astuessamme, koko kaupunki oli pimentynyt. Varanasissa oli eniten sahkokatkoksia mita missaan muualla! Kyllahan kaikkialla Intiassa sahkot katkeilevat, mutta eivat yleensa noin toistuvasti ja pitkiksi ajoiksi kuin Varanasissa. Yleensa katkot ovat sellaisia minuutin mittaisia, etta juuri ehtii kaivaa taskulampun esiin, kun taas valot rapsahtavat palamaan.Varanasissa katkot saattoivat kestaa pari tuntiakin. Kompuroimme sitten lehmien ja koirien seassa ja suuntasimme kohti jokea. Joen reunustalla oli helppo suunnistaa eteen pain, koska katu oli levea. Varsinaiset kujat joen lahettyvilla taas olivat kaikkea muuta kuin leveita. Sanoisin, etta kujat olivat viekla aavistuksen verran enemman sokkeloisia kuin Delhissa ja usein vain reilun metrin levyisia. Joen lahella oli siis huomattavasti helpompi edeta ja yleensa suosimmekin tata kulkureittia kaupustelijoista huolimatta. Tuolloin pimealla sai kulkea ihanan rauhassa, silla kukaan ei erottanut kauempaa, etta olisimme lansimaalaisia.Kalle sanoi tuolloin:tasta saa kylla suuremmat kiksit kuin mistaan pitkaan aikaan. Kieltamatta oli hienoa pimeassa haparoidessa katsella, kuinka ruumisroviot roihusivat tulessa luoden valohamya ymparistoonsa kipinoiden sinkoillessa korkealle ylailmoihin, kuinka edessa pain tulenheiluttelijhat olivat paasemassa seremoniassaan toiseen vaiheeseen ja esitys alkoi muistuttaa tanssia, jossa kukat lentelivat ja tanssijat liikuttelivat viehkeasti viuhkojaan ja kuulla, kuinka joka puolelta kantautui kellojen kalkatusta sekoittuneena rumpujen parinaan. Oman jannityksensa tilanteeseen toivat pienoinen ryostetyksi tulemisen pelko ja pelko siita, etta astuisin koiran paalle tai liukastuisin lehmankakkaan jyrkissa portaissa. Koirat taalla ovat hyvin rauhallisia, mutta usein niilla on tapana asettua mita ihmeellisimpiin paikkoihin loikoilemaan. Jostain syysta niiden mielipaikkoja tuntuu olevan juuri vilkkaimmat kulkuvaylat. Tuona paivana ei kuitenkaan tapahtunut mitaan noista pelonaiheistani, mutta seuraavina paivina suurinosa toteutui.

Meita ei ole koskaan reissuillamme oikeasti yritetty ryostaa. Varanasissa kuitenkin keskella kirkasta paivaa kavellessani eras mies kiilasi minut yhtakkia kapealla kadulla vasten seinaa ja riuhtaisi minulta juomapuollon. Tilanne kavi niin akkia, etten ehtinyt kuin hieman hidastaa kulkuani. En ehtinyt oikein reakoida mitenkaan muutenkaan, paitsi ymmarsin onneksi heti luopua pullostani. Mieleessa ei kaynytkaan alkaa taisteleen siita, silla vetta oli vain vahan pohjalla ja sita paitsi mies naytti hyvin sekavalta. Laheinen kioskin myyja huikkasikin minulle pahoittelevalla aanella "Anteeksi tuo, mies on taysin hullu." Hupaisan tilanteesta teki se, etta edellisellakin kerralla, kun minut rosvottiin, minulta vietiin juomapullo. Edellinen kerta sattui pimeassa Ulanbatorissa ja tuolloin mies oli selvasti oikeasti janoinen, nyt tuo Varanasin mies halusi selvasti vain tehda kiusaa. Ehka han ei edes ymmartanyt mita teki, han oli niin huumeissaan.

Lahtopaivanamme tulin ensimmaisen kerran astuneeksi koiran paalle. Silla oli etujalat pitkalle keskella katua ja muuten se loikoili osittain piilossa tuolin alla. Olin saanut silmiini bangelssikaupan, joten suunnistin sita kohti samalla vaistellen riksoja ja pillastunutta lehmaa, joten ymmarrettavasti havaintoaistini eivat enaa riittaneet yhden koiran havaitsemiseen. Se arahti ja vingahti pahasti, mutta paatti sitten onneksi antaa minulle anteeksi. Pyysin silta kylla kovasti anteeksi ja kiitin, kun se ei ollut vaivautunut puraisemaan.

Varanasia pidetaan Agran ohella Intian taitavampien huijareiden kaupunkina. Muutamaan aika taidokkaaseen yritykseen tormasimmekin.Saapuessamme kaupunkiin, paatimme valttaa komissio miehet. Nailla tarkoitan miehia, jotka lahtevat saattamaan hotelliin ja hotellin pitaa maksaa heille palkkaa siita, etta he tuovat vieraita. Nain meidan maksamamme hinta huoneesta nousee.Ensimmaisena iltana emme pystyneet valttamaan tata, koska meidan oli pakko ottaa riksa. Luulen kuitenkin, ettei riksakuski veloittanut majapaikastamme niin paljon kuin varsinaiset komissiomiehet,silla hinta oli silti kohtalaisen huokea. No, seuraavana paivana paasimme kiertelemaan ilman rinkkoja, joten kukaan ei tiennyt meidan etsivat huonetta. Sovimme Suria guesthousin kanssa, etta tulemme sinne seuraavana paivana. Tuona paivana rinkat kantamuksinemme heratimme tietysti heti huomiota. Sanoimme eraille miehille, jotka seurasivat sinnikkaasti, etta olimme jo loytaneet hotellin ja komissioita ei tulisi. He kuitenkin vain kulkivat perassamme. Sittemmin luulimme eksyttaneemme heidat, kun tahallaan kaantyilimme monista kadunkulmista ja valilla vaihdoimme suuntaa. Heita ei nakynyt enaa missaan. Hotellissamme viedessani rinkkani huoneeseen kuulin kuitenkin ovelta kiivasta keskustelua. Hotellin omistaja pyysi Kallea tulemaan nayttamaan hotellikorttinsa. Siten omistaja todisti, etta olimme sopineet hinnasta etukateen ja ovelasti meita vakoilleet miehet, jotka olivat yrittaneet vaittaa tuonneensa meidat paikkaan, jaivat nuolemaan nappejaan. He olivat siis seuranneet meita kaikesta huolimatta ja viela piilossa, tuo oli kylla jo kaiken huijauksen huippu! Joes aarellakin tormasi kaikenlaisiin yrittajiin. Ovelimpia olivat miehet, jotka halusivat muka katella. Monet intialaiset aina haluavat ja siina piilikin tuon huijauksen oveluus. Nama miehet nimittain alkoivat samantien hieroa kattasi ja jos et riuhtaissut kattasi samantien irti, jouduit pian maksamaan hieronnasta.Monilla kaupustelijoilla oli rasittavuudestaan huolimatta myos huumorintajua. Hauskin oli seuraava tapaus: Mies kantoi markia Gangesista onkimiaan vaateriepuja ja kohotti niita meidan nahtavaksi."Just one million dollar", han virnisteli. Kun sitten vahan naurahdimme, han jatkoi mainostusta "Nama ovat hyvin viileita vaatteita."(oikeasti han ei tietty kaupustellut vaatteita,luulen etta han oli venekyyti kauppias) Yksi lintukauppias taas kysyi meilta, emmeko pida vapaudesta, kun emme halua vapauttaa maksusta lintuja hakista. Kalle sanoi sitten siihen:onko vapaus linnut hakissa? Heidan kanssaan oli siis joskus myos hauska heittaa lappaa ja vahan vaitella.

Olemme nyt siis Bodgaijassa ja tasta kaupungista en osaa viela muuta sanoa kuin, etta kuumaa on edelleen ja kaupunki on taynna upeita arkkitehtuuriltaan hyvin erilaisia temppeleita. Tama ilmasto vahan harmittaa,koska ei jaksa paljon harrastella mitaan. Ei taman nain pitanyt alunperin menna! Meidan oli tarkoitus olla naihin aikoihin jossain viileassa Nepalin vuoristossa. Olemme nyt kierrelleet Nepalia turvallisen valimatkan paasta kuin kissa kuumaa puuroa. Tielakot jatkuvat kuitenkin edelleen Nepalissa. Tietolahteemme Kirstikaan, joka on siella lahytystyontekijana ei tieda koska lakko loppuu. Voi olla, etta menemme Darjeelingiin, joka on Pohjois-Intiassa ja myos jo hieman vuoristossa, joten ehka siella olisi vahan samanlaiset maisemat kuin Nepalissa.Ennen kaikkea siella olisi viileampi. Sitten voimme menna sielta kautta Nepaliin jos lakko sattuu loppumaan niin, etta meilla olisi viela aikaa.On tassa se hyva puoli, etta kukaan hullu matkailija ei tule naille seuduille taman 45 asteen lammon takia naihin aikoihin, joten taalla voi asumispaikkojen lisaksi tehda myos muita hyvia kauppoja, kuten ostella vaatteita hyvin tingittyyn hintaan.

---