Kaupunginosissa huomattavia eroja

---

Nukuimme hokkelissamme viime yona kohtuu hyvin, vaikka keskiyolla palelimmekin. Sittemmin uskalsin ottaa viltin paalleni ja myonteinen yllatys oli, ettei se kuhissut petipunkkeja. Aamulla herailimme ja katsoimme kelloa todeten, etta tassahan on viela paljon aikaa ennen check outia. Makoilimme kaikessa rauhassa sangyssa ja keittelin puurut vedenkeittimellani. Ajattelimme menna viela vahaksi ajaksi lukemaan katolle ennen kuin muuttaisimme uuteen kamppaan. Sittemmin guesthouseisantamme tuli jotain kyselemaan. Han ei yhtaan ymmartanyt, kun sanoimme lahtevamme 10 aikoihin eli parin tunnin paasta. Naureskelimme siina sitten: miten se voi olla joskus niin vaikeaa saada perille yksinkertaistakaan viestia. Jos nayttaa sormilla kaksi tuntia, pitais kai se ymmartaa. Sittemmin selvisi, etta meidan se olisi pitanyt ymmartaa. Kallen kello oli yolla pysahtynyt ja kello oli jo lahes 12, vaikka luulimme sen olevan vahan yli 8. Vaudikkaasti sitten paikkailimme ja otimme riksan kohti Panjganjia.

Eri alueet ovat Delhissa kylla hyvin erinakoisia. Paadyimme suuntaamaan Panjganjian alueelle, koska tiesimme sen reissaajienkehdoksi ja se tarkoittaa hyvia ravintoloita. Moporiksa kuski pyysi taas ensin satasta, mutta katsahdimme Kallen kanssa vain toisiamme ja nauroimme. Tama on osoittautunut parhaaksi tinkimisenkeinoksi, etta nauraa heidan alyttomille hinnoilleen. Siita he tietavat, ettemme ole aivan ensimmaista paivaa Intiassa, emme taysin sinisilmaisia. Kalle sitten vain heitti, etta 15 rupiaa ja kuski lahti mukisematta liikeelle.

Kavelimme Panjganjian kujilla ja yritimme hakeutua vahan syrjaan pahimmista bazaarialueista. Monilla hiljaisilla kujilla ei vain nakynyt yhtaan guesthousea. Mainbazaar naytti olevan taynna majapaikkoja, mutta meininki oli sellaista kaaosta, ettei se paljon kiinnostanut. Loysimme sitten aavistuksen verran rauhallisemman tien, vaikkei se mikaan pikkukuja ollutkaan. Sielta pongasimme Rojal prince nimisen hotellin, johon lopulta asetuimme. Pidin kylla enemman Central Parkin alueesta, en niinkaan sen siisteyden takia vaan ennen kaikkea puiden ja kavelyteiden. Nailla kaduilla liikenne on niin tukossa, etta saa koko ajan varoa riksan ajavan varpaiden paalta.

Paatimme tanaan taas tehda tempun, josta molemmat pidamme suuresti. Tempauksen nimi on: ota metro summanmutikassa ja aja silla satunnaiselle asemalle. Paadyimme Wisva...(niin vaikea nimi,ettei voi muistaa) asemalle ja tuumasimme heti, etta nayttaa kivan rauhalliselle. Siella puistoalueilla ja leveilla teilla pystyi heti hieman paremmin hengittamaan kuin New Delhin rautatieaseman lahettyvilla, jossa olimme aamulla pyorineet. Tanaan oli tuulinen paiva ja tuntui, etta hiekkapolya lenteli kaikkialla ja tunkeutui kivasti kehkoihin. Varmaan myos liikenne synnyttaa mustaa polya, joka laskeutuu joka paikkaan. Tuolla "Wisva" alueella ei vain nakynyt mitaan kovinkaan mielenkiintoista. Hieman se oli taas vauraamman nakoista ja joku yliopistocampuskin siella oli, mutta muuten vain pelkkaa monikaistaista tieta tms. Paatimme lahtea takaisin pain ja jaada metrosta vanhan Delhin alueella. Siella kavimme kurkkaamassa Jam Masjid moskeijan, joka Aasian suurin moskeija. Sielta tahyilimme myos Punaista linnoitusta, joka on Delhin kuuluisimpia nahtavyyksia. Emme jaksaneet kuitenkaan talla kertaa kayda kurkkaan tuota linnoitusta lahempaa. Istuskelimme vain ylhaalla moskeijan portailla ja nautimme raikkaasta tuulesta. Ylhaalla ilma tuntuu aina hieman puhtaammalta kuin katutasolla. Johtuisikohan tasta, etta Delhissa kattopuutarhat ovat suosittuja? Muutenkin katoilla elaminen ja oleskelu tuntuu olevan yleista tassa kaupungissa. Mekin soimme asken ravintolassa, jossa oli istutettu katolle hieno puutarha, monenlaisia pikkuisia puskia ja kukkia.

Paluumatkalla otimme pyorariksan. Olimme just aamulla arvuutelleet, etta milloinkohan intialainen riemujuhla holi pidetaan. Muistelimme sen olevan maaliskuun alussa. Tanaan sitten yksi poika heitti Kallea vesi-ilmapallolla, kun istuimme riksassa. Ensin han ei osunut, mutta pian lenti toinen pallo, joka kasteli tyylikkaasti Kallen paidan ja osan reppua. Tuumimme, etta joku oli ottanut varaslahdon Holiin. Ihmiset naureskelivat meille ja pian yksi aija vahvistikin epailyksemme. Han nosti virnistaen peukut ylos ja sanoi "Holi".

Kattoravintolasta katselimme alhaalla kadulla vaeltavaa paraatia, jossa oli hieno valkoinen hevonen etunenassa,rumpuja paristeltiin aanekkaasti ja ihmiset tanssivat. Otaksuimme, etta tamakin oli Holin alkusoittoa. Huomenna se varmaan alkaa. Hieman jannittaa, etta mitahan se tarkoittaa. Kiva nahda, kuinka ihmiset juhlivat ja tehdaanko meille kovasti jekkuja.

---