Harvinainen intialainen kaupunki

---

Ensivaikutelmat Delhista ovat siisteys, avarat puistot ja liikenteen suhteellinen rauhallisuus. Liikenteen hiljaisuuteen vaikutti varmasti se, etta olimme liikkeella aikaisin aamulla. Nyt, kun on jo iltapaiva, ihmisia on enemman liikkeella. Kun lahdimme lentoasemalta ensin busssilla ja myohemmin jalan, saimme olla katujen valtiaita,ei tarvinnut paljon muita vaistella. Aamulla myos ilma tuntui ihanteelliselle yhdistelmalle lampoa ja aamun raikkautta.Nyt kuitenkin raikkaus on kadonnut lammon myota ja tietenkin saasteetkin vaikutttavat asiaan. Vaikka aurinko paistaa, kaduilla ei nae kovinkaaan kauaksi, vaan korkeat kaukaisuudessa pilvia kurkottavat talot katoavat savuharsoon.

Siita mita tahan asti olen nahnyt kaupunkia, on tullut hieman Bangkok mieleen. Taalla on samanlaisia leveita bulevardeja, joita reunustavat paksut vehreat lehtipuut. Nailta leveimmilta teilta lahtee lukuisia kapeita pikku kujia ja katukeittio perinne nayttaaa kukoistavan, kuten Bangkokissakin. Kaikkialla Intiassa ei suinkaan ole tallaista kaduilla paistelu meininkia. Keittioista leviaa usein herkullisia tuoksuja ja ne tietenkin luovat omaa tunnelmaansa.

Kalle oli ollut lentoasemalla yota, koska ei ollut jaksanut menna majoitttautumaaan muutaman tunnin takia. Ovelasti han oli vaarentanyt itselleen lentolipun, etta paasi lentoaseman odotustiloihin yopymaaan. Loysin hanet helposti, silla han lahetti viestin, minka ulosmeno-oven edessa han olisi. Matkastani Oulaisista Helsinkin junalla ja sittemmin lentokoneella Delhiin, en jaksa tarkemmin kertoa, silla kaikki meni hyvin sujuvasti. Helsingissa hieman etsin Finnair busseja, koska jotenkin ajattelin, etteivat ne lahtisi siita, mista muut bussit. Lentokentalla osasin suoraan kavella lahtoselvitykseen ja myohemmin oikealle portille. Ongelmia tuotti ainoastaaan rauhallisen nukkumapaikan loytaminen. Sita ei lopultakaaan loytynyt, vaikka yritin torkkua nurkassa lattialla ja erailla syrjaisilla penkeilla.

Lentomatka oli harvinaisen tasainen, olisi voinut kuvitella matkaavansa junalla. Nousussa otti muutaman kerran mahanpohjasta, muttta laskukin meni taysin huomaamattani. Olin kunnon horroksessa, kun en ollut saanut nukutttua. Maahantulokorttia taytttaessani ihmettelin, etta onpa erikoinen paperi, kun ei kysyta viisuminumeroa tai sen tyyppia. Passsintarkastuksessa paperiin oli sitten yhtakkia ilmestynyt nama kysymykset ja en voi vielakaaan kasittaaa, miksi en niita huomannut. No, taytin ne sitten siina passsintarkastajan valvovansilman alla. Han olisi halunnut tietaa myos milloin poistun maasta, mutta tyytyi onneksi tietamattomyyteeni.

Jalleennakeminen Kallen kanssa oli riemukas, vaikka olinkin hyvin uninen. Hyppasimme lentokentan edessa bussiin ja suuntasimme kohti Central Parkia (siella sijaitsee Indian World trade center). Oli mahtavaaa taas haistella kaikkia ihania Intian tuoksuja, katsella sen varikkyyttta (mm.vaatteet) ja melkein niksauttaa niskat yrittaessaan saada selvaa hurjista arkkitehtuurin ihmenaytteista. Ihmeellisia palikkataloja! Ne ikaan kuin pursuilevat joka suuntaan, ikaan kuin joku olisi laittanut legopalkikan vinoon, eika kohdalleen edellisen palikan paalle. Osuvasti naimme myos mainoksia, joissa mainostetttiin "palika centteria".

Olimme suunnitelleet yopyvamme ensimmaisena yona vahan paremmassa paikassa. Ensimmainen katsastamamme majapaikka oli kuitenkin taynna. Se olisi mahdollisesti ollut hyvinkin siisti paikka. No, sitten vain seuraavaa kohden. Intiassahan kylla guesthouseja riitttaa. Valitetttavasti juuri tuolla alueella niita ei kuitenkaaan ollut loputtomasti tarjolla. Emme halunneet menna varsinaiselle reissarialueella, kun ajattelimme siella olevan todennakoisesti rauhatonta. Ensimmainen toivomukseni, jolle alistetttiin kaikki muut mahdolliset vaatimukset, oli rauhallisuus. En olisi jaksanut kovin kauaa etsia uuttta kotia, silla oloni oli unenpuutteen vuoksi uupunut. Seuraavaksi vastaantullut majapaikka naytti sita paitsi kiehtovalta, vaikkakaan ei millaan tavoin sellaiselta, mita olimme etsineet. No, jos olisimme menneet varsinaiseen hotelliin, en olisi varmasti kotiutunut Intiaan nain akkia, kuin nyt tunnen kotiutuneeni. Tama ei olisi tuntunut, silta samalta Intialta, jonka jatin taakseni. Nyt jo aaamulla katujen elama naytti hieman vieraalta. Herasi kysymys: Voiko Intia naytttaa nain kiiltokuvamaiselle? Kyllahan se pintakiilto sitten kuitenkin karisi, kun tulimme tanne pikkaisen syrjemmalle, pienten kujien varteen. Taallakin maisema on kylla hyvin ristiriitainen: kun katsoo Sunny guesthousemme katolta toiseen suuntaan nakee matalia petoninvarisia rappeutuneita taloja ja toisessa suunnassa taas nakyy hyvin monenlaisia korkeita bisneskonttoreilta naytttavia taloja.

Sunnu Guesthouse on mielenkiintoinen. Seuraava yo ratkaisee onko se sita vain hyvassa vai myos pahassa. Se on sen veran nuhjuinen, etta siella voi hyvinkin olla petipunkkeja tai muurahaisia sangyissa. Viela toistaiseksi ei ole nakynyt mitaaan elamaa. Mita nyt suihkussa kaynnin yhteydessa vaatteisiini oli katkeytynyt jotain, varmaan muurahainen, joka popsaisi minusta palasen. (aiheutti patin, jonka kirvely parani heti tiikeribbalsamilla) Guesthousissamme on kiva oleskella katolla ja katsella apinoita, jotka kisailevat laheisissa puissa. Huoneet on laitetttu pystyyn katolle rajaamalla niita toisistaan varikkiailla vanerilevyilla. Levyt ovat niin ohuita, etta meidankin takaseinassamme on reika. Joku on varmaaan vain yolla nahnyt vahan pahaa unta ja hieman potkaissut seinaa. No sain paikkailtua seinan repeamat teipilla, joten saasket eivat paase sisaan. Tallainen majapaikka on just kiva, missa voi oleskella pihallakin. Saattaa silti olla, etta viela huomenna vaihdamme leiria.

Voi olla, etta tuli hieman sekavaa tekstia, silla olen vielakin hyvin vasynyt. Seuraavana yona uni varmasti maistuu.

Niin unohdin vastata otsikon herattamaan kysymykseen, miksi tama kaupunki on intialaisittain harvinainen. No, taalla tuntuu olevan hieman vahemman melusaastetta ja siisteys pistaa silmaan.

---