Bahai temppeli ym

---

Aamupaivan viettelimme rauhallisesti hotellillamme. Kallella hieman kierteli mahassa. Iltapaivalla kuitenkin selviydyimme jalleen liikenteeseen. Paatimme lahtea kurkkaamaan Bahai-temppelia, joka tunnetaan myos Lotus-temppeli nimella. Olin lukenut siita, etta he uskovat kaikkien uskontojen olevan pohjimmiltaan samaa. Bahai ajattelussa arvostetaan suuresti suvaitsevaisuutta ja totuuden etsintaa. Kuullosti jotenkin kiehtovalle ajatukselle, etta eri uskontojen edustajat voivat kaikki meditoida tuossa yhdessa ja samassa temppelissa. Kristinuskoon (tai moneen muuhunkaan uskontoon) meditointi ei tietenkaan varsinaisesti kuulu, mutta mielestani sita voidaan nimittaa yhta hyvin hiljentymiseksi tai jumalan aanen kuunteluksi.

Kun olimme paattaneet menna temppelille, edessa oli vain selvittely, kuinka se tapahtuisi. Delhin metro on viela aika lapsenkengissa. Se kylla toimii ja linjoja on jopa kolme, mutta ne eivat ylety kovinkaan pitkalle. Juuri naiden linjojen valittomassa laheisyydessa ei myoskaan ole kovin montaa nahtavyytta. Paadyimme sitten paikallisjunaan. Moni muu reissaaja olisi varmasti valinnut jonkin toimiston jarjestaman retken. Me kuitenkin boikotoimme naita toimistoja, koska ne usein rahastavat liikaa ja huijaavat monella tavoin. Sita paitsi haluamme tehda kaiken mahdollisimman "lokaalisti". (Siis kaiken mita nyt voimme. Emme tietenkaan voi esimerkiksi laittaa ruokaa kaduilla.)

Menimme junalla bummilla, koska lippupisteessa ei ymmarretty, mita yritin kysella. Varsinaisilla lippuluukuilla oli myos niin pitkat jonot, ettemme jaksaneet jonotella. Jonkinlaiset lippuautomaatit olisivat kylla kuningaskeksinto nailla Intian paikallisjuna-asemilla. Ankesimme sitten itsemme junaan ja matka meni mukavasti, vaikkakin todella hitaasti. Junia tuli koko ajan vastaan ja siksi meidan junan piti pysahdella jatkuvasti. Valilla odotimme pitkaan paikallaan. Junia on selvasti liikaa noilla raiteilla. Intiassa on yksinkertaisesti vain kaikkea liikaa tai liian vahan! En tieda missa vaiheessa nama kaikki jarjestelmat sortuvat, kun porukkaa alkaa olla kestamattoman paljon. Varmaan nuokin raiteet ja junat ovat suunniteltu vahintaan puolet vahaisemmalle porukalle ja liikenteelle.

Bahai temppeli oli todella uljaan nakoinen ilmestys! Sita ymparoi valtava viihtyisa puisto, jossa leijui vihrean ruohon ja moninaisten kukkien tuoksut. Oli vapauttavan tuntuista kavella avojaloin, koska vahan ennen temppelia kengat piti jattaa sailytykseen. Itse temppelissa ei saanut puhua mitaan ja sinne paastettiin vain tietty vakimaara kerrallaan, joten rauhaisa tunnelma sailyi. Yllattavan hyvin osasivat intialaiset olla hiljaa, vaikka yleensa he eivat ymmarra taman taidon paalle. Katselin erilaisia kaaria, josta iso yhtenainen temppelihuone koostui. Katossa oli myos hieno valoa lapipaastava kukkamainen kuvio. Lahes kaikki pinnat olivat valkoista marmorikivea ja se toi tiettya kirkkomaista juhlavaa tunnelmaa. Ulkoapain temppelista tuli mieleen Sidneyn oopperatalo. Siina oli samanlaisia holvimaisia kolmionmuotoisia "palasia", jotka kurkottelivat kohti taivasta. Tassa temppelissa nuo palaset vain yhtyivat lotuskukan muotoon.

Takastulo matkalla tuktuk-kuski yritti vieda meidat vakisin jonnekin bazaariin, mutta lahdimme kavelemaan sielta ja otimme toisen mopon. Bahai-temppelin laheinen alue oli osiltaan teollisuusaluetta ja osittain slummia, ei siis kovin kaunista. Roskia oli paljon junanradan laheisyydessa ja koyhat kerailivat niita. Joillakin lapsilla oli kuitenkin aikaa myos leikkia, silla he olivat tehneet autonsisakumeista hienon keinun. Paluumatkalla juna eteni huomattavasti sujuvammin kuin mennessa, ei juurikaan pysahdellyt.

Holi ei nakynytkaan tanaan mitenkaan. Jai viela vahan epaselvaksi pitiko sen edes olla tanaan. No, ei tuollaiset juhlat nain isoissa kaupungeissa valttamatta nay selkeasti, koska usein on tiettyja paikkoja minne juhlat keskittyvat. Kirjoitin viimeksi vahan vaarin alueen nimen missa olemme olleet. Oikea nimi on siis Pahar ganj. Taalla on hirveaa hardellia koko ajan, joten muutamme huomenna hieman rauhallisimmille seuduille. Toisaalta kaupustelu tai kerjaaminen ei ole ollenkaan yhta pahaa kuin esim Kolkatan reissaaja-alueilla. Kuitenkin jos silta on vain mahdollisuus olla kokonaan rauhassa, mielellaan olemme. Pari kertaa tanaankin ihmiset tulivat pelkastaan jutteleen ja se tietty on aina kivaa.

En valttamatta kirjoita huomenna, kun muutamme sen verran kauaksi nettipaikoista. Loysimme kylla hyvan hotellin. Se on hyvin samantyylinen kuin nykyinenkin, mutta kaikki on oikeasti siistia. Nykyisessa hotellissamme lakanat eivat esimerkiksi ole valkoisuutta nahneetkaan. Kaikenlisaksi tuo uusi paikka on kivalla pikkukujalla ja se on jopa halvempi kuin nykyinen. Nykyisesta olemme pulittaneet 550 ja uudesta kampasta tulemme maksamaan 350.

Olemme taalla viela ainakin huomisen. Seuraava kohteemme on luultavasti Agra.

---