Advertisement
Published: January 4th 2010
Henkilokohtainen taksikuskimme tarjosi meille kyydin hki-vantaan lentokentalle niin aikaisin etteivat edes elakelaiset olleet liikkeella, joten aamukahvit tulivat tarpeeseen. Kahvihetki kuitenkin hieman venyi ja ehdottomasti viimeinen kuulutus matkustajille partanen ja mattsson sai meidat kiiruhtamaan koneeseen. Onneksi ehdittiin lennolle ja reissu saattoi alkaa.
Riian kautta paastiin lontooseen, jossa ensimmainen paiva kului suurimmaksi osaksi julkisissa kulkuneuvoissa. Hotelli oli todellinen kulttuurishokki. Palatsin roomservicesta saattoi tilata 500 punnan hieronnan tai 200 punnan shampoanjapullon. Jatimme nama palvelut kayttamatta, vaikka houkutus olikin suuri nauttia naista herkuista ja jattaa lasku huoneen piikkiin. Kiitos sirkulle ja raikalle, etta saimme siipeilla heidan huoneessaan. Muuten oltiin lontoossa ihan perusturisteja: nahtiin sherlock holmes, harry potterin junalaituri ja vedettiin fish&chipsit. Muu miellytti paitsi saa ja hintataso.
Reirrun toinenkin matkustuspaiva alkoi kohtuuttoman aikaisin, kun heathrowlla oli oltava jo kuudelta aamulla. Hankalakayttoiseksi haukuttu lentokentta osottautui helpoksi kuin heinan teko; hankalampaa oli paasta koneeseen joka oli 2 tuntia myohassa. Myohemmin opimme etta intialaisilta tama on viela pienta. Odottaminen ei tuottanut ongelmia kun seurasimme kanssamatkustajien tekemisia. Mielenkiintoisimmaksi tapaukseksi osottautui ns. Liila-Unelma, brittilaisneitonen paallaan kuutta eri lilan savya maustettuna muutamalla pinkilla yksityiskohdalla. Han ansaitsi kunnioitukemme omistautumalla vain yhdelle asialle (varille).
Matka lontoon hotellilta mumbain hotellille kesti 16h, olisi kestanyt vahemman jos taksikuskimme olisi oikeasti tiennyt, eika vain vaittanyt tietavansa, missa hotellimme sijaitsi. Edella mainittujen selkkausten vuoksi nukuimme koko seuraavan paivan. Noora oli varma etta talla kertaa olimme onnistuneet huijaamaan jetlageja, pieleen meni silla karsimme niista edelleen. Unirytmin peruskomppi on siis hieman alavireinen.
Mumbai oli kaupunki taynna koyhia, lehman paskaa, sekopaisia koiria, kammottavaa loyhkaa ja hokkelikylia. Ei siis yhtaan niin paha kuin meille oli vaitetty, itseasiassa ihan ok. Jo ensimmainen kosketus intialaiseen ruokakulttuurrin vei meidat taivaaseen. Vaikka ruoka nayttaa ripulilta, maku on aivan uskomattoman hyva. Viivi, ala ikina tule intiaan, et voi syoda taalla mitaan (infonurkkaus: viivi ei pida mausteista). Missionamme ravintoloissa on loytaa taydellinen naan-leipa taman intiankuukauden aikana, rima on jo korkealla.
Matkustuspaiva alkoi jalleen kerran kello viiden heratyksella, joka tosin osottautui turhaksi junan ollessa 4h myohassa. Noh, saimmepahan mahdollisuuden pallistella intian suurimman kaupungin elamanmenoa. Itse juna oli oikeasti hieno, eika 13h siina ollut mikaan ongelma. Nukuimme kunnon paikkarit ja ruokatarjoilut oli jees. Onneksi olimme olleet kaukaa viisaita ja tajunneet varata hotellihuoneen ja kyydin juna-asemalta jo etukateen.
Tamanhetkinen kotimme on goalla, patnem beachilla, bambusta kyhatyssa mokissa, jonka lattia on rantahiekkaa, rannalle 20m matka ja sahkosta ei tietoakaan. Nautittaan taalla nyt jonkin aikaa auringosta ja odotellaan koska se kaikkien varoittama mahatauti iskee meihinkin. 2. helmikuuta on lento malesiaan, muita suunnitelmia ei meille olekkaan. Nyt lahetaan mereen uimaan kun tassa +30 asteessa ei jaksa oikeen sisatiloissa istuskella. Hah haa!
-E&N =)
ps: tosin meilla on diagnosoitu era huomattavasti mahatautia vakavampi sairaus: sukkamonomia, eli toisen sukan jatkuva katoaminen. Onneksi sukkia ei enaan tarvita
pps: tiialle kolmannet synttarionnittelut
ppps: sarah, sun mp3nen toimii tosi hyvin kiitos siis siita. ilmeisesti se ei vaan pakkasessa tahtonut toimia
Advertisement
Tot: 0.132s; Tpl: 0.011s; cc: 7; qc: 46; dbt: 0.0496s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
pomo
non-member comment
.
thumbs up!!