11.12-16.12.09 Guilin, Yangshuo & Longsheng

Asia » China » Guangxi
December 18th 2009

Published: December 22nd 2009

Edit Blog Post

Kati ja Sami

Moon & Sun

Lovely two Pagodas in Guilin

Taas reilut 28 tuntia junailua takana. Siihen rupee pikkuhiljaa jo tottumaan. Samoin myös siihen, että kiinalaiset (ikään tai sukupuoleen katsomatta) rykii ja räkii pitkin junan käytäviä ja ihmettelee kuinka oudon näköisiä me ollaan. Yks tyttö taannoin tokaisi, että me ollaan keskenään ihan saman näköisiä??? Kiitos samoin.

Kyllä on kiinalaisetkin aika outoja. Ainakin junassa. Ne hiippaili käytävillä hihattomat paidat päällä ja pitkät kalsarit jalassa (naisilla luonnollisesti sukkahousut). Ja kun juna pysähty asemalle, niin ne vetäsi vielä reinot jalkaan ja lähti laiturille hölkkäilemään. Röökit suussa tietysti. Ja räkien.

Kiina vaan paranee koko ajan. Guilin oli ihana 1,3 miljoonan asukkaan kaupunki etelä Kiinassa jokien, järvien ja karsti- kukkuloiden ympäröimänä. Sykki yötä päivää. Huikea fiilis, kun ei enää tarvinnu käyttää pitkiä kalsareita. Kiivettiin Fubo- kukkulalle, jonka luolassa asui aikanaan lohikäärme vartioimassa suurta helmeä. No, me ei nähty kumpaakaan, ei lohikäärmettä eikä helmeä, mutta näkemistä silti riitti ku paikallinen opaaamme herra Lu, varmasti yli kuuskymppinen metrinelkytsenttinen pappa, kipitti puvunlahkeet lepattaen hirveetä vauhtia ennen meitä kukkulan huipulle. Se oli ammatiltaan kiinankielenopettaja ja osas kertoa paikasta hyviä juttuja.
Tsekattiin myös ruokopillin luola, joka oli magee tippukiviluola. Käytiin jokiristeilyllä ja ihasteltiin kahta pagodia, jotka oli järven keskellä puistossa ihan kaupungin ytimessä.

Guilinista otettiin hillittömän siisti bambuvenekyyti

Guilin

Park around Solitary Beauty Peak

Li- jokea pitkin Xinpiniin. Maisemat oli huikeat, karstikukkuloita oli silminkantamattomiin. Matka kesti nelisen tuntia, ja saatiin olla melkein kahdestaan (+ kuski) koko joella. Sen verran upeeta oli, ettei olis malttanu jäädä pois kyydistä. Lounas syötiin kiinalaisperheen kotona jotka asu joen varressa. Ruoan jälkeen isäntä heitti meidät mopolla pikkukylän ”bussiasemalle”. Bussi Yangshuoon lähti vasta kun se oli saatu täyteen matkustajia.

Yangshuosta oltiin luettu etukäteen, että se on idyllinen pikkukylä maaseudulla. Toki se oli hiukan pienempi paikka, mutta idylli oli kovaa vauhtia katoamassa, sillä Yangshuo alko olla totaalisesti turistien pilaama. Pizzaa, pastaa…Onneks fillareilla pääsi vielä maaseudun rauhaan. Yangshuo:ssa näkyi ehkä parhaiten mieletön rakennusbuumi, jota on ollu kyllä näkyvissä koko Kiinan alueella. Joka puolella rakennetaan jatkuvasti uutta. Hinnat ovat viisinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana. Ei mitään merkkejä mistään taantumasta tai lamasta.

Yangshuosta lähdettiin Longsheniin kattelemaan ”riisiterasseja”. Terassit eli riisipellot on rakennettu vuorten rinteille Ming Dynastian aikana, ja edelleen kyläläiset viljelee siellä. Yksi kylistä alueella oli Ping An. Pikkunen kylä vuorten rinteillä. Siellä oli naisilla valta, ja toinen erikoinen piirre oli naisten hiusmuoti. Kylän naiset leikkaavat hiuksiaan vain kerran vuodessa (ei ihme että tukat oli keskimäärin 1,75m pitkiä), ja huuhtelevat ne aina riisivedellä. Naiset pitävät hiukset sidottuna turbaaniks pään päällä, ja avaavat hiuksensa