Advertisement
Published: December 27th 2009
Sänkybussilla Guilinista Shenzheniin. Nuhjunen bussi, sukkamehun täyttämä ilma. Aikasin aamulla bussi jätti johonkin motarin varteen ja ilman karttaa vaellettiin täpötäydessä suurkaupungissa. Onneks seuraavan yön sai nukkua puhtaissa lakanoissa ja ihmetellä pilvenpiirtäjien halkomaa kaupunkikuvaa. Koettiin kongreettisesti Kiina-ilmiö. Shenzhen on vapaakauppa-aluetta, ja halpoja merkkiväärennöksiä myytiin rekkalasteittain kaduilla. Halpaa elektroniikkaa 10-kerroksisessa ostoshelvetissä. Leviksen tennarit 2 euroa ja silleen. Rutiköyhiä katumyyjiä ja lasiseinäisiä toimistorakennuksia vieri vieressä. Ei niin siisti lomakohde.
Luohun juna-asemalla poistuttiin Kiinasta, täytettiin maastapoistumislomakkeet ja saatiin passeihin leimat. Käveltiin rajan yli Hong Kongiin. Ja todellakin, oltiin tultu johonki aivan uuteen maahan, ei ainakaan oltu enää Kiinassa. Kumpikaan meistä maalaistolloista ei vaan oikeen tienny mikä maa tää on. No, jossain EU-alueella joka tapauksessa, koska kadut kiilteli ja kaikkialla oli länsimaisia kauppakeskuksia, ympärillä puhuttiin englantia. Ollaanks me UK:ssa? Ainakin ne ajaa väärällä puolella täälläkin. Ei vaan kumpikaan oo nähny näin paljoo pilvenpiirtäjiä missään koskaan. Brittihistoria näkyy. Kadulla vieri vieressä iloisia pubeja, joissa brittimiehet hörppii alea ja bitteriä. Miesten vierellä ei kuitenkaan istunut punapäisiä pisamaisia rouvia vaan siroja kiinattaria. Taakse on jäänyt myös katugrillit ja nilviäistorit, tilalla sevenelevenit ja trendikahvilat.
Tulopäivänä lähettiin dallaan hotellille ja käveltiin kauppakeskusten ja liikehuoneistojen sisällä, mentiin katujen yli lasisiltoja ja rakennuksesta toiseen kiiltäviä yhdystunneleita pitkin. Päädytiin käveleen ainakin kilometri
Shenzhen
Goodbye winter jacketastumatta lainkaan ulos, ois voinu jatkaa vielä pidempäänki, mutta ulkoilma veti puoleensa. Kowloonin puolella Nathan street oli elämää pullollaan. Löydettiinpäs mustekala snackeja täältäkin. Melua ja ihmisvilinää riitti kaduilla ja toreilla. Kaikki auki yömyöhään.
Lantau island oli mieletön. 40 minuutin lauttamatkan päässä vehreä saari. Saarella on Disneyland ja lentokenttä, mutta niiden jälkeen paljon luontoa ja vaellusmahdollisuuksia. Yks hieno trekkauskohde olis ollu Ngong Pingissä vuoren rinteellä istuva 32 metrinen Buddha. Me paineltiin kattoon sitä rennosti cable carilla, tehdään patikoinnit jossain muualla. Lantaun rannikolla oli Tai O, pikku kalastajakylä, jonka edustalla asustaa vaaleanpunaisia delfiiinejä. Ihmiset asui veden päälle rakennetuissa majoissa. Torillla ja kaupoissa myytiin kilokaupalla kuivattua kalaa, mitään muuta ei sit juuri myytykään. Meiniki oli jostain 1800-luvulta, kun kalastelijat selvitteli verkkojaan hiljalleen talojen välissä. Siksi olikin niin ällistyttävää että puolen tunnin ajomatkan päässä oli Tsung Chung kaupunki, jossa pilvenpiirtäjät hipo taas taivasta, ja sieltä Sami bongas jättimäisen outlet -ostoskeskuksen, jossa oli vieri vieressä tuttuja liikkeitä, mut kaikki ihanan halvalla ”tehtaanmyymälähinnoin”, Hong Kong kun on tax free. Tosin naapurimaihinsa verrattuna Hong Kongin hintataso oli kallis.
Joulu vietettiin hilpeissä tunnelmissa. Aattoiltana ravintolaan astuessa saatiin torvet ja päähineet ja katto oli täynnä ilmapalloja. Joulubuffetissa oli mistä valita, naapuri latas lautaselle levää, sushia ja dim
Shenzhen
"China phenomenon" sumia. Me ylensyötiin possunkyljyksiä ja kalkkunaa. Illan aikana oli joululauluja, arpajaiset ja tietty pukki itse.
Macaussa seistiin lautan kanssa sumussa tunteja. Käytiin kasinolla, käveltiin linnotuksella, syötiin portugalilaiseen tapaan ja nautittiin elosta. Taas sai ihmetellä, kun katukylteissä luki paikannimet joko kiinaks tai portugaliks. Hieno paikka, vaikka lyhyeksi jäikin vierailu.
Advertisement
Tot: 0.194s; Tpl: 0.043s; cc: 7; qc: 45; dbt: 0.0616s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
