Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Yöllä kummankin hytissä vieraili konduktööri herättelemässä muita matkustajia, jotta eivät jäisi asemiensa ohi. Tomilla kävi niin hyvä tuuri, että kaikki kolme muuta matkustajaa jäivät samaan aikaan yöllä pois, niin että oli koko loppuyön hytti omassa käytössä. Aamulla saavuttiin Guiliniin ja käväistiin samalla aseman turisti-infossa. Paikan nimi antoi olettaa, että se olisi joku Guilinin ”virallinen” toimisto. Kyseltiin sieltä majoitusta alle 20 euron hintaan ja he tarjosivat kolmen tähden hotellia 32 eurolla. Kun sanottiin, että ei kiitos ja oltiin lähtemässä, niin sitten he tarjosivat meille paikkaa 18 eurolla. Tässä vaiheessa todettiin, että ehkä tästä paikasta ei saataisi meidän kaipaamaa luotettavaa infoa. Käveltiin ulos juna-asemalta ja eiköhän heti tullut veli kiinalainen (Mike) kertomaan meille hotlasta. Koska se oli matkalla keskustaan minne oltiin muutenkin kävelemässä, käytiin samalla katsomassa paikka. Huoneet hotlassa oli ihan ok, mutta ei kuitenkaan otettu, koska paikka oli vähän kaukana keskustasta. Meille tarjottiin myös presidental suitea 15 euron hintaan (oli todella iso lukaali), mutta ei sitäkään otettu. Sanottiin, että otettaisiin hotla keskustasta, johon Mike sanoi, että keskustassa olisi kallista. Kun laitettiin rinkkoja selkään ja oltiin lähdössä kävelemään, Mike sanoi: ”Ok, ok, we have very cheap hotels in centlum”. Eli tässä vaiheessa tuli tämänkin kaverin rehellisyys ilmi. Kiiteltiin kiltisti ja sanottiin, ettei tarvittaisi
opasta hotellien etsimisessä ja koitettiin tällä karistaa hänet kannoiltamme. Päästiinkin jatkamaan matkaa ilman herra takiaista, mutta eiköhän taas parin minuutin kuluttua hän tule kävelemään meidän kanssa ja selittämään hänen suomalaisista ystävistään. Tällä kertaa hän ehdotti toista hotellia, joka oli keskustan alueella heti joen vieressä. Täällä huone oli 13 euroa ja kuulemma hienon näköinen. Huonetta ei päästy katsomaan, mutta saataisiin se jos maksettaisiin heti se 13 euroa. Ei haluttu ostaa sikaa säkissä, joten jatkettiin matkaa joen vartta etsien muuta hotellia. Eiköhän taas parin minuutin kuluttua herra takiainen huutele tien toisella puolella ja juokse meidät kiinni. Nyt huone olikin katselukunnossa, joten palattiin katsomaan sitä. Se oli ihan ok, joten Mike sai tahtonsa läpi.
Kyseltiin vielä Mikelta hyvä aamiaispaikka vaikka pelättiinkin, että hänelle ”hyvä” tarkoittaa, että se on joku hänen kaverinsa omistama putiikki. Paikka olikin enemmän kuin hyvä! Paikassa oli iso aamiaisbuffetti, johon pääsi käsiksi maksamalla yhden euron. Tomin ottama kahvi kuitenkin maksoi 1,2 euroa, huh!
Aamiaisen jälkeen käveltiin ympäriinsä ja törmättiin puistossa paikkaan, jossa lapset pitivät lasten päivän kunniaksi esityksiä. Siellä oli muun muassa flamengoa, steppiesitys ja onneksi vielä Taekwondo-esitys, niin löytyi joukosta jotain aasialaistakin tunnelmaa 😉
Päivällä käytiin katsomassa paikallinen nähtävyys Elephant truk hill. Se oli periaatteessa mäki,
Juna-aseman odotushuone
Ei oltu yksin liikenteessä.. joka muistutti elefantin päätä. Siellä oli temppeli ja puutarha, joka oli koristettu kaikensorttisin elefantti-aiheisin patsain. Guilin oli melko kaunis kaupunki ainakin mäenhuipun näköalapaikalta katsoen =) Kyllähän siellä näkyi horisontissa tehtaan tynkää, mutta kaupungin läpi virtaavaa joki ja kaupunkia ympäröivät kalkkivuoret toivat omaa tunnelmaansa. Varsinkin joen ympäristössä oli puita ja muuta kasvillisuutta niin ei tullut sellainen ankea ison kaupungin tunnelma.
Iltasella käveltiin hotellin lähettyvillä ja huomattiin lähiravintolan edessä olevat syötäväksi tarkoitetut eläimet. Siellä oli kilpikonnia ämpärissä, käärmeitä ja jotain muita karvaisia eläimiä häkkeihin ahdettuina. Aika hirveää katsottavaa näin länsimaalaisin silmin. Illalla kyseltiin lippuja seuraavaksi päiväksi Yangshuohon about 65 kilometrin päähän etelään. Sinne olisi päässyt bussilla 1,5 eurolla, mutta me haluttiin mennä paatilla Li-jokea pitkin. Li-joki ja sen varrella olevat vuoret ovat yksi Kiinan suurimmista nähtävyyksistä, joten pitihän meidänkin mennä seilaamaan se läpi. Se tosin ei ollut yhtä edullista kuin bussilla meno, vaan maksoi 37 euroa nuppi (kun oltiin se ensin tinkaistu 46 eurosta). Matkaan kuului englanninkielinen opas, istumapaikat tokassa kerroksessa ja lounas. Jos oltaisiin otettu kiinalainen versio risteilystä, olisi se verottanut meitä ”vain” 18 euroa per nuija. Liput hommattiin kello kymmenen aikoihin illalla ja meitä tultaisiin hakemaan hotlalta aamulla kahdeksalta, joten painuttiin nukkumaan.
Aamulla kaveri tuli hakemaan meidät respasta
Junamatkalla Guiliniin
Unoa ja olutta ravintolavaunussa jollakin pikkuautolla, jonka jälkeen haettiin vielä joku kiinalainen pariskunta toisesta hotlasta. Sillä sitten huristeltiin muutama kilometri etelään päin pikkuiseen satamaan, jossa lillui parisenkymmentä turistipaattia. Paateille tietysti käveltiin matkamuistomyymälän läpi, jossa oli mahdollisuus ostaa kaikensortin esineitä. Satamasta paatit sitten lähtivät yksitellen muodostaen pitkän letkan luultavasti Yangshuolle asti.. Meidän paatissa oli meidän lisäksi vain kolme muuta reppumatkalaista. Muut turistit olivat iäkkäämpää luokkaa: kimppamatkoilla USA:sta, Saksasta, Japanista ja varmasti myös rikkaampia kiinalaisia oli eksynyt paattiin. Maisemat matkalla olivat todella hienot, mutta täytyy sanoa, että kun oltiin nähty vuoria sellaisen tunnin verran, niin ei ne maisemat siitä enää paljoa muuttuneet. Onneksi lounas tuli sopivaan rakoon, kun alkoi hiukomaan. Pöytään tuli aluksi vihannesnuudelikeittoa sitten riisiä, joku kalapallo-lautanen, lihalautanen, friteerattuja pikkufisuja ja rapuja, lihapaloja ja friteerattua kanaa. Lisukkeena oli keitettyjä ituja, parsakaalia, bambuja ja herneenpalkoja. Ruokajuomana oli olutta. Oli hyvä lounas vaikka aluksi pelättiin hintaan kuuluvan vain jonkun simppelin nuudelikeiton.
Kelloa meillä ei ole ollut käytössä Guatemalasta lähtien, jossa Katjan kännykän akkulaturi hajosi. Näin ei tiedetä mitä matka kesti, mutta se oli varmaan jotain 3-4 tunnin kestoinen. Yangshuohon saavuttuamme joku nainen bongasi taas meidät ja ehdotti meille paikkoja. Ei meillä ollut mitään plaaneja yöpymisen suhteen, joten lähdettiin seuraamaan. Naisen näyttämä paikka oli ihan ok ja
Aamupala Guilinissa
Buffettipöytä oli täynnä kaikensorttista ruokaa ja maksoi vain euron. saatiin hintakin tingittyä kuuteen euroon. Paikan omistaja, veli kiinalainen, näytti meille huonetta, joka maksoi 5 euroa. Siinä ei ollut omaa kylppäriä eikä jäähdytystä. Veli kiinalainen kuitenkin vakuutti, että jäähdytys ei olisi tarpeen. Ehkä hän ei huomannut, että me oltiin yltä päältä hiessä! Käveltiin hieman eteenpäin ja eteen osui toinen paikka. Alakerrassa ollut saksalainen kertoi, että paikka oli ok, joten päätettiin katsoa huone, vaikka hinta olikin ensimmäiseltä yöltä 10 euroa. Paikka oli ihan ok, joten otettiin se. Illalla käveltiin Li-joen rantsulla ja katseltiin, kun turistit menivät bambulauttojen kyytiin ja jotkut kävivät uimassakin.
Advertisement
Tot: 0.056s; Tpl: 0.014s; cc: 10; qc: 19; dbt: 0.0338s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Katja
non-member comment
Kade kade kade
Pientä kateutta ilmassa taas, mut meilläpä onkin täällä helteet ;)