Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Ensimmäisenä aamuna Yangshuossa herättyämme, käytiin syömässä länsimaalainen toustiaamupala yhdestä monista hotlan lähellä olevista pikkuraflabaareista. Yangshuo on turistien mieleen upeiden maisemiensa takia ja niitä pääsee tutkailemaan erittäin hyvin ja edullisesti pyörän selästä. Pyörän vuokraaminen päiväksi maksaa vain yhden euron, joten se ei tunnu lompakossakaan kovin pahasti. Pyöriä vuokraavia ihmisiä löytyy myös jokaisesta kadunkulmasta. Myös meidän hotellilta löytyi pyöriä, mutta toisessa vapaana olevista mountainbikeista ei ollut takalokasuojaa. Tähän veli kiinalainen sitten sanoi, että ei sitä tarvitse, koska samana päivänä ei ole tullut vettä. Tietysti veli kiinalainen varmaan ”vahingossa” unohti kertoa, että Kiinassa on tällä hetkellä sadekausi, mikä tarkoittaa, että vettä ripottaa melkein joka päivä. Me tosin oltiin hyvin tietoisia tästä asiasta, joten ei otettu niitä pyöriä. Löydettiin hyvät zygät erään kadun kulmasta. Hyvällä tarkoitetaan sitä, että siinä oli penkki, lokasuojat, renkaissa oli ilmaa ja jarrut toimivat. Vaihteet eivät oikein skulanneet, mutta hyvä jousitus oli plussaa kivikkoisilla teillä. Katjan pyörässä oli kori, johon käytiin ostamassa eväiksi pari omenaa, pari banaania, pari persikkaa ja iso kourallinen pikkutomaatteja. Maksettiin eväistä euro. Voi olla, että oli liikaa, mutta ei sekään pahasti matkabudjettia verottanut.
Päätettiin polkea Dragon Bridgelle (1400-luvulla rakennettu silta) yhdeksän kilometrin päähän. Kun pienen etsimisen jälkeen löydettiin oikea tie, alkoikin vettä jo ripottamaan. Onneksi otettiin
mukaan sadeviitta. Viitta ostettiin jo Argentiinassa Iguazun putouksilla, mutta tulipahan sille viimeinkin käyttöä! Eipä se sade ollut kuin pikkukuuro, mutta kyllä se sai tiet hieman mutaiseksi. Matkalla nähtiin iso mutainen vesipuhveli, jolloin Tomi alkoi kaivaa kameraa esiin. Eiköhän silloin paikalle eksynyt joku päälle 80-vuotias mummeli, joka halusi kahta yania otuksen kuvaamisesta, HALOO!!!! Jäi kyllä mummelilta pari yania saamatta, mutta jäi kyllä kuvakin ottamatta. Tässä olisi kaikille suomalaisille lehmänomistajille tapa tienata lisää rahaa. Siitä vaan tien poskeen seisomaan veloittamaan ihmisiltä lehmän kuvaamisesta noin viisi euroa per lehmä (hinta suhteutettu Suomen hintatasoon). Voi sitä onnen päivää, kun joku turisti kuvaisi koko lauman!
Ennen vesipuhveliepisodia oltiin saatu yhdeltä naiselta neuvoa oikeaan suuntaan. Nyt tämä nainen oli kiinni meissä kuin takiainen. Jos jäätiin jälkeen, niin nainen jäi venaamaan, jos poljettiin karkuun, niin nainen seurasi. Yhden kylän kohdalla sanottiin naiselle bye bye ja käännyttiin takaisin päin, tosin odotettiin vain, että nainen jatkaisi matkaa ilman meitä. Voi olla, että nainen halusi vain auttaa, mutta meillä kävi mielessä, että nainen odottaisi pientä maksua opastuksistaan. Se kun tuntuu olevan kaikkien motiivi täälläpäin. Noh, sama se, taktiikka toimi ja päästiin jatkamaan matkaa kahdestaan. Kivisten ja pomppuisten teiden ja yhden ison kylän jälkeen löydettiin Dragon Bridgelle. Tosin kun oltiin
Maalaisnatiiveja
Lahempana oleva ukkeli antoi meille suuntiman kohti Dragon Bridgea sinne matkalla, niin saatiin toinen takiaisnainen meidän kimppuun. Se tuli meitä vastaan, mutta valkonaamaturistit nähtyään kääntyi ja lähti seuraamaan meitä.
Saavuttuamme perille käveltiin kauniilla Dragon Bridgellä, joka on pieni silta Yalong-joella. Sen ympärys on täynnä bamburafting tarjoajia, kuten myös koko Yalong-joki, jonka läheisyydessä matkaa koko ajan tehtiin. Tien varrella oli siis paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti tarjosivat bambulautta-matkaa. Ihmiset moikkasivat aina ”Helouu!Bambuu!?” (Se usein olikin ainoa, mitä he englanniksi osasivat sanoa 😉 ) Dragon Bridgellä bambulautalla istumisesta pyydettiin sen verran kovaa hintaa, että päätettiin jättää se väliin ja syötiin vain eväät sillalla. Paikalle pyöräili tällöin myös itävaltalainen Stephanie, jonka kanssa sitten poljettiin takaisin Yangshuohon. Yritettiin ensin kuitenkin saada meille vielä bambulauttakyyti halvemmalla (kolme ihmistä) Yangshuon lähelle, mutta hinta olisi silti ollut 12 euroa per tyyppi. Kun sanottiin, että ei kiitos ja liian kallis niin saatiin uusi tarjous 15 euroa tyyppi!? Jäi bambulautta väliin juu.. Paluumatkalla sovittiin Stephanien kanssa, että käytäisiin illalla yhdessä syömässä. Koko päivän pyöräilyn jälkeen jalat olivat aika poikki ja muutenkin veto poissa, mutta pinnisteltiin vielä sen verran, että saatiin vietyä pyykit läheiseen pesulaan.
Illalla nähtiin Stephanie, saksalainen Anja ja sveitsiläinen Winslow. Lähdettiin yksissä tuumin syömään paikalliselle yömarketille. Siellä oli ruokaa notkuvia pöytiä vieri vieressä ja jokaisen
pöydän luona hääräsi kokki wokkipannuaan heilutellen. Siellä sitten osoiteltiin pöydästä eri ruoka-aineksia ja nainen kirjoitteli niitä ylös. Otettiin kimpassa paljon erilaisia safkoja ja ihan hyvää oli. Testattiin myös paikallista ruokakulttuuria ja otettiin kulhollinen etanoita, jotka tosin maistuivat aika mudalle. Live-musiikkiakin oli tarjolla pientä maksua vastaan. Yömarketilla pyöri poika ja tyttö kummallakin sähkökitara kädessä ja vahvistin selässä. Sitten he antoivat listan, josta sai valita kappaleen (jos osasi kiinaa). Käytiin porukalla vielä parilla tuopposella ja samalla saatiin muilta matkaajilta infoa Kiinasta.
Seuraavana aamuna jalat tuntuivat vielä olevan pyöräilykunnossa ja päätettiin taas vuokrata pyörät. Tällä kertaa lähdettiin Moon Hillille, joka on korkea kukkula noin tunnin pyörämatkan päässä keskustasta. Tunnin siis, mikäli ajaisi suoraan isoa tietä sinne. Koska meillä oli aikaa käytettävissä, päätettiin huristella sinne riisipeltojen läpi vähän isomman lenkin kautta. Ennen lähtöä käytiin hakemassa taas eväät, tosin tällä kertaa kalliimmalla hinnalla. Yön aikana oli tapahtunut ihmeellinen hinnannousu.
Tällä kertaa suunnistus kohti päämäärää sujui helpommin kuin edellisenä päivänä. Tämä tarkoitti, että osattiin aina veikata oikeata polkua risteykseen tultuamme. Tosin kerran valittiin väärä tienhaara, mutta onneksi vastaan tuli pari pikkutyttöä jotka neuvoivat oikean tien. Melkein heti kun oltiin taas päästy maastopolulle, alkoi sade. Pikkuinen ripotus ei olisikaan haitannut, mutta sadetta alkoi tulla ihan
antaumuksella ja mukana olevat läppäri (ei uskalleta jättää huoneeseen) ja kamera eivät tykkää kosteudesta. Onneksi polun varrelta löytyi iso puu, jonka alla sitten mutusteltiin eväitä tekemisen puutteeseen. Sadetta ripotteli pitkin päivää, joten siinä sitten poljeskeltiin hienojen maisemien ohi, käveltiin joen yli ja nähtiin kamelikin omistajansa kanssa, mutta yhtään kuvaa ei saatu, koska ujosteltiin kameran kanssa.
Saavuttiin viimein Moon Hillille, jolloin sade ja tuuli yltyivät sen verran kovaksi, että jäätiin lipputoimistotönöön odottelemaan niiden laantumista. Sisällä ollessamme kuului kova pamahdus ja pelästyttiin jo, että koko katto romahtaa niskaan tai puu kaatuu päälle, mutta ääni osoittautuikin vain kattotiilen putoamiseksi. Ei siis hätää. Tovi istuttuamme sade hieman hiljeni ja lähdettiin kapuamaan portaita kohti Hillin huippua. Kiipeäminen oli jännittävää kovan tuulen ja sateen takia ja sadevesi myös tuli joissain kohti purona portaita pitkin alas, joten märkää oli. Huipulla päästiin ihastelemaan pilvimaisemaa, joka peitti sen kaiken muun, mikä harmitti kameramestari Tomia suuresti. Fiilisteltiin kuitenkin hetki ylhäällä ennen kuin tarvottiin alas ja pyöräiltiin sateessa takaisin kaupunkiin. Haettuamme pyykit huomattiin hotellilla, että vaikka vaatteet olivat siististi viikattu, sama odööri oli havaittavissa niissä nytkin kuin ennen pesulareissua. Pestessä ei siis oltu käytetty minkäänlaisia pesuaineita! Pesulan ikkunassa oli kyllä teksti, missä luki ”water wash only”, mutta luultiin, että se
tarkoitti, ettei kuivapesu olisi mahdollista. Oltiin näemmä väärässä ja meille jäi muistoksi tästä haisevat vaatteet. Seuraavassa pesupaikassa osattaisiin nyt sitten kysyä tätäkin asiaa.. Illalla käytiin murkinoimassa hyvät paikalliset mätöt heti hotellin nurkilta ennen nukkumaan menoa. Päivä sateessa ja pitkä pyöräretki veti aika naatiksi, joten uni tuli nopeasti.
Mitä Yangshuohon tulee, niin se ei ollut yhtään sellainen mitä odotettiin. Odotettiin hieman hipahtavaa ja lungia backpacker-paikkaa, mutta tämä olikin ihan täynnä hotelleja, ravintoloita ja pubeja. Kadulla oli vierivieressä t-paitoja ja matkamuistoja myytävänä. Kaduilla meitä ahdisteltiin koko ajan ostamaan kaikkea. Kun sanoo ”Ei!” niin ei ne usko, vaan pälättää vaan lisää. Jos kääntää katseen, niin ne huutaa ”Helou! Helou!”, että saisi taas huomiota. Kun mentiin safkalle, niin meille koitettiin myydä kaikennäköistä krääsää koko ajan. Länsimaalaiset näyttävät kiinalaisille varmaan yhtä paljon samannäköisiltä kuin kiinalaiset meille. Yhden illan aikana DVD:itä myyvä mies kysyi meiltä kolmisen kertaa eriotteeseen halutaanko ostaa. Tomi osti torilta paidan, jossa lukee kiinaksi ”Minulla ei ole rahaa”, mutta ei sekään toiminut. Paita tingittiin 95 yanista 15 yaniin (10 yania on about 1 euro), mutta netistä tuli luettua kaverista, joka tinki esineen 1700 yanista 150 yaniin. Eli pitää tietää aika hyvin ostettavan kohteen oikea hinta..
Advertisement
Tot: 0.078s; Tpl: 0.014s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.048s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb