Advertisement
Published: August 8th 2007
Edit Blog Post
Yolla
Vasemmalla kuun vieressa Bank of China Building Lento Taipeista Hong Kongiin kesti hitusen päälle tunnin, joten se meni todella sujuvasti. Koneessa päätettiin jäädä lentokentälle hoitamaan loput lennot kuntoon. Pienen pompottamisen jälkeen meidät opastettiin tiskille, jossa yksi todella ystävällinen nainen laittoi meidän lennot kuntoon. Finnair oli muuttanut yhtä meidän lentoa ja Cathay Pasific peruuttanut yhden, joten toimistovirkailijalla oli kädet täynnä. Katseltiin kun se soitteli joka paikkaan ja lähetteli ties minkälaisia lappuja faxilla eteenpäin. Venailtiin varmistusta Finnairilta, mutta koska sitä ei kuulunut oli virkailija lähes hädissään. Sanottiin, että voidaan kysellä varmistusta myöhemmin ja päästettiin virkailija huilaamaan.
Lippurumban jälkeen hypättiin bussiin kohti keskustaa. Sieltä löydettiin ennalta jo netistä katsomamme paikka, joten ei tarvinnut lähteä samoilemaan ympäriinsä. Illalla käytiin käppäilemässä lähimaastossa ja syötiin paikallisten suosimassa ravintolassa.
Aamulla patikoitiin aamiaisen kautta kyselemään viisumihintoja mannerkiinaan. Paikalle päästyämme huomattiin, että hakemalla viisumeita itse, joutuisimme odottamaan kauemmin kuin vaihtoehtoisesti hommaamalla viisumit hostellinpitäjän kautta. Päätettiin antaa viisumien hommaaminen hostellin omistajalle, niin ei tarvitsisi käydä niitä itse hakemassa. Koska Tomin kamera oli temppuillut jo vähän aikaa, käytiin katselemassa kameroita. Oltiinhan nyt Hong Kongissa, jossa niiden pitäisi olla halpoja. Globalisaatio on myös vaikuttanut Hong Kongiin, koska ei ne kamerat enää mitään superhalpoja ollut, jos ne sitä on joskus ennen ovat sitä olleet. Hinnat olivat tosin selvästi edullisempia
Ratikka
Kun ihmisia on paljon, niin jostain se tila on revittava kuin Suomessa, mutta samalla hinnalla olisi saanut kameran USA:sta kuin Hong Kongista. Kun kameramerkki ja malli oli selvillä, pystyttiin kysellä hintoja liikkeistä ja tehdä pieniä vertailuja. Isot ketjuliikkeet myivät kalliimmilla hinnoilla kuin pienet putiikit.
HK:ssa metrot toimivat vallan mainiosti, joten suhattiin niillä ympäriinsä. Kaduilla kävely ei ollut mitään herkkua, koska jalankulkukäytävät olivat aika kapeat ja ihmisiä oli enemmän kuin tarpeeksi. Paikkapaikoin tien ylitys oli tehty todella hankalaksi, joten joutui kiertelemään tai kävelemään kulkusiltoja pitkin. Illan lähestyessä käveltiin Victoria Peakille (kaupungin korkein ”mäki”) menevän ratikan ala-asemalle ja hypättiin kyytiin. Maisemat mäenpäältä oli todella hienot päivällä, mutta haluttiin nähdä maisemat myös illalla, joten mentiin kahville lukemaan kirjoja ja odottelemaan illan tuloa. Illalla maisemat olivatkin todella mahtavat laupungin valojen loistaessa kirkkaina. Ei oltu ainoat liikenteessä, vaan ratikka-asemassa kiinni olevan kauppakeskuksen näköalatasanne oli tupaten täynnä ihmisiä. Maisemat ihmeteltymme palattiin alas kaupunkiin ja käveltiin lähes tyhjiä katuja kohti hostellia. Matkan varrella törmättiin irkkupubiin, joten pakko siellä oli käydä Guinness juomassa. Muuta irlantilaista siinä paikassa ei sitten ollutkaan, koska se ei näyttänyt irkkupubille ja siellä jytisi ihan tavallinen poppi. Ei ollut meistä uloslähtijöiksi, joten ihanan länsimaisen Subway-aterian jälkeen käveltiin hostellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna päätettiin lähteä toiselle puolelle Hong Kongia, Kowloonin kaupunginosaan mantereen puolelle. Siellä
Kavelysillalla
Matkalla viisumeita hakemaan. meno oli hieman toisenlaista, kuin Hong Kongin saarella. Osuttiin Tsim Sha Tsuin alueelle, joka kuhisi turisteja. Siellä oli kamerakauppoja vierivieressä, joten käytiin kyselemässä hintoja myös sieltä. Tosin tätä ennen oltiin netistä luettu, että Tsim Sha Tsuista kameraa ei kannattaisi ostaa, koska suurin osa liikkeistä harjoitti huijausta. Eka veloitetaan kortilta summa ja sitten sanotaan, että kameramalli on loppu, mutta sitten antaisivat ”paremman” ja ”kalliimman” tilalle. Tosin näinhän ei kuitenkaan kävisi, vaan tilalle saisi halvemman ja huonomman mallin. Käytiin kuitenkin kyselemässä mielenkiinnosta ja kyllähän se pisti epäilyttämään. Tomi kävi liikkeessä kysymässä kameran hintaa jonka keskihinta liikkui keskustan hyvänä pidetyissä liikkeissä 3600 HK:n dollarin liepeillä (360€). Liikkeessä kameraa tarjottiin ensiksi 3500 dollarin hinnalla, sitten se tippui 3000, 2800, 2500 dollariin. Tomin kävellessä ovesta ulos kaveri huutaa viimeiseksi hinnaksi 2300 HK:n dollaria. Mitä takuisiin tulisi, niin ne varmaan loppuisi kävellessä liikkeestä ulos. Käytiin kuitenkin Kowloonissa syömässä paikallisten paikassa ja hyvää oli!
Kowlooniin tultiin metrolla veden ali, mutta päätettiin palata Hong Kongin saarelle paatilla. Paattimatka maksoi alle 50 centtiä per lurjus, joten ei ollut kallista. Illalla käytiin netissä ja sieltä Tomi sai odottamansa viestin Suomesta, eli täysihyvityksen kamerasta, joka ei oikein skulannut. Tämä tarkoittaisi sitä, että vanhan kameran voisi lähettää Suomeen ja uuden voisi
Sillalla
Matkalla lentokentalta cityyn ostaa aamulla, juhuu!!
Aamulla käppäiltiin kauppakeskukseen, joka oli hostellimme lähellä. Käytiin siellä aikaisemmin edellisenä päivänä ja sieltä saatiin hyvä tarjous kamerasta. Valitettavasti liikkeet aukesivat vasta yhdentoista kieppeissä, samaan aikaan kuin meidän pitäisi luovuttaa hostelli huone. Syötiin siis vain aamiainen kauppakeskuksessa ja matkalla pakkaamaan kamoja hostellille lähetettiin vanha kamera postissa kotio. Hostellihuone luovutettuamme mentiin rinkat selässä liikkeeseen ja alettiin hieroa kauppoja. Valitettavasti liikkeestä ei paljoa alennuksia tippunut toisin kuin pikkuputiikeista. Tosin tulipahan ostettua kamera luotettavasta liikkeestä vuoden maailmanlaajuisella takuulla. Kaupan päällisiksi tuli myös 1Gb muistia, kameralaukku, hihnan kameraan ja tripodin, mutta ei siinä vielä kaikki! Mukaan tuli myös kiikarit, paristokäyttöinen kädessä pidettävä tuuletin, kynä hienossa rasiassa ja vielä t-paita! Katjan kyytiin liikkeestä tarttui Ipod. Voi olla, että matkabudjetti hieman kärsi tästä shoppailusta, mutta jos syödään Kiinassa pelkkää riisiä, niin eiköhän me sillä kiritä matkabudjetti kiinni 😉
Shoppailut tehtyämme hypättiin metroon ja matkustettiin yhteen matkatoimistoon, jonka edestä lähti tiheään tahtiin busseja kohti Guangzhouta. Bussimatka meni sujuvasti hieman alle neljässä tunnissa. Matkan varrella oli Hong Kongin sekä Kiinan rajamuodollisuudet. Samaa maatahan ne periaatteessa on, mutta ei kuitenkaan. Rajamuodollisuudet meni sujuvasti ja löydettiin jopa vielä omaan bussiin passien leimaamisen jälkeen. Matkalla Guangzouhun näkyi tehdasalueita, missä vieri vieressä tehtaiden savupiiput tupruttelivat ties minkälaisten
Hong Kongin arkkitehtuuria
Tallaisia pytinkeja kaupunki oli tulvillaan. Ensimmainen kerros oli fiinin naikoinen, mutta seuraavat olivat sitten ihan jotain muuta.. tuotteiden puristussavuja. Guangzouhun saavuttuamme mentiin lähimpään ravintolaan syömään Mclounas, koska oli syöminen jäänyt väliin. Safkan jälkeen käveltiin juna-asemalle, josta onnistuttiin vartijoiden avustuksella bongaamaan oikea lipunostokassa lipuille Guiliniin. Paikat junassa oli ihan finaalissa, jäljellä oli vain kaksi paikkaa. Ne olivat tietysti junan kalleimmasta päästä ja ne eivät olleet edes samassa hytissä. Koska se osa mitä me nähtiin Guangzhousta, ei näyttänyt kovin viehättävältä, päätettiin purra hammasta ja maksaa. Liput olivat 37 euroa kappale, joten ei ollut ilmaista lystiä. Junan lähtöön oli kuitenkin aikaa, joten kulutettiin aikaa juna-aseman vieressä olevassa KFC:ssä limua juoden. Siellä sitten oltiin paikallisten ihmettelemänä. Ihmiset jäävät oikein tuijottamaan, kun me kävellään ohi. Eihän me kyllä nähty koko kaupungissa muita valkoihoisia, mutta ihme että vieläkin herätettiin niin paljon huomiota.
Junan lähdön lähetessä mentiin asemalle meille ja muutamalle muulle sadalle kiinalaiselle osoitettuun odotushalliin. Kun juna oli valmiina, paikalle tepasteli joku virkailija, joka mumisi jotain megafoniin. Kaikki nousi ylös ja, kuin paimenena, virkailija huusi karjaa perässään juna-aseman läpi kohti oikeata laituria. Junasta hytit löydettyämme sanottiin morjens matkakavereille ja siihen ne smalltalkit jäikin, kun ei oikein ollut yhteistä kieltä mitä puhua. Painuttiin ravintolavaunuun ja pelailtiin Unoa ja katseltiin, kun kiinalaiset vetivät kaljaa ja viinaa. Otettiin mekin siinä muutamat, kun ei ollut muutakaan
tekemistä. Pullo olutta (600mm) maksoi 1,2 euroa, joten ei mitään ilmaista lystiä! Ei ollut kiinalainen olut myöskään mitään makuhermoja kutkuttavaa, mutta ehkä me vielä löydetään joku hyvä merkki. Väsymyksen iskiessä painuttiin nukkumaan.
Advertisement
Tot: 0.074s; Tpl: 0.014s; cc: 8; qc: 24; dbt: 0.0498s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
enginigger
non-member comment
kenokaulat
Eihän sitä kuin turistit katsele kaula kenossa niitä ylempiä kerroksia. Näin vanhana lvi-lurjuksena lämmitti sydäntä ulkopuoliset asennukset. Ei tule sille putkiremontille ihan samaa hintaa kuin Suomessa.