Advertisement
Published: September 27th 2008
Edit Blog Post
Hengityselimemme paasevat kohta ansaitulle reilun kahden viikon lomalle. Ensin olimme Moskovassa, sitten pian UB:ssa ja nyt Pekingissa. Onhan sita varmaan aikamoisia myrkkyja tullut hengiteltya. UB:ssa se tuntui pistavana kurkkukipuna, taalla lahinna vain kurkun karheutena ja limannousuna aamuisin. Emme varmastikaan ole liikkuneet pahimmilla alueilla Pekingissa, luulen etta ilmanlaadun suhteen on pakosti alueellisia eroja. Taalla hutongeilla(nimitys kapeille kujille, jossa on taloja vierivieressa ilman mitaan valeja), jossa asustelemme ei autoja juurikaan liiku ja lahes kaikki menopelit ovat sahkolla kulkevia tai tavallisia pyoria. Myoskaan laheisen Taivaallisen rauhan aukion ymparilla ei liikenne ole mitenkaan alyttoman ruuhkaista. Saattaa tietenkin olla, etta valtavan leveiden teiden ansiosta syntyy harhavaikutelma rauhallisesta liikenteesta. Jos viela kertoisin hieman lisaa vaikutelmiani Kiinasta ja ymparistosta: Pakko on myontaa, etta kiinalaiset yrittavat. Ehka he voisivat yrittaa kuitenkin viela enemman ja laajemmalta pohjalta, silla vakea on niin kasittamattoman paljon, etta ei olisi mitenkaan liioiteltua ottaa joka asiassa ymparisto huomioon. Myonteisia huomioita: metrikorttien kierratys, muovipullojen osittainen kierratys, (tosin niin, etta ne laitetaan ensin kaikki vain sekajatteeseen ja sitten roskankerailijat tonkivat niita sielta ja kerailevat sakkeihin) pyorien suuri maara, katujen siisteys,(tosin roskia heitellaan maahan lahes yhta saalimattomasti kuin Mongoliassakin, taalla vain siivotaan enemman ja tarkemmin) roskiksia on kohtalaisesti, puita on istutettu hyvin paljon (kun ajelimme muurille pain, bussin
ikkunasta nakyi jatkuvasti laajoja alueita suoriin riviin istutettuja puuntaimia) ja muurilla nakyi ymparistonsuojeluun rohkaisevia kyltteja, joissa oli teksteja ''Suojele ymparistoasi, suojele itseasi''. Kielteisia huomioita: muovipussikulttuuri eli kaikki kaaritaan moneen kertaan muoviin ja ravintoloissa ruokailuvalineet ovat aina muovipaketeissa, kertakayttoesineet, kuten ravintolissa syomapuikot (on varmasti kasittamaton maara metsaa, joka hakataan kiinalaisten syomapuikkoja varten) ja tietysti tehtaat, jotka suoltavat mustaa savua selvastikin ilman mitaan kunnon suodattimia.
Kiinalaisista ihmisista, tai pitaisiko sanoa Pekingilaisista, koska emme viela muihin ole paljon tormailleet: He ovat kohteliaan ystavallisia, eivat sydamellisia, kuten vaikkapa kambodzalaiset, mutta kunnioittavan hyvakaytoksisia. Eilen juttelimme Kielletyssa kaupungissa muutaman sanan eraan pojan kanssa, joka ensin halusi, etta otamme hanesta kuvan. Sitten han halusi tietaa, mista pain olemme. Hoimme "Finland'' monta kertaa, mutta se ei mennyt perille. Han oli niin kiinnostunut meista, etta halusi meidan kirjoittavan maamme nimen lapulle. Kun han naki sen kirjoitettuna, hanella valahti ''north Europe". Siina han sitten viela yritti kiinansekaisella englannillaan tehda hieman tuttavuutta. Lahtiessamme, han taas totesi tuon taalla niin yleisen lauseen ''Welcome to China''. Aina se sanotaan tietynlainen hymy huulilla! Kalle sanoo, etta kiinalaisten kaytos vaikuttaa valilla nuoleskelulta, mutta mielestani se on enemman tietynlaista opeteltua kohteliaisuutta. Heihin on varmasti koulussa iskostettu ajatus kuinka ulkomaisiin tulee suhtautua: on kunnia asia Kiinalle,
etta ulkomaalaiset tuntevat olonsa tervetulleiksi. No, eivat kaikki kayttaydy ylikohteliaasti. Kaupoissa, kun tinkailee ja jos alottaa naurettavan alhaisesta hinnasta, kauppias saattaa jopa suuttua. Kalle tarjosi kerran kahden gigan muistikortista jotain 4 euroa ja kauppias tiuskaisi jotain kiinaksi ja vetaisi akaisesti laskimensa Kallen kadesta. Taalla ei nahtavasti ymmarreta k-aasialaisen tinkauksen paalle, jossa aina lahetaan ostajan puolelta liian alhaisesta hinnasta. Taalla pitaa itse esittaa edes jollainlailla jarkeva hinta, ettei loukkaa kauppiasta. Mista sen sitten tietaa sen oikean hinnan? Eilen 2 gigan muistikortti tinkauksemme lahti kauppiaan taholta 180 yanista ja lopulta ostimme kortin 80 eli aika paljonhan se tippui. Isoista kaupoista on sikali mukava ostaa, etta hinnat ovat aina nakyvilla. Eilenkin ostin pyyhkeen tallaisesta valtavasta marketista, kun en jaksanut lahtea kadulle tinkaileen. Yleensa kylla yritan suosia pikkukauppoja.
Kasittamatonta taalla on ollut, miten muutamat kiinalaiset ovat halunneet meista kuvan itsensa kanssa. Tuokohan kuvassa olo ulkomaalaisten kanssa heidan mielestaan onnea? Jokin tallainen uskomus siina varmasti on taustalla. Miksi muuten he haluaisivat kuvauttaa itsensa vieraiden ihmisten kanssa? Hieroja tatinikin pyysi Kallea ottamaan hanen kamerapuhelimellaan kuvan minusta ja itsestaan. Hanella oli taitava hierontatekniikka. Se perustui selvasti akupisteiden tarkkaan tuntemiseen. Sita voisi kuvailla paljolti akupainannaksi, tosin sekoittui siihen perinteisenkin hieronnan aineksia ja jonkinlaista venyttelya. Han esim liikutteli jalkojani milloin mihinkin suuntaan ja venytteli sormiani nivelnivelelta.
Mitahan sanoisin Kielletysta kaupungista? Meinasimme moneen otteeseen eksya sinne, kun se oli hyvin labyrinttimainen ja sisakkaisia muureja oli paljon. Siella oli upea puistoalue; hienoa kukkataidetta, vesialtaita, suihkulahteita, hohkakivitaideteoksia, isojen monisatavuotisten puiden alla kiemurtelevia kivisia polkuja, jotka oli usein koristeltu varikkain eri kuvioita muodostavin kivin ja temppeleita, jotka olivat taynna maalauksia. Emme kayneet paatemppeleissa, kun sinne olisi pitanyt maksaa 6 euroa ja alue oli taynna turistilaumoja. Siella oli hirvea markkinahardelli paalla ja jotenkin temppelitkin hukkuivat sinne ihmismassojen sekaan. Sita paitsi olimme jo Mongoliassa kayneet monissa samannakoisissa temppeleissa sisallakin, joten tuskin siella kovin erinakoista olisi ollut. Jotkin temppelien osat olisivat tietenkin voineet olla mielenkiintoisia museoita, mutta suurin osa teksteista olisi kuitenkin ollut vain kiinaksi, joten emme olisi niista paljon ymmartaneet. Kavimme kylla kurkkimassa sivummalla puistoalueiden keskella sijaitseviin temppeleihin ja kuljeskelimme niiden sisapihoilla. Eraalla pihalla oli kalankasvatusaltaita ja avonaisen temppelin kattojen alla oli paljon akvaarioita riveissa, joissa oli monenlaisia varikkaita kaloja, joista osa naytti voivan pahoin, kun uivat vaarinpain. Hauskinta oli tiirailla maalauksia, jotka oli tehty temppeleiden puisiin sisakattoihin. Useat niista kertoivat keisatiperheen elamasta. Toiset taas kuvasivat tyypillisia kauniita kiinalaismaisemia vuorineen ja vesistoineen. Ei minua valttamatta olisi surettanut jos olisin ollut teljettyna tuohon kaupunkiin! Useat keisariperheenjasenethan eivat nimittain koskaan elamansa aikana poistuneet muurin sisapuolelta. Kylla kaupunki sellaiselta paratiisilta naytti kauniine puistoineen ja ennen kaikkea upeine riippuoksisine puineen, etta siella varmasti olisi viihtynyt. Tosin luontoni on niin utelias, etta varmasti jossain vaiheessa olisin kiinnoistunut ulkomaailmasta, kuten Buddha. En oikein kykene ymmartamaan, miten he pystyivat torjumaan ihmismielelle niin luontaisen halun tietaa. Tuntematonhan kiehtoo aina ihmista. Jos sellainen muuri olisi niin lahella, ja sen takainen maailma kuitenkin niin kaukana, kylla minulle olisi paratiisimaisesta ymparistosta huolimatta herannyt pakottava tarve kiiveta muurin yli.
Vuokrasimme eilen pyorat. Pyorilla ajaminen on jotain hyvin perikiinalaista, joten pitihan se kokea. Hutongeilla sai koko ajan olla toinen kasi jarrulla ja toinen pirikellolla. Oli tasapainoa vaativaa vaistella ihmisia ja muuta katujen elamaa. Jos kuvailisin lyhyesti hutongiamme siita paljon kertovat adjektiivit olisivat; elavainen, yksityiskohtainen, tuoksurikas, aanekas ja pieni ja suuri (eli hyvin paljon kaikkea pienta, kuten pikku kauppoja, parturiliikkeita, pesuloita, ravintoloita, asumuksia, liesia, joissa paistellaan mita herkullisimpia leipia ja lattyja ym.). Kun paasimme isoille teille, pyoraily muuttui paljon rennommaksi. Pyoratiet olivat valilla viisikin metria leveat ja Kiellettyyn kaupunkiin pain saimme yhdessa vaiheessa ajella lahes kahdestaan. Pyora- ja kavelyteista voisin viela antaa kiitosta Pekingille. Ainoa miinus tulee teidenylityksista. Ylityspaikat ovat usein hyvin sekavia, ei ole mitenkaan selvaa missa pyorien pitaisi odottaa valojen vaihtumista, milloin pitaisi menna yli tai mista ylipaataan paasee yli. Ylityspaikkoja on siis kohtalaisen harvassa ja tiet on reunustettu kaitein, joten niita ei mista vain yliteta. Liikennevalot eivat myoskaan ole mikaan ylin auktoriteetti. Monesti nakee pyorailijoita tai kavelijoita seisomassa keskella tieta, jossa autot huristelevat heidan molemmin puolin. He ovat siis lahteneet hivuttautumaan tien yli, mika yli hyvin yleista UB:ssa. Taalla siihen ei kuitenkaan olisi tarvetta, mikali autoilijat vain tottelisivat valoja. Monesti he menevat kuitenkin pain punaista, jolloin on tietty pyorailijanakin jarkevinta menna vain silloin, kun nayttaa paasevan. Jokatapauksessa pyoratiet ovat avaria ja niissa on hyvin sujuva pyorailla!
Nyt lahdemme kohta suunnistamaan juna-asemaa kohden. Tama Xin asema on maailman suurimpia juna-asemia, joten sinne kannattaa menna ajoissa seikkaileen. Menemme Kiinan lapi kohti etelaa ja maaranpaamme on Kunming, eli pitka matka tiedossa, parin paivan paasta olemme siella. Toivottavasti vierustoverit junassa ovat rauhallista porukkaa!
Advertisement
Tot: 0.156s; Tpl: 0.011s; cc: 6; qc: 44; dbt: 0.1162s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb