Advertisement
Published: September 25th 2008
Edit Blog Post
Saavutimme sitten kuitenkin muurin ja paasimme sinne kiipeilemaan, vaikka aamulla tama naytti epatodennakoiselle.
Yksityinen matkaoppaani Kalle oli katsonut aamulla erinaisista opaskirjoista meille reitin valmiiksi. Meidan pitaisi vain menna metrolla muutama pysakki, kavella pari sataa metria bussiasemalle ja ottaa sielta bussinumero 980 kohti Simataita. Bussiasema vaikutti yhta kurinalaiselle kuin kaikki taalla. Selkeasti ihmisten kulkureitteja ohjattiin kaiteiden avulla, bussilaiturit seurasivat numerojarjestyksessa toisiaan ja jokainen bussi oli merkitty hehkuvin digitaalisin numeroin. Eras tati kysyi, minne olemme menossa ja kun sanoimme Simataihin, han lahti opastamaan meita oikealle laiturille. Kysyessamme bussista maaranpaata selvisi kuitenkin, ettei se mene lahellekaan Simataita. Tassa taas nahtiin, kuinka hyvin opaskirjoihin voi luottaa! Paljon parempi on kysella ihmisilta tuoretta tietoa. Oppaat ovat usein vanhentuneita (vaikka kyseinenkin opas oli vasta ilmestynyt) tai sitten niiden tietoja ei vain ole jaksettu tarkistaa. Oppaaksemme ryhtynyt tati sai sittemmin kuningasidean. Han kirjoitti paperiin kiinalaisinkirjaimin toisen paikan, mista voi kayda muuria ihailemassa. En voinut kuin ihaillen tuijottaa, kun han raapusti nopeasti kirjaimet paperiin. Olen aina ihmetellyt, miten ihmiset jaksavat kirjoittaa kiinalaisinmerkein. Eiko se ole tyolasta ja hidasta, kun merkit koostuvat niin lukuisista viivoista? Ei nayttanyt olevan! Tati kirjoitti aivan yhta nopeasti kuin itse kirjoitan meidan kirjaimin. Menimme sitten bussijonoon ja kyselimme viela eraalta tytolta, kuinka lahelle tama
bussi menee muuria. Vastaus oli 20 kilometrin paahan, mista paasisi sitten bussilla.
Saavuimme Mutianyuun, jossa selvisi, ettei muurille menekaan bussia. Emme aluksi uskoneet tata faktaa, silla tytto oli vaittanyt toisin ja taksikuskit sanovat aina ja kaikkialla, etteivat bussit kulje. Kauan kuljeskelimme ja kyselimme bussista samaan aikaan, kun taksikuskit vahan valia pyorivat ymparillamme. Ilma oli upea, joten ei siina mitaan hataa ollut kaikessa rauhassa selvitella tilannetta. Ostin valilla taas herkullisen pannukakkupaistoksen ja soin sita vertaillessamme taksihintoja. Olimme aluksi saaneet parhaimman tarjouksen, mutta silloin pudistelimme sille vain hymyillen paatamme ja sanoimme paattavaisesti menevamme bussilla, siksi olikin hieman nolo lopuksi palata taman edullisimman taksikuskin luo. Han otti meidat kuitenkin tyytyvaisena vastaan ja lahti samantien kuskaileen meita kohti muuria. Puoli tuntia sinne meni matkassa ja 40 yania eli 4 e maksoimme matkasta yhteensa, joten aivan hyvin se oli tingitty. Ei han kylla mikaan oikea taksikuski ollutkaan. En ymmarra, miksi taalla on niin paljon epavirallisia takseja. Voiko ihmisten kuskaus kannattaa nailla bensanhinnoilla puoli ilmaiseksi, kuten 4 euroa reilusta 20 kilometrista? Kertooko se tyottomyyden kasvusta? Noin viidennes Kiinan tyoikaisista on vailla tyota tai alityollistetty. Toisaalta nama autot ovat aina uusia ja hienoja, ei mitaan koyhien autoja. Voi se ehka kertoa siitakin, etta henkiloautolla ajo on
nykyaan Kiinassa hyvin kallista ja rajoitettua ja ehka monet ovat nahneet siina bisnesraon. Takseja ja busseja taalla ennen kaikkea nakeekin liikenteessa. Kiina on tosiaan tainnut onnistua vahentamaan yksityisautoilua! Meidan majapaikan alueella nakee hyvin vahan tavallisia henkiloautoja ja vaikka niita nakyikin muurireissullamme valilla paljonkin, liikenne ei missaan vaiheessa ollut tukossa. Liikenne ruuhkiin en siis ole Pekingissa tormannyt! Olen tosin liikkunut vain tietyilla puolin kaupunkia, joten tama ei tarkoita, etteiko niita olisi. Monilla alueilla liikenne on kuitenkin hyvin sujuvaa ja jopa rauhallista. Hieno huomio on myos ollut, ettei juuri kukaan enaa aja tavallisella bensamopolla. Kaikki ajavat sahkomopoilla tai sahkopyorilla. En ole taysin varma niiden virtalahteesta. Joko akku latautuu polkemalla tai sitten verkkovirrasta lataamalla. Usein ihmiset kuitenkin polkevatkin nailla pyorilla, joten se viittaisi siihen, etta polkeminen keraa virtaa akkuun. Kapeilla kaduilla naiden menopelien ainoa haitta on, etta niiden alle meinaa jaada, kun niiden lahestymista ei kuule.
Mutianyu oli kylla hyva valinta muurin tutkailupaikaksi! Olihan siellakin kaupustelua ja jonkinverran turisteja, mutta varmasti vahemman kuin monissa muissa paikoissa. Myyntikojut loppuivat oikeastaan yllattavan lyhyeen ja sen jalkeen saimme kiiveta rauhassa. Tosin alkumatkasta upean vehrean maiseman ja nakoalojen ihailua haittasi valtava teinityttolauma. He olivat varmasti jokin kouluporukka, joka oli lahtenyt sinne retkelle. Pysahdyimme odottamaan, etta teinit
ohittaisivat meidat ja saisimme nauttia luonnonrauhasta ilman heidat kikatuksiaan. (Kallella on nyt ollut uskomattoman huono nettituuri. Aluksi hanen koneensa sammui pari kertaa, sitten kuulokkeet eivat toimineet ja nyt han onnistui laittamaan paalle kiinalaiset kirjaimet) Nykynuorisolla vain tuntui olevan yhta huono kunto kuin meillakin eli hekin pysahtelivat hengastyneina vahan valia. Onneksi portaat sittemmin haarautuivat ja saimme valita oman reitin. Niissa portaissa ei nakynyt ketaan muita ja oli mahtavaa, kun pystyi taysilla keskittymaan paikasta huokuvaan harmoniseen tunnelmaan. Paikka oli hyvin esteettinenkin: kiviset portaat ja polut kiemurtelivat vuoren rinnetta, alhaalla nakyi muutamia taloja hyvin pienina, metsa hehkui vihreytta, ja pian muuri ilmestyi majesteetillisena nakyviin. Muuri ei ollut aivan yhta korkea kuin kuvittelin. Kuitenkin, kun sen laelle nousi kavelemaan, tunsi kylla olevansa taivaissa. Itse vuoret olivat niin korkeita, etta vaikka muuri ei paikoin ollutkaan kuin ehka 3 metria (paikoin varmasti paljon korkeampi) niin nakyvyys oli huikea. Olimme valinneet myos hyvan paivan, silla useissa kuvissa sumu tai pilvet pilaavat nakyvyyden. Nyt kuitenkin oli kirkas auringonpaiste ja loppumattoman muurin kiemurtelun vuoristossa ja vehreankasvillisuuden seassa seka katoamisen horisonttiin, pystyi hyvin havaitsemaan.
Mitahan muuta sanoisin muurista? Pystyn kylla hyvin ymmartamaan, etta se on maailman suurimpien ihmeiden listalla. Olihan se kaunis, useat tornit ja temppelimaiset talot, jotka nousivat muurista olivat erityisen kauniita. Silloin, kun saimme kavella muurilla kahdestaan ja ketaan muita ei nakynyt, paikka teki suurimman vaikutuksen. Silloin pystyi aistimaan sen historian, kuinka kovalla tyolla sita rakennettiin parin tuhannen vuoden ajan ja kuinka suuria toiveita sen varaan asetettiin. Sen piti tehda Kiinasta valloittamaton ja suojella sita barbaarien hyokkayksilta, mutta silti esim. Tsingiskaan meni muurista helposti lapi lahjomalla vartijat. Kuvitelmani historiallisista tapahtumista rikkoutuivat, kun tormasimme turistiryhmiin tai laskeuduimme alas, jolloin ei saanut hetkeakaan olla rauhassa rihkamarojujen myyjien mainoslauseilta. Itse asiassa mina menin alas laskemalla liukumakea! Kiinanmuuri pitaa mielestani ehdottomasti nahda nimenomaan kiipeamalla ja kavelemalla, eli ei koysiratahissilla, joka sinne myos meni. Mutta annoin kuitenkin periaatteissani itselleni sen verran periksi, etta kun olin pitkaan kiipellyt, sallin itseni tulla alas helpompaa reittia. Se kylla maksoi nelja euroa, mutta oli sen arvoista. Kiipesin pieneen kelkkaan, jolla sai laskea metallikourua myoten. Siina olisi saanut mahtavat vauhdit, mutta edessani sattui menemaan ''hidastelija aija''. Han painoi jarrua koko ajan ja mateli eteenpain. Lahes pysahdyin sitten ja
jatin valia, jolloin pystyin saamaan vahaksi aikaa huikeat vauhdit. Yhdessa vaiheessa nain kiihdyttaessani, vartija sattui juuri paikalle. Heita oli sijoitettu tietyn valimatkoin maen varrelle, nimenomaan nahtavasti kontrolloimaan vauhtia. Han sitten huusi heti ''brake, brake'' eli ''jarruta''.
Olen kylla taas erittain tyytyvainen, etta pystyimme hylkaamaan kaikenlaiset tourit. Taas kaikki guesthousit mainostivat 30 euron matkoja muurille. Me kavimme katsomassa sen noin 8 eurolla! Paasimme taas sisaankin opiskelijahintaan eli 2 eurolla. *Opiskelijakortti ylistysta!* Muuten muurin katselu tuolla olisi maksanut 4 euroa eli edelleen se olisi ollut halvempi kuin monessa muussa muuripaikassa. Voin siis suositella Mutianyua!
Huomenna on viimeinen kokonainen paivamme taalla. Kaytamme sen varmaan Kieletyn kaupungin ihailuun. Taivaallisen rauhan aukion, joka on maailman suurin aukio, kavimme katsastaan jo ensimmaisena paivanamme. Siella oli upeita kukkataideteoksia ja sita ymparoivat temppelimaiset rakennukset tekivat vaikutuksen. Jos minun pitaisi sanoa Kiinasta lyhyt maaritelma se olisi; taiteellinen ja teknologinen. Taalla on upean taiteellisia patsaita, puutarhataidetta ja hienoa arkkitehtuuria (uusissakin rakennuksissa on usein hyodynnetty vanhan Kiinan perintoa eli pilvenpiirtajassa saattaa olla temppelimainen huippu yms). Hi-techia taas ovat esimerkiksi metrotunnelin seiniin metron ikkunasta katsottuna yhtakkia ilmestyvat liikkuvat varikkaat mainokset, valokartat pysakeista jokaisen metrojunan seinilla, kaikki puhuvat ja kuljeskelevat lelut ostoskeskuksissa, erilaiset monitorit joka puolella, joissa usein mainostetaan jotain yms.
Advertisement
Tot: 0.105s; Tpl: 0.012s; cc: 5; qc: 44; dbt: 0.0718s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb