Kunming

---

Olemme nyt Hump guesthousissa. Huoneemme on kunnon lukaali! Majoitusbutjettimme on kylla jatkuvasti hieman ylittynyt. Se ei kuitenkaan johdu siita, etteiko Kiinassakin olisi halpoja majapaikkoja, vaan huonosta tuuristamme tormaamisessa niihin. Asken just katsoin mainosta, jossa sanottiin Gendussa saavan dormisangyn reilulla eurolla. Tassakaan paikassa, missa nyt olemme dormit eivat kylla olisi kovin kalliita, vain kolmisen euroa, mutta ne ovat taynna. Suhteessa oma huone maksaa maltaita, eli 12 e.

No, onhan sita joskus ihana hemmotella itseaan. Huoneessamme on kolme erillista sankya, jotka ovat kaikki parisangyn levyisia, upeat kiinalaistyyliset punaiset verhot, vessa on temppelimainen kattokoristeineen, lavuaari on tehty posliiniastiasta, johon on maalattu ohuin taidokkain siveltimen vedoin ihmisia ja maisemia, suihku on kiiltavaa kromia ja hienosti muotoiltu muistuttamaan aurinkoa, lattia on osin parkettia ja osin luonnonkivea, jokaisen sangyn ylapuolella on kiinalaistyylisin kankain pallystetyt pikku lamput yms.

Junamatkalla ei ihmeempia tapahtunut. Juna oli hyvin siisti ja pehmeasti kulkeva. Venalaiset junat kolisivat ja keinuivat kivasti, tuo juna taas liiteli kiskojen paalla. Valilla tosin yolla jarrut kirskuivat ja liikkeelle lahtiessa juna nytkahteli. Tyynyt ja takit olivat untuvaisen pehmeita, patja taas oli enemman hardsleeperin mukainen. Aikamoisen unistahan se matkustaminen oli. Kun koko ajan vain makoili sangyssa ja luki, pelasi puhelimella putkipelia, kuunteli musiikkia tai jutteli Kallen kanssa, tuli mukavan raukea olo. Ei siella paljon tullut liikuttua, kun juna oli myohassa aikataulusta ja emme siksi osanneet lukea aikataululistaa vaunun eteisessa. Yleensa listasta on kateva katsoa kauanko juna pysahtyy, eli ehtiiko kayda pihalla. Nyt kuitenkin kavimme vain pari kertaa akkiseltaan pyorahtaan asemilla, ettemme jaisi junasta. Konduktooreilta olisi tietty voinut tiedustella, mutta se on aina niin hankalaa, kun he eivat puhu englista. Mongolia junassa oli poikkeuksellisesti naiskonduktoori, joka heti ensi alkuun ilmoitti minulle puhuvansa englantia. Sen jalkeen han joka kaanteessa kaytti kaikki mahdolliset tilanteet hyvaksi, etta paasisi loistamaan kielitaidollaan. Se oli hupaisaa, kun han teki jatkuvasti tikusta asiaa. Esim. han sanoi minun ottaessa kuumaa vetta "be carefully, its hot''. Kun han kaveli kaytavalla vastaan, han pyysi vaistamaan hieman, vaikka en ollut lahellakaan. Han myos ilmoitti aina missa milloinkin olemme tms. Nyt kuitenkaan tassa viimeisessa junassa kukaan ei yrittanytkaan paasta puheisiin kanssamme. Yhdessa vaiheessa, kun pelasimme korttia, meilla oli suuri yleiso. Kaikki tuijottivat ja yrittivat selvasti paasta selvyyteen pelin saannoista. Yksi muori tunki nokkansa hyvin lahelle, katseli vahan aikaa ja hymyili paataan pudistaen. Kiinalaisille pelit ovat selvastikin rakkaita! Junassa heista monet pelasivat korttia. Kaikissa nettipaikoissa suurin osa paikallisista pelaa peleja, guesthousien koneilla he pelaavat iltaisin, kaduilla pelataan erillaisia lautapeleja tms.

Usein olimme junassa mielenkiinnon kohteena. Etenkin lapset tuijottivat avoimesti ja ujostelematta. Silti kenellakaan ei riittanyt kielitaito tai rohkeus tulla tekemaan tuttavuutta. No, mukavasti matka meni omassakin seurassamme. Hieman pettymys oli, ettei junassa ollut ravintolavaunua. Olimme kylla ostaneet kaupasta suuren ruokakassin mukaan, mutta kylla se siina hupeni nopeasti. Puurolla ja nuudelilla tuli paa asiassa elettya. Junassa ravintolanvirkaa toimittivat ruokakarryt, joissa oli milloin mitakin paistoksia. Usein niissa oli lahes mustaksi muuttunut kananmuna, riisia ja makkarasiivu. En oikein uskaltanut syoda naita ruokia, kun en yhtaan tiennyt milloin ja missa ne oli tehty. Saattoi olla, etta ne itse asiassa tehtiin junan omassa keittiossa, mutta toisaalta kananmunan mustumiset viittasivat siihen, etteivat ne ihan tuoreita olleet. Valilla kaytavalla meni toinenkin ruokakarry. Tassa myytiin esim. kanankoipia muovipussissa ja punaisessa litkussa, kaikenlaisia siemenia, pusseja, joissa oli katkaravun nakoisia kuivattuja olioita yms. Turhautumiseni oli suuri, kun lahdin innoissani pihalle ostamaan ruokaa! Ensin katsoin yhden kojun ja huomioni oli; samannakoista epamaaraista muovipussiruokaa. Innoissani sitten huomasin kauempana toisen kojun, mutta juostessani sinne siellakin oli pusseissa ankanruhoja ym. Lohduttauduin silla, etta onneksi minulla on puuroa. Se olikin suuri loyto, kun loysin sita ison pussin eraasta Pekingin valtavasta kaupasta.

Nyt olimme onneksi kolmannessa luokassa! Illalla, kun valot sammuivat kymmenelta, koko vaunu hiljeni. Viime yona, joku lapsi itkeskeli vahan aikaa, mutta muuten oli kohtuu rauhallista. Aamulla Kallen osaston (Sankyja oli talla kertaa kolme paallekin ja samanverran vastakkain, naiden jalkeen oli aina valiseinat. Kaytavan toisella puolella ei ollut sankyja ollenkaan, vaan seinasta laskettavia pikku penkkeja.) pari vuotias lapsi parkui varmaan pari tuntia putkeen. Se oli koko matkan ajan suurin hairio. Olimme just edellisena iltana puhuneet lapsista ja olin tuumannut joskus haluavani niita. Nyt Kalle totesi parkumisen keskella, etta ei koskaan lapsia.

Kumning ei vaikuta kovin miellyttavalta paikalta. Kaikki on aivan liian isoa ja levotonta! Guesthousimme ymparilla on hyvin vilkas liikenne, kavelytiet pursuavat porukkaa, valtavista ostoskeskuksista raikaa korvia vihlova musiikki ja pilvenpiirtajat kohoavat joka puolella kohti savuista taivasta. Aurinko kylla paistaa, mutta silti taivas on kuin savuharson peitossa. Pekingissa pidin juuri siita, miten hutongeilla kaikki oli pienta ja viihtyisaa. Pidin myos siita, kuinka ihmiset elivat puoliksi kaduilla. Heilla oli pieni asunto ravintoloidensa tai liikkeidensa takahuoneissa ja kadulla he pelasivat sulkapalloa, leikkivat lastensa kanssa tai vaikkapa laittoivat ruokaa. Se oli niin upean elavaista ja kodikasta! Taalla taas katujen tunnelma on pelkkaa kapitalismia. Ostoskeskukset syoksevat ihmisia ulos ja sisaan ja kaiken ylla leijuu markkina henkisyys.

Junan ikkunasta oli hieman jarkyttavaa seurata kuinka akkia maisemat muuttuivat kauniista pengenviljelmista valtaviin tehtaanhorneihin tai kaatopaikkoihin. Kauniin joen tai vuorilta laskevan puhtaannakoisen vesiputouksen jalkeen saattoi yhtakkia ilmaantua nakyviin ruskean keltaisia lampia, joita reunustivat roskavuoret. Pahimpia olivat myos valtavat hiilikasat ja niiden laheiset kaivokset, jotka likasivat koko maiseman. Usein tehtaiden valittomassa laheisyydessa oli taloja ja viljelmia. En kylla haluaisi ostaa tomaatteja, jotka ovat viljelty sellaisten jatevuorien tai mustaa savua syoksevien tehtaiden vieressa. Kiina on silti yllattanyt vehreydellaan. En jotenkin olettanut, etta tama kaikesta huolimatta on nain vihrea maa. Metsaa nakyi junan ikkunasta paljon ja kaikenlaista pusikkoa ja istutuksia.

Saattaa olla, etta lahdemme taalta jo huomenna, silla olemme hieman aikataulustamme jaljessa. Paljon mielummin viettaisin sita paitsi pari paivaa maaseudulla kuin taalla hardellissa. Ostimme Pekingista kortinlukijatikun, joka oli loyto, silla se maksoi vain 2 euroa, mutta emme ole viela saaneet kuvia nettiin. Jossakin paikoissa ubs portin kaytto on ollut estetty. Yritan varmaan lahiaikoina saada kuvia laitettua!

---