Viela Kunmingissa

---

Kalle sai eilen laitettua muutamia kuvia verkkoon, kunnes kone lakkasi toimimasta. Nama muut koneet eivat edes tunnista usb-porttia, eli ovat aika romuna. Kaykaahan siis katsomassa Kallen blogin albumista kuvia!

Onhan taalta Kunmingistakin loytynyt muutamia ihmeita! Matkalla on kylla aina ihana tormata kaikkiin kummasteltaviin asioihin, keksintoihin, joita ei ole osannut kuvitellakaan tai aivan uudenlaisiin makuelamyksiin. Eilen naimme ostoskeskuksen pihalla, kuinka joukko nuoria poikia esitteli hyppykenkia. Ne eivat olleet varsinaisesti jousikengat. En tieda milla kenkiin saatiin sellainen joustavuus. Niissa oli pitkat metalliset ohuet jalat ja ne oli kiinnitetty tukevasti polven alupuolelle erilaisilla tuilla. Upeita ilmalentoja pojat paasivat niilla kokemaan! Yksi heitti hurjan nakoisia voltteja pelkka asvaltti allaan!

Illalla menimme varsinaisen aterian jalkeen syomaan jalkiruokaa. Paikka naytti jaatelobaarilta ja usein sellaisissa on sorbettejakin. Olin hieman pettynyt, kun sorbetteja ei ollut, mutta ajattelin mahani kestavan yhden jaatelopallon puoliksi Kallen kanssa. Emme ole paljon jaksaneet valittaa melamiinikohusta. Tata myrkkya on kuitenkin ollut niin suhteellisen pienessa erassa ja vain vauvat ovat siihen kuolleet(mika tietty on jarkyttavaa, mutta tarkoitan, ettei isommille ihmisille siita ole suurta vaaraa). Kymmenia tuhansiahan sen takia on sairastunut, mutta se ei Kiinan vakilukuun suhteutettuna ole juuri mitaan. Aidinmaitovastikkeissahan sita ennen kaikkea on ollut, joten kylla se vahan hirvitti katsoa, kun junassa isat juottivat lapsilleen jatkuvasti maitoa pullosta. Toisaalta ihmetyttaa, miksi Kiina ei ole vetanyt kaupoista karkkeja ym. missa se tietaa mahdollisesti olevan tata myrkkya. White rabbiteja eli kiinalaisten lempimakeisia, joista uusiseelantilaismies oli saanut munuaiskivia, on edelleen kaupoissa. Takaisin jaatelobaariin. Kyselimme siis heidan tuotteistaan, kun heilla oli listat taas vain kiinaksi. Myyja osasi jonkinverran englantia ja ylpeana han totesi ''me emme myy jaateloa, me myymme lunta''. Ajattelin, etta se on vain jokin markkinointikikka. Hammastykseni olikin suuri, kun saimme lautasellemme lumikekoa muistuttavan vihrean kasan. Olimme valinneet omenamaun, kun myyja tiesi vain sen ja pari muuta hedelmaa englanniksi. Annos muodostui ikaan kuin lumikiteista. Se oli koostumukseltaan juuri niin kuin vasta satanutta lunta! Suklaakastiketta oli lorauteltu sinne tanne ja reunoilla oli jaatyneita omenanpalasia, jotka toivat lisamakua. Kallen mielesta annos ei maistunut juuri millekaan, mutta minun mielestani syomisen nautinto oli siina, milta se tuntui suussa. Se oli viela pehmistakin pehmeampaa ja suli suussa uskomattoman ''tasaisen'' pehmeasti. Itse asiassa makukin oli vienon omenainen. Aion kohta lahtea syomaan toisen sellaisen!

Kalle tutkiskelee, mita majapaikkoja Mojiangissa olisi. Netissa paikasta on kauniita maisemakuvia, mutta guesthouseista ei ole juuri mitaan mainintoja. Paadyimme ostamaan liput tanne, koska se vaikutti ainoalta vahan pienmmalta kaupungilta matkamme varrella. Herasimme tanaan aikaisin. Jouduin aamupalankin syomaan lennosta kavellessani kohti paikallisbussipysakkia. Bussin piti lahtea 8.30, mutta asemalla selvisi, ettei sita bussia mene vaan vain 13.30 bussi. Voi olla, etta aikaisempi bussi oli taynna kansallispaivan takia, tai sitten vuoro oli vain peruttu. Joka tapauksessa ostimme iltapaivan autoon liput. Hieman harmitti, kun olisimme voineet nukkua pitempaan jos olisimme tienneet. Mietimme sitten asemalla ''mitas nyt''. Emme sitten keksineet muutakaan paikkaa, jonne menna tappamaan aikaa, joten palasimme guesthousiimme. Taalla rojahdin kiitollisena dvd:n katselunurkan patjavuorelle ja yritin nukkua. Vahan aikaa levahtelin ja sitten otimme Kallen kanssa biljardimatsin. Nyt han houkuttelee minua pelaamaan pingista. Tama on sikali hyva paikka, etta taalla on paljon ilmaisia aktiviteetteja. ok, nyt pelaileen, sitten syomaan ja seuraavaksi suunta kohti maaseutua. Taas aamulla yskimme Kallen kanssa kilpaa. En kasita, miten ihmiset voivat elaa taalla. Ehka monien keuhkot jotenkin parkiintuvat, ne joiden eivat, sairastuvat astmaan. Ihanaa paasta maalle raikkaaseen ilmaan ja kauniiden viljelysten keskelle! Siella ei varmaan ole nettia, joten ei mitaan tietoa, milloin jatkan kirjoittelua.

---