Raunioita ja trooppista myrskya Paraguayssa

---

Joskus on vain annettava periksi... Esimerkiksi sille, etta itse pelkaa hullun lailla jotain maata, koska on kuullut siita pelottavia, vaikkakin myos positiivisia kokemuksia, mutta kun insinoori haluaa uusia kokemuksia niin ei se auta. On lahdettava paivaksi Paraguayhin.

Hotelli Residencia Colonin (yosijamme taalla Posadassa) omistaja rouva, jonka englanninkielentaito on tuonut meille monta ilon hetkea, saattoi meidat itse aamulla pysakille, josta saimme paikallisbussin rajan yli Paraguayhin. Bussi oli yllatykseksemme tupaten taynna vaikka oli sunnuntai-aamu, mutta olimme kylla kuulleetkin, etta Argentiinalaiset kayvat vahan valia hamstraamassa elektroniikkaa ja taloustavaroita naapuriomaasta, koska hintaerot ovat melkoiset. Matkakaverimme olivat todella ystavallisia kun kuulivat minne olemme matkalla ja useampi alkoi sopimaan kuka auttaa meidat oikealle pysakille ja kuka tulee mukaan passintarkastukseen. Missaan vaiheessa meilla ei ollut kuitenkaan ongelmia, vaan tullivirkailijat kohdistivat syynayksensa kahteen Amerikkalaiseen, joiden kanssa myohemmin matkustimme yhdessa paamaaraamme eli Trinidad and jesukseen lahella rajakaupunki Encarcionia. Suurin apu paikallisista oli kun Hannu-parka meinaisi rutistua bussin ovien valiin ja puoli bussia alkoi huutaa kuskille "ovi auki; turisti jai loukkuun" (Hannulle ei kaynyt kuinkaan).

Bussi Trinidadiin oli kokemus jo sinansa. Jos matkaa on 30 km ja alla pitkan matkan bussi, sita kuvittelisi etta matka taittuisi suhteellisen nopeasti... Ensimmaiset 10 km nopeutemme ei noussut kertaakaan yli 10 km/tunnissa. Loppujen lopuksi matkaan kului aikaa 1 h 10 min. Hanna ehti ottaa paivaunetkin siina ajassa... Maisemat Paraguayssa eivat sinallaan eronneet Argentiinasta, mutta rajakaupungissa, joen vieressa, monet rakennukset olivat tyhjillaan ransistymassa koska veden korkeuden vaihtelut haittaavat yritysten toimintaa ja nyt lahes kaikki toiminta ja asutus on siirtynyt uuteen keskustaan kauemmas rajajoesta. Ero koyhien ja rikkaiden valilla on maassa suuri ja nakyy selvasti. Myos rahojen kanssa oli totuttelemista: kun Argentiinassa maksamme muutaman kilometrin bussimatkasta 3 pesoa, niin vastaava matka on noin 10 000 guarania, mutta euroiksi vaihdettuna summa on kuitenkin pienempi.

Emmepa voi ylpeilla, etta olisimme kuulleet Jesuiitoista montaakaan kertaa aikaisemmin, mutta Jesuiitta kylan rauniot olivat ehdottomasti matkan arvoiset! Paikka on Unescon maailman perinto suojelukohde ja paikalla on aikoinaan (noin 1700-luvulla) intiaanien asuttama kyla. Intinaanit tarjosivat lahestystyontekijoille asuinpaikan vastineeksi heidan kaannytystyolleen ja kun tallaiset kylat kasvoivat liian vahvoiksi, tuli valtakunnan ratsuvaki paikalle ja hajotti kylan opetukseksi muille. Siita siis paikan rappeutuneisuus... Seinia oli kuitenkin kohtalaisesti pystyssa ja erityisesti kirkko veti meidat noyriksi. Rakennustaito on noina historian vuosina ollut upeaa ja esim. kaikki kirkon koristeet oli hakattu kivesta. Voi vai kuvitella millaista oli saarnata monen metrin mittaisen kaytavan paan alttarilta tai saarnastuolista!

No, jottei matkastamamme olisi tullut ihan tuiki tavallinen turistireissu, niin saimme niskaamme raunioita ihastellessamme pienen trooppisen myrskyn. Hotelliltamme olimme saaneet evaaksi tiedon, etta paiva on aivan ihana ja meidan kannattaisi viettaa se ulkona, joten olimme varustautuneet lahinna sortseilla ja t-paidalla. Tuuli ulvoi, palmut heiluivat edestakaisin ja pikkurillin paan kokoiset sadepisarat saivat jo pienella matkalla vaatteet maraksi. Matkaa bussipysakille oli noin 10 minuutin kavelyn verran, joten haimme suojaa viereisesta hotellista. Kunhan sade hieman laantui ajattelimme, etta lahdelle kokeilemaan josko ehtisimme ohimenevan bussin kyytiin. Kuiskas ollakaan, Hanna tienasi itselleen kavelyn aikana uuden lempinimen matkahdettyaan polvilleen punaiseen mutalammikkoon... Nyt minua puhutellaan hellitellen nimella Plinsessa kurapoksy... EI tee hyvaa itsetunnolle... 😊 Onneksi paastivat kuitenkin meidat sisalle bussiin ja tullissakin virkailija vain nauroi vaaleille housuilleni, joita nyt koristi iloinen raita Paraguayn maa-ainesta, kuten tullissa asia ilmaistiin. Argentiinan tullissa sai suomalainen ujous vallan kun meidat kutsuttiin jonon hannilta ensimmaiseksi ohi paikallisten emmeka edes osanneet sanoa espanjaksi, etta olemme pahoillamme. Hannakin myonsi jo tassa vaiheessa auliisti, etta Paraguay oli kaiken kaikkiaan mukava eika yhtaan pelottava kokemus.

Lopuksi on pakko viela jakaa kanssanne pieni reppureissaajan valopilkku. Kun markina (ja toinen meista mutaisena... Huom. pyykkipaiva tulossa eli ei puhtaita vaatteita hotellilla. Naina paivina taytyy olla luova ja pukeutua kaverinkin vaateparsiin...) saavuimme hotellille ja saimme suurimmat punamullat karistettua varpaistamme, lahdimme etsimaan Hannulle "kasvisvarrasta". Olimme kuulleet villeja huhuja, etta Argentiinassa liha on viela parempaa kuin Brasiliassa. Loysimme ostoskeskuksen ylakerrasta Bar Fellinin, jota ei kannata jattaa valiin jos joskus on Posadassa! Tilasimme todella tyypillisen reppureissaajan aterian eli noin 350 grammaisen naudan ulkofilepihvin juusto-kermaperunoilla ja kaveriksi tooooodeeella mainiota punaviinia (Argentiinalaista Mendozan alueen viinia nimelta Santa Felicien). Jalkiruoaksi tee, cappuccino ja Hannulle Cointreauta (silmamitalla) ja kaiken taman loppusumman maksoimme mukavalle tarjoilijapojallemme noin 25 euroa. Taman parempaa ateriaa saa hakea (Hannu kiistaa taman, koska kokki ei ollut osannut paistaa hanen paksua pihviaan kunnolla mediumiksi)! Ruoasta nauttiessamme mietimme josko "oikeat" reppureissaajat nauttivat tallaisia aterioita, mutta unohdimme ajatuksen kun tyytyvaisina taputtelimme taysia vatsojamme. 😊 Aidit: kuten huomaatte, emme naanny nalkaan...

Leimoja on kestynyt passiin kolmessa viikossa kolme sivullista, joten on mielenkiintoista nahda milta lopputulos nayttaa muutaman kuukauden paasta.

---

Photos

Matkustusta Paraguayn malliin
Tama bussi seisoi varikolla Jesuiitta raunioiden lahella, mutta vastaavalla onnikalla matkasimme 30 km ja aikaa meni 1 h 10 min.

Hannan hetki alttarilla....
...tai ainakin sen raunioilla... :)

Kesasade kuivaa minka kastelee
Tassa sateessa ja tuulen tuiverruksessa kaipaa lampiman takkatulen aareen.

Plinsessa kurapoksy
Housut on helppo varjata luonnontuotteilla esim. kaatua matkahtamalla trooppisen myrskyn aikana keskelle mutaista ojaa.

Comments

[Jukka]

WOW
Upeeta....nauttikaa reissusta...kuulostaa hienolta. Ja kiitos kun jaksatte raportoida ahkerasti...mukavaa saada kuulumisia sieltä maailman kolkalta. Iskee vaan matka kuume....Juhannuksena mekin käytiin Seinäjoella...oli eka "reppumatka" lasten kanssa...että eiköhän sitä tästä pikkuhiljaa itsekin päästä liikkeelli...joskei nyt ihan tuollaiselle THE matkalle vähään aikaan....

[Eeva]

Sataa täälläkin...
...no, ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin siellä. Mukavasti saa työaikaa kulutettua näitä matkakertomuksia lueskellessa - siitähän esimiehet tykkäisivät jos tietäisivät. Jaksakaa te raportoida, olen kyllä hengessä mukana!

[Anu]

Ilmastointilaitteen hurinasta...
...kirjoitan tätä viestiä. Kyllä tätä teidän matkaanne on mieletön seurata. Ilolla aina odotan, koska spostiin tipahtaa seuraava ilmoitus uudesta raportista. Turvallista matkaa teille, reissaajat! *Anu PS.Täällä Taiwanilla edelleen +39C ja kosteaa, kosteaa, kosteaa. Mulla loma lopuillaan ja seuraavat matkat siintää jo haaveissa. Reissunaiseksi mut on kai luotu, enkä ollenkaan harmittele osaani. (:

[Leena]

hyvä kuulla
- se etteette ole nälissänne siellä kaukana. Jos on vilu niin ei onneksi nälkä ja sitten toisin päin. Ihana taas lukea Teidän terveisiänne ja myös muidenkin antamia kommentteja. Saattaa käydä etten joudu töihin loman loputtua kun minullekin on tästä tullut nautinnollinen aamuhetki. Vieraita tulossa ja leivonnaiset tekemättä, joten täytyy taas kiirehtiä töilleen. Antoisia matkakokemuksia t. äiti (isäkin lehden takaa))