Lapsia ja jaguaareja

---

Kun maanantai vihdoin koitti ja pesulan ovet aukesivat, saimme vihdoin vietya kaksi muovikassillista hikisia, mutaisia ja muuten polyn peittamia vaatekappaleita nauttimaan 10 peson pesusta (noin 3,5 euroa). Ulkona puhalsi kylma pohjois-tuuli ja pitkat kalsarit tulivat tarpeeseen! Emme suoraan sanottuna olisi uskoneet, etta jo tassa vaiheessa matkaa saamme haudata uimapuvut rinkan pohjalle, mutta niin vain on kaynyt, etta vaelluskengat ja fleece alkavat olla kaytetyimmat vaatekappaleet.

Hannu on innostunut oikein tosissaan itse opiskelemaan espanjaa ja aikoo olla tulkki-tasoa kunhan palataan Suomeen. Tata intoa varten olemme jo ostaneet seka sanakirjan, etta kielioppikirjan. Ja harjoitusta taalla saa niin paljon kuin vain sielu sietaa; kaupoissa, kaduilla tieta kysyessa, ravintoloissa ja vaikkapa koululaisbussin kyydissa... (tasta lisaa myohemmin).

Hotellin omistajamme opastamana lahdimme nauttimaan viimeisesta Posadaksen paivasta noin 25 km paassa sijaitsevaan elainpuistoon nimelta El Puma. Olimme jo luopua toivosta kun punaista hiekkatieta bussipysakin jalkeen riitti, mutta tien paasta loysimme iloisesti hymyilevan paikan riistanvartijan/omistajan. Espanjan opiskelumme hedelmien ansiosta ymmarsimme suunnilleen hanen selostuksensa paiksta ja millaisista oloista elaimet heille tulivat. Vaikka paikka olikin taynna hakkeja, painotti isantamme, etta kyse ei ole elaintarhasta, vaan he parhaillaan laajentavat puistoa niin, etta jaguaarit, puuma, villisiat, peurat ja monen monituiset apinat paasevat liikkumaan laajemmalti. Monien elainten kohtalo oli kurja: ne olivat joko loukkaantuneita tai viela useammin ihmisten lemmikeiksi ottamia villielaimia, jotka oli takavarikoitu. Osa elaimista paastetaan takaisin luontoon, mutta osa on jo niin tottunut ihmisen tarjoamaan vaaranlaiseen ravintoon, etta ne joutuvat elamaan vankeudessa loppu elamansa. Jotenkin siina meni hehku jaguaareista, puumasta ja upeista tukaaneista...

Samaan aikaan tarhalla oli Posadalaisen koulun oppilaita opettajineen. Kunhan he ensin olivat aikansa tutkailleet ei hakissa olevia turisti-kummajaisia, uskaltautuivat he puhumaan ja siihen puhetulvaan ei sitten loppua tullutkaan! Jouduimme kirjoittamaan nimemme kymmeniin kouluvihkoihin, ottamaan kuvia jokaisesta kaveriporukasta erikseen ja selittamaan miljoona kertaa, etta emme oikeastaan puhu espanjaa. Opettaja ilmeisesti huomasi, ettei saa lapsia muuten takaisin bussiin kuin houkuttelemalla sinne myos kaksi suomalaista ja niinpa paadyimme koululaisbussin kyydissa takaisin heidan koululleen. Matkan aikana selviteltiin (espanjaksi tietenkin vaikka pari koululaista osasi myos jonkin verran englantia) sivilisaatymme, kuka voittaa jalkapallon maailman cupin, mita urheilua Suomessa harrastetaan ja millaista meilla on ollut Posadaksessa. Samalla lapset tarjosivat maille paikallista teentapaista juomaa Matèa, jota muuten joka toinen paikallinen kantaa mukanaan koko paivan. Heilla on mukanaan termoskannussa kuumaa vetta, erikoisessa maté -kupissa yrtteja ja sokeria ja tata juomaa sitten juodaan lusikan ja pillin risteytyksella. Juoma oli ensi maistamalla ainakin ihan hyvaa.

Kun oli meidan aikamme jaada bussiasemalla pois, keksi opettaja, etta itse asiassa me voisimmekin menna hotellille hanen kyydissaan ja niin sita jatkettiin matkaa aina lasten koululle saakka. Siella saimme esittelykierroksen ja Hannu esiteltiin koulun siviili insinoorille (koska kaikki insinoorit on kavereita keskenaan...). Kokemus kaiken kaikkiaan oli loistava osoitus siita miten ystavallisia ja valittomia ihmiset taalla ovat. Ja vaikka kommunikointimme olikin kovin yksisanaista, saimme monenlaista opastusta ja kertomuksia paikallisesta elamasta.

Seuraavana aamuna saimme toisen kokemuksen auttamisen halusta kun jo aikaisemmissakin blogeissamme mainittu hotellin omistajarouva intoutui tekemaan meille noin kolmen viikon matkasuunnitelman! Ei siina muuten mitaan, mutta a)Hanna seisoi koko 30 min. rinkka selassa (tiedan, tiedan; olisin toki voinut laskea sen alas...), b) emme halunneet menna kyseisiin kaupunkeihin ja c) meista oli jokseenkin turhaa, etta han neuvoi meille mita rahoja antaa bussikuskille ja neuvoi lopuksi, etta alkaa sekoittako naita kolikoita muihin vaan pitakaa ne nyt kadessa niin bussikuski antaa teille sitten yhden taman nakoisen kolikon takaisin... Hauskaa, mutta myos tuskallista kun tiesi, etta bussi seuraavaan kaupunkiin lahtee hetkella milla hyvansa ja matkaa on 4 tuntia.

Posadaksesta jai hyva maku suuhun: saimme uusia tuttavuuksia, hyvaa ruokaa ja hienoja kokemuksia. Ei muuta kuin uusia seikkailuja kohti!

PS. Tuossa espanjankielisessa blogissa muutamia kuvia lapsista....ja vaikka kaikki teista luulevatkin Hannun 10 paivan turistiespanjan saaneen tuon aikaiseksi, niin erehdytte - jouduimme tukeutumaan netin kaannosohjelmiin.... 😊

---

Photos

Apina
Katsokaas ilmetta, uskaltaisitteko pistaa sormenne hakkiin ? (sanoivat kylla, etta TOSI KILTTI)

Tucano
Saimmepas kuvan Tucanosta, vaikka se ei Pantanalilla onnistunutkaan !

Jaguaari
Herralla oli kylla niin pieni hakki, etta alkoi jopa insinooria ahdistaa.

Comments

[Leena]

mistä saataisiin meillekin lisää avointa ystävällismielisyyttä
Teillä on paljon lukijoita tuttavapiirissä, heitäkin joita ette välttämättä tunne. Olemme antaneet sivun osoitteen omille ystävillekin, jotta voivat olla hengessä mukana. Monia kiinnostaa Teidän valitsemanne malli seikkailla omatoimimatkalaisina. Surullista noiden eläinten kohtalo, vaikka tarkoitus saattaa ollakin ihan hyvä. Täälläkin on ollut viileää muutamana päivänä. On kuitenkin luvattu lämmintä "Eukonkantoviikonlopuksi". Kannelkaa te sitä rinkkaa selässänne, kyllä se korvaa em. kilpailun a`la Sonkajärvi. Pitäkää itsenne lämpimänä, ettette sairastu. Uusia muistorikkaita lomapäiviä t. äiti