Advertisement
Published: April 9th 2010
Edit Blog Post
Kotona ollaan jo, mutta tässä vielä viimeiset päivitykset matkan loppuvaiheista. Lähdin siis sunnuntaina 4.4 Ko Samuilta kohti Bangkokia. Lentokoneessa luin päivän lehteä sekä tutkin karttaa ja tajusin että punapaidat olivat lauantaina siirtyneet osoittamaan mieltään juuri sille alueelle josta olin varannut hotellin. Varasin hotellin Siam Squarelta koska siinä on lähellä monta ostoskeskusta, ja ajattelin että niissä on hyvä viettää aikaa kun kuumuus alkaa ahdistamaan (säätiedotus lupaili päivälämpötiloja 37-40 asteen välillä). No, punapaidat olivat siirtyneet lauantaina Siam Squaren lähelle Ratchaprasongin risteykseen sillä seurauksella, että suurin osa lähistön ostoskeskuksista oli sulkenut lauantaina iltapäivällä ovensa.
Yritin kentällä löytää turisti-infoa, jotta olisin voinut kysyä kannattaako ko. alueelle lähteä lainkaan. Vaan eipä ainoassa löytämässäni infopisteessä ollut ketään paikalla. Niinpä lähdin taksistandille kyselemään taksia. Minulle kerrottiin että Siam Squarelle ei pääse taksilla, sillä kadut olivat suljetut liikenteeltä. Onneksi takanani jonossa seisoi thai-tyttö joka puhui erittäin hyvää englantia. Hän ehdotti että otan taksin BST-asemalle (skytrain) ja siitä sitten junan Siamin asemalle. Kysyin häneltä että kannattaako mun lainkaan mennä varaamaani (ja maksamaani) hotelliin, mutta hän oli sitä mieltä että se on ihan ok. No, tyttö sopi taksikuskin kanssa että kuski vie minut BST-asemalle, ja otin sieltä junan Siamin asemalle, joka oli lähinnä hotellia. Kyselin asemalla mihin suuntaan pitää lähteä
kävelemään, ja kun kävelin hotellin suuntaan, minut pysäytti kohta turistipoliisi. Hän sanoi että tuonne ei kannata mennä, "lot of people". Kerroin että Novoteliin pitäisi päästä, ja hän ohjasi minut rauhallisemmille kaduille. Vedin henkeä - ja pyyhin hikeä - yhden kadun kulmassa - rinkan kanssa ei ole kiva kulkea lähes 40 asteen helteessä - ja yksi nainen jolla oli punainen huivi kaulassa kommentoi englanniksi että kuumaa puuhaa näin helteellä. Sitten hän kysyi että mitäs minä teen tällä alueella. Kerroin että olen varanut hotellin täältä tietämättä siinä vaiheessa mielenosoituksista ja hän kysyi että sainko vahvistuksen. Kerroin että olen jopa maksanut hotellin, jolloin hän vain kohautteli hartioita ja osoitti oikeaan suuntaan.
Pääsin sitten hotelliin, ja tsekkasin sisään. Respan tyttö kiitteli että tulin heidän hotelliinsa vaikka punapaidat olivat ulkona... Hotellissa oli aika paljon ihmisiä, eikä mielenosoitukset loppujen lopuksi kovasti häirinneet. Suurin osa lähistön kauppakeskuksista tosin pysyi suljettuna, ja muutenkin alueella oli hiljaisempaa. Esim. takseja ja tuk-tukeja kuitenkin liikkui alueella jo sunnuntaina kun tulin, joten kokonaan liikennettä ei oltu suljettu. Kuuntelen juuri kotona uutisia, ja nyt spekuloidaan että otteet kovenevat mielenosoitusten kontrolloimiseksi. Ongelma on se, että mielenosoittajat ovat alueilla joilla mielenosoitukset ovat kiellettyjä. On vaikeaa ottaa kantaa maan sisäpolitiikkaan, mutta vähän mietityttää se, että
mieltä osoitetaan alueella jolla aiheutetaan suuri vahinko maan yhdelle tärkeimmistä elinkeinoista eli turismille. Tietysti halutaan mahdollisimman voimakas painostus istuvaa hallitusta kohtaan; tavoitteenahan on parlamentin hajoittaminen ja uusien vaalien järjestäminen.
Kiertelin Bangkokissa yhden aamun palatsialuetta ja sen yhteydessä olevaa Prha Kaew-temppeliä jossa asustaa Thaimaan ehkä tärkein Buddha-patsas, Emerald Buddha. Se oli yllättävän pieni ollakseen niin tärkeä, vain 66 cm korkuinen. Sille puetaan juhlallisten seremonioiden myötä aina kuhunkin vuodenaikaan sopiva vaate (kuuma kausi, viileä kausi ja sadekausi). Pukijana toimii kuningas, tosin viime vuosina kruununprinssi on hoitanut pukijan hommat. Palatsialue on valtavan kokoinen. Nykyään kuninkaalliset eivät asu siellä, vaan siellä pidetään ainoastaan erilaisia seremonioita. Temppeli oli myös vaikuttava, mutta jotenkin pidin Chiang Main vähän vaatimattomammista temppeleistä enemmän.
Kävin myös Wat Phossa, temppelissä jossa taas on vähän isompi Buddha-patsas, 46 metrin pituinen ja 15 metrin korkuinen makaava Buddha. Se oli kyllä vaikuttavan näköinen. Myös tämä temppelialue oli laaja.
Yhden aamupäivän vietin joella. Menin ensin jokilaivalla reitin alkupäähän asti, Nonthaburiin, jossa on isot tuoremarkkinat. Minusta noissa on hauska kierrellä ja ihmetellä vieraita ruokatarvikkeita, sekä seurata kun paikalliset tekevät ostoksia. Kun kävelin markkinoille, seisoin hetken kadun vieressä ihmettelemässä että mitenkäs taas tämäkin katu ylitetään. Yhtäkkiä nainen tarrasi käsivarteeni takaapäin, ja lähti taluttamaan minua
kadun yli iloisesti jutellen. Kun olimme pääseet kadun yli kiitin häntä thai-kielellä. Siitähän hän innostui ja alkoi jutella kovasti. Valitettavasti oli pakko todeta englanniksi että osaan juurikin kaksi sanontaa thaiksi, kiitos ja päivää. Hän taas ei ymmärtänyt englantia, joten keskustelu ei kauaa jatkunut. Markkinoilla oli taas myynnissä kaikkea mahdollista; lihaa, kalaa ja äyriäisiä (sekä tuoretta että kuivattua), vihanneksia ja hedelmiä, tofua, hyytynyttä verta, nuudeleita, kananmunia jne. Erikoisin taisi olla sian naamat. Ei siis koko pää, vaan ainoastaan nassujen naamat olivat päätyneet tiskille.
Nonthaburista tulin takaisin "keskuslaiturille" ja tein perään vielä turistiveneellä tunnin kierroksen joella. Joki on edelleen tärkeä kulkuväylä Bangkokissa sekä ihmisille että tavaroille. Reittilaivat olivat yleensä täynnä ihmisiä, siksi tein tuon turistivenekierroksen jotta näki paremmin jokielämää ja sai otettua myös kuvia. Joella kulki myös pitkähäntäveneitä joita sai vuokrata taksien tyyliin sekä pieniä sinnikkäitä hinaajia jotka vetivät valtavia proomuja perässään. Ja tietysti myös erilaisia veneitä kierrättämässä turisteja. Monet veneet tuntuivat tarjoavan paitsi elinkeinon myös asumuksen koko perheelle. Monessa hinaajassa näkyi verhoja ikkunoissa, keittiöitä jne, ja yhdessä turisteja kierrättävässä veneessä veneen toisessa päässä äiti keinutti lastaan kattoon kiinnitetyssä kehdossa.
Ostoksia tein lähinnä siinä miltei ainoassa Siam Squarella avoimena olleessa ostoskeskuksessa, MBK Centerissä. Tosin sielläkin riitti kierrettävää seitsemässä kerroksessa. Tinkiminen
ei edelleenkään ole vahvin lajini. Huvittavaa oli kun katselin lastenvaatteita, ja kysyin hintoja kauppiaalta. Kun hän sanoi hinnan, en sanonut siihen oikein mitään, kun lähinnä mietin että haluanko yleensä ostaa ko. vaatteita. Hän totesi minulle että "you can bargain, you know"... Ajatteli kai että tuota turistiparkaa pitää vähän opastaa.
Tiistaina punapaidat uhkasivat siirtyä myös muille tärkeille turistialueille. Keskiviikkona he tunkeutuivat hetkeksi parlamenttitaloon ja Bangkokiin julistettiin uusi poikkeustila. Koko ajanhan mielenosoitusten ajan siellä on ollut voimassa Internal Security Act, mutta nyt julistettiin siis "state of emergency". Niinpä päätin keskiviikkona lähteä suht aikaisin kentälle siltä varalta että matkalla on tiesulkuja tms. Matkanteko taksilla kentälle oli hidasta mutta syynä taisi olla Bangkokin normaalit ruuhkat. Lentokentän lähellä tosin näkyi sekä poliiseja että sotilaita melkoisen paljon; ehkä yrityksiin lentokentän valtaamiseksi varauduttiin.
KLM toi sekä minut että laukut ajallaan ja yhtä aikaa kotiin. Amsterdamissa ei liiemmin vaihtoaikaa ollut, mutta kone odotteli matkatavaroita Bangkokin koneesta kapteenin ilmoituksen mukaan. Miten ystävällistä heiltä. 😊 Nyt siis kotosalla totuttelemassa vähän viileämpään ilmastoon. Loma siis jatkuu syyskuun alkuun asti. Suunnitelmia ei kummemmin ole, otetaan päivä kerrallaan.
Tässä blogit tällä kertaa. Päivitin alkupään Ko Pha Nganin blogeihin myös kuvia, käykää katsomassa jos kiinnostaa. Ja voikaa hyvin!
Advertisement
Tot: 0.069s; Tpl: 0.02s; cc: 6; qc: 45; dbt: 0.0409s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
Marko L
non-member comment
Aika seikkailu
Olen itsekin kokenut mellakat Riikassa neljä vuotta sitten, kun fasistien mielenosoitus karkasi käsistä. Kiva tulla ekaa kertaa maahan kolmenkymmenen oppilaan kanssa kun jo päivää ennen lähtöä tulee Chicagosta varoitus kaikkine evakuointioihjeineen... Et sentään siis joutunut palaamaan etuajassa? Hienoja kuvia! Suurin osa tuttujen ottamista kuvista esittää hiekkarantaa...