Advertisement
Published: October 7th 2007
Ensimmäiseksi kuitenkin tärkeät asiat: Juhalle syntymäpäivä onnittelut!
Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa taisin olla se tekevä. Minun piti lentää tänne New Yorkiin Duluthista Detroitin kautta. Lopputulos oli kuitenkin se, että olin erittäin epäergonomisessa koulubussissa noin 3 tuntia Duluthista Minneapolisiin ja lensin sieltä New Yorkiin. Miksikö näin? Luontoäiti puuttui tällä erää kuvioihin ja oli järjestänyt Duluthiin muka liian sumuisen kelin... Minusta kyllä ennemminkin lentäjien heikkoutta, koska Duluthin International Airportin CAT II -luokalle pitäisi riittää 60 m vertikaalista ja 350 m horisontaalista näkyvyyttä. On sitä kovemmastakin sumusta noustu Rollon CAT II kentältä! Turvallisuus toki ennen kaikkea... Pääsipä sitä perille näinkin.
Toki vielä itse menin maksimoimaan matkustusmukavuuteni niissä jokaisessa amerikkalaisessa elokuvassakin roolin omaavassa perinteisessä keltaisessa koulubussissa. Minulla oli vara valita paikka ja päädyin takariviin. Se vain muutenkin on ruukannut olla paikkani, mutta tällä kertaa perustelin sitä vanhan tavan sijasta itselleni myös meluisuudella - moottori on edessä ja tiedossa oli jyrryytystä moottoritiellä… Rivissä 13 ollaan kuitenkin vain jo kovin kaukana takarenkaista (katso seuraavalla kerralla tarkasti, noissa busseissa renkaat eivät ole aivan samalla lailla kuin ns. normi busseissa!). Tiet kun ovat sitten vielä aivan järjettömiä tilkkutäkkejä korjaussaumoineen ja korjaamattomine monttuineen, niin se siitä matkustusmukavuudesta! Kyllä Haarainvaaran Vatasenkin kyydissä on tasaisempaa talvisella auraamattomalla metsäautotiellä pienessä Pajerossa kaiken mahdollisen ja mahdottoman romun seassa normaalisti vielä jämpti sylissä, etu- ja takarenkaiden vaihdellessa 2 sekunnin välein uriaan:D
Turvallisuudentunne?!?
Eikä edellä vielä lähellekään kaikki. Turvallisuusjärjestelyt olivat kohdallani vähintäänkin massiiviset Minneapolisissa. Jostain syystä Boardingpassiini oli laitettu kirjainyhdistelmä SSSS. Tästä seurasi se, että kun aina niin selkeää intianenglantia puhuva virkailija tarkasti ihmisten Boardingpasseja ennen varsinaiseen turvatarkastukseen pääsyä, hän sai melkoisen hepulin kohdallani noista neljästä S kirjaimesta. Hän pyysi minun jäädä odottamaan sivuun ja hälytti lähinnä räppäriltä näyttävän tumman XXXL kokoisen univormun omaavan security miehen ottamaan minut tarkempaan turvatarkastukseen. Siinä sitten pääsin omalle linjalle muun jonon ohi. Nyt ei riittänyt pelkkä tavaroiden laittaminen taskusta koriin, vaan piti ottaa Englannin malliin myös kengät ja vyö pois, mitä normaalista jonoista menneiden ei näyttänyt tarvitsevan tehdä! Vaikkei metallinpaljastin näiden kaikkien hilujen riisumisen jälkeen edes piipannut, tehtiin minulle myös vähintäänkin perusteellinen ruumiillinen tarkastus. Kuin suoraan sotilaspoliisin oppikirjasta, jota ei toki koskaan sovelleta käytäntöön...
Riemu ei vielä loppunut tähän. Toki tämä räppäri oli kysynyt minulta reppua hihnalle laittaessani, että olenko pakannut sen itse, onko siellä jotain teräesineitä, nesteitä jne. Vastailin normaalisti, että ei. Olinhan vielä juonut loput vedetkin ennen turvatarkastukseen menoa! Kuitenkin ruumiintarkastuksen jälkeen, kun kaveri läpivalaisi reppuni, otti hän hieman vakavamman ilmeen. Hän pyysi odottamaan hetken. Tällöin hän tilasi paikalle kaksi security miestä lisää. Lisäjoukkojen tuijottaessa minua vihaisen oloisesti toisen etuoikealta ja toisen etuvasemmalta kysyi räppäri sankari, että voiko hän tutkia reppuni. Minulla ei tietenkään ollut mitään tätä vastaan. Hän tyhjensi tavarat yksitellen sanomatta mitään. Sateenvarjon hän laittoi hieman sivummalle ja lopuksi hupparin alta paljastui yllätyksekseni avaamaton ½ litran vesipullo, jonka hän myös laittoi hieman sivummalle sateenvarjon viereen. Sitten hän alkoi vakavasti kysellä kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä suorastaan aggressiiviseen sävyyn leveällä aksentillaan, joka oli jotenkin koomisen kuulosta. Vesipulloon ja sateenvarjoon hän tarttui puheissaan vasta noin 5 minuutin jälkeen, kun oli ensin ottanut selvää perus tekemisistäni. Eikä hänelle tuntunut riittävän, että kertoi kertaalleen olevansa vaihto-opiskelija siellä ja siellä, opiskelevani sitä ja tätä ja olevani menossa lomalle New Yorkiin. Nämä kysyttiin eri sanoin 5 minuutissa sen 5 kertaa normaalien rikollisuuteen liittyvien kysymysten lisäksi!
Päästessään varsinaiseen asiaan, vesipulloon ja sateenvarjoon, hän syytti minua huijariksi. Kerroin hänelle lyhyen ytimekkäästi, että avaamattomasta vesipullo oli todellakin unohtunut täysin vahingossa ja juoneeni vajaan pullon, jonka tiesin repussani olevan tyhjäksi juuri ennen turvatarkastusta. Sateenvarjosta puolestaan totesin perinteisesti, että olen saanut viedä sen aina ennenkin! Tässä vaiheessa vanhempi security mies tokaisi: ”Kyllähän tuollaisen pienen sateenvarjon saa viedä. Vesipullon joudumme ottamaan pois ja olet vapaa menemään.” Tämä räppäri sankari hieman pettyneen oloisena supatti jotain tälle takaisin ja toivotti erittäin tympääntyneen oloisena hyvää päivänjatkoa. Tuota jos mitä voisi kutsua rotuvihaksi, pätemisentarpeeksi, huonoksi asiakaspalveluksi jne., mutta kokemuksiahan tänne ollaan tultu hakemaan, joten en valita, ihmettelen vain! Eipä tuo paljon hetkauttanutkaan, kun tiesi olevansa pohjimmiltaan puhtaat jauhot pussissa:D
Nyt kysytte mitä tuo SSSS tarkoittaa ja miksi kirjainyhdistelmä oli Boardingpassissani? Kumpaankin joudun vastaamaan; ei pienintäkään aavistusta. Virkailija jonka kanssa asioin check-in tiskillä oli erittäin ystävällisen oloinen, eikä vaivannut minua millään turhilla, saatikka maininnut mitään tästä SSSS tunnuksesta, johon kaikki tuntui kuitenkin pohjautuvan! Ensimmäistä kertaa tällä terroristilookilla törmäsin maailmalla johonkin tällaiseen, normaalisti on ollut ennemminkin toisinpäin😊 Tietääpä nyt miltä tuntuisi olla esimerkiksi aasialaisen ulkonäöllä varustettu syntyperäinen kanukki tai jenkki. Heitä kun kuulemma ainakin yhden kämppäkaverini omakohtaisten kokemusten (hänellä on kiinalaiset vanhemmat) perusteella syynätään ja pompotetaan joka käänteessä...
”Viisumi”
Passiani koristaa tilapäisesti vihreä suomenkielinen maastapoistumistiedot sisältävä välilehti! Tuon sain jo automatkalla Thunder Baysta Duluthiin ylittäessämme rajan. Kohtelu oli tällöin jotain aivan päinvastaista tämänpäiväiseen verrattuna. Sen turvin voin matkustaa USAn ja Kanadan välillä maaliskuun alkuun asti. Jokaisen, joka saapuu USAhan ilman viisumia tulisi saada tällainen, mutta autolla tulevat... Minä sain erittäinkin todennäköisesti juuri Willin (kiinalaisen näköinen jamppa) ansiosta. Kämppikseni lähtivät siis Thanksgivin Dayn turvin käymään Minneapolisissa roadtripillä katsomassa taannoin romahtanutta siltaa. Ei, enkä pöllinyt heiltä kyytiä, vaan he suorastaan pakottivat minut heidän matkaansa! Will kuulemma otetaan aina rajalla tarkempaan syyniin ja muita ei ollut otettu koskaan ennen, vaikka he olivat ylittäneet rajan useita kymmeniä kertoja samaisesta paikasta aikaisemminkin! Tämä ystävällinen virkailija painotti, että nyt kun sinulla on tämä tosite, tulee sinun palauttaa se, kun viimeisen kerran palaat USAsta Kanadaan rajaviranomaisille. Muuten maaliskuun alun jälkeen tullessani seuraavan kerran USAhan, se aiheuttaa turhia hankaluuksia, jos joudun tarkempaan tarkastukseen... Toki tämä myös lukee tässä lapukkeessa sekä suomeksi että toisellakin kotimaisella, mutta tuolloin sain nauttia hieman erisävyistä kohtelua! Eli syy käydä tarkistamassa ainakin vielä kerran päivän palvelun sävy:D Kunpa vain tietäisi mikä tulee olemaan se viimeinen matkani tänne jenkkilän puolelle...
Eräs pieni hauska yksityiskohta tässä lapukkeessa oli sen veloitus. Eihän siinä vielä mitään, että siitä joutui maksamaan 6$, mutta tämä summa oli perusteltu hyvinkin yksityiskohtaisesti mistä se koostuu! Täyttäessä viet virkailijalta näin ja näin paljon aikaa ja se maksaa tämän verran, virkailijalta menee näin ja näin kauan aikaa käsitellä tapauksesi + yleinen hallinnollinen osuus jne. Tiedänpä ainakin teoriassa mihin nuo kuusi taalaa menivät.
Big Apple
Tästä en vielä osaa sanoa muuta kuin että vaikuttavaa! Neonvalojen välkettä, liikenneruuhkia, pilvenpiirtäjiä, ihmisvilinää ja yleistä näyttävyyttä riittää myös päivänvalon loputtua:D Huomenna pitää aloittaa tarkempi tutustuminen heti aamusta. Valitettavasti huomennakaan ei taida ehtiä ihmettelemään juuri muuta kuin pikaisesti hotellini vieressä olevaa Central Parkkia (eli siis yhtä pientä murto-osaa siitä...) ja tämän jälkeen liikenneruuhkia... Tarkoitukseni on nimittäin luoda katsaus myös John F. Kennedylle Jukan saapuessa sinne 15:55 sinivalkoisin siivin. Muuten tuo jäisi kokonaan näkemättä, sillä saavuin Newarkkiin ja lähden La Guardialta!
Mitä tulee muuten USAn ja Kanadan eroihin näin äkkiseltään, niin täällä lompakko täyttyy seteleistä ja Kanadassa kolikoista. Jenkit kun pitävät dollarista alkaen rahansa kahisevina ja sehän on tuo dollari melkein jotain... Kanadassa puolestaan pientä käyttökelvotonta kolikkoa pukkaa aivan järkyttäviä määriä. Toki olen yrittänyt suosia luottokorttimaksamista parhaani mukaan, mutta tällä mantereella se ei vain onnistu kovinkaan helposti. Toki isommissa liikkeissä, mutta niin monet pienet putiikit ja ruokapaikat eivät valitettavasti kelpuuta luottokorttia!
Näin käytin tällä kertaa hyödyksi lennon aikana olleen luppoajan ja pyöräytin teille tällaisen setin esivalmistelut. Ei vaan jaksa lähes 3 tuntia jauhaa säästä, Pohjoisamerikkalaisen ja Eurooppalaisen luonnon ja kaupunkirakenteen eroista sekä lentomatkustamisen helppoudesta vieressä istuvan tuiki tuntemattoman vanhemman jenkkisedän kanssa... Työnteko verukkeeseen voi aina vedota:D
- Janne
Advertisement
Tot: 0.258s; Tpl: 0.011s; cc: 17; qc: 62; dbt: 0.148s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
SPSPMM
non-member comment
Sx4
A(i)jaa; Sösssöttelemään siiisss rupessssivat. Ssssen ssssitä ssssaa kun viissssikulmiossssta sssselittellee. Tuo 4 ässää tarkoittaa joko korttipelihuijaria tai tietysti svery special security scheck.