Advertisement
Published: March 13th 2007
Edit Blog Post
Bussimatkan Santa Martaan piti kestää kolme ja puoli tuntia, mutta jotenkin se venyi taas melkein viiteen tuntiin. Tuttu juttu, ei haittaa menoa. Perille päästyämme tarkoitus oli suunnata suoraan läheiseen kalastajakylään Tagangaan. Taksikuski yritti tiukasti saada meitä kyytiinsä, mutta ei suostuttu, vaan kyseltiin mistä lähtisivät kollektiivibussit. Ne lähti ihan vierestä, joten jäätiin venailemaan. Taksikuski tuli kohta sanomaan, että meitä ei otettaisi kyytiin, koska meillä oli liian isot reput. Ollaan aikaisemminkin samoilla hiaceilla menty, eikä silloinkaan ole ollut ongelmia, joten annettiin ahneen taksikuskin sanomisten olla. Parin ohi ajaneiden hiaceiden jälkeen alettiin kuitenkin jo miettiä, oltiinko me ei-toivottuja asiakkaita, mutta seuraava sitten jo ottikin kyytiin.
Tagangaan saavuttuamme lähdettiin etsimään hostellia. Parin huonon paikan jälkeen tavattiin kadulla eräs kanadalainen kaveri, joka tarjosi meille huoneistoa. Asunto kuului Kolumbiaan muuttaneen kanadalaisen anopille. Ei ollut kovin hääppöinen kämppä, mutta ei ollut paha hintakaan. Kämppää otettaessa kanadalainen kertoi, että vettä ei olisi tarjolla, koska kaupungissa tehtiin jotain putkitöitä. Tämä oli taas ”pienoinen” pettymys, koska edellisestä suihkustahan oli taas aikaa.. Otettiin kuitenkin paikka, koska kanadalainen kertoi, että vettä ei olisi tarjolla muuallakaan. Näin ei tarvinnut myöskään etsiskellä nukkumapaikkaa koko iltaa. Illalla käytiin syömässä rantsulla, joka oli täynnä kalaravintoloita (tosin meidän illan menuun kuului pitsa). Illalla kierreltiin muitakin hostellipaikkoja ja
kyseltiin hintoja. Yhdestä paikasta löytyikin huone samaan hintaan kuin edellisessä. Siellä vaan oli vettä tarjolla. Sanottiin huonetta tarjonneelle kaverille, että tultaisiin huomenna kattelemaan uudestaan. Pitsan ja hotellikiertelyjen jälkeen unta ei tarvinnut kauaa venailla.
Aamulla pakattiin rinkat ja vietiin avain emännälle. Käytiin vielä kyselemässä paikasta minne meidän piti alun perin mennä, että olisiko tilaa vapautunut. Ei ollut, joten mentiin hotellille rantsun viereen ja otettiin huone sieltä. Pakattiin reppuun rantsukamat, syötiin aamiainen ja lähdettiin kävelemään lähistöllä olevaa beachia (Playa Grandea) kohti. Se oli noin 20 minuutin kävelymatkan päässä eri poukamassa kuin Tagangan oma ranta. Siellä menikin koko päivä kirjoja lueskellen ja uimassa käyden. Täällä vesi on jo sen verran lämmintä, että uskaltaa uida.
Nälän iskiessä palattiin takaisin Tagangaan ja käytiin syömässä. Päätettiin mennä kalaravintolaan ja syödä kalaa. Asiaan kuuluu, että kokki tuo kalat näytille, josta sitten valitaan mieleinen. Kala oli erittäin hyvää eikä ollut kovin kallistakaan. Annos kahdelle maksoi kuutisen euroa. Lounaan jälkeen palattiin hotellille ja valmistauduttiin lähtemään Santa Martaan. Sitä ennen käytiin vielä kyselemässä sukelluspaikoista hintoja, jos vaikka innostuisi sukeltamaan. Kahdesta paikasta kysyttiin ja toisessa kaksi sukellusta maksoi 44 euroa ja toisessa 34 euroa. Hinnat olivat ainakin kohdillaan. Sanottiin, että pohditaan asiaa ja hypättiin kollektiiviin kohti Santa Martaa.
Santa Martassa käveltiin ympäriinsä ja törmättiin johonkin opiskelijamielenosoitukseen. Tällä hetkellä Etelä-Amerikassa on paljon mielenosoituksia joka puolella, koska George W. Bush on tekemässä jotain rundia täälläpäin. Ei ole kaveri täälläkään kovin suosittu. Kierreltiin muutama liike läpi ja käveltiin kohti rannan läheisyydessä olevaa puistoa, jossa oli jonkinlaiset pienimuotoiset pippalot. Siellä oli pumppu soittamassa, kaveri lauloi ja selosti ja kaksi tyttöä tanssi. Volyymit oli niin kaakossa kuin vain voi olla ja pohdittiin onkohan eturivillä olijoilla enää kuuloa tallella. Aikamme menoa seurattuamme hypättiin hiaceen ja matkattiin takaisin Tagangaan. Päätettiin taas syödä kalaa, joten mentiin rantsukaistaleelle. Ravintola löydettyämme ja kala valittuamme siirryttiin pöytään. Matkalla pöytään sitten törmättiin Tomin tuttuihin Kirkkonummelta. Tomi oli törmännyt kavereihin edellisen kerran yhdessä bilispaikassa Helsingissä, joskus syyskuun aikoihin. Siellä kaverit kertoivat menevänsä Panamaan, mutta kaverit olivat nyt sitten Kolumbiassakin vierailemassa. Pitäisi varmaan käydä ostaa matikan kirja ja tehdä muutamat todennäköisyyslaskelmat tästä yhteentörmäyksestä. Jubailtiin siinä hetki ja koska kaverit olivat melkein loppusuoralla syömisessä, sovittiin että tavattaisiin illalla heidän hotlalla rommin merkeissä. Sinä iltana sitä rommia sitten menikin. Juteltiin niitä näitä ja pelattiin korttia. Koska poikien läppärissä ei ollut kajarit toiminnassa, mentiin meidän hotellille ja popitettiin Tomin konetta. Loppuyöstä mentiin johonkin paikallisten kuppilaan ja kivaa oli.
Seuraavat pari päivää menikin vain Tagangan
rannalla löhöillessä ja kirjoja lueskellessa. Täällä olisi ollut lähellä Tayronan kansallispuisto, missä olisi kaikenlaista eläintä ja mahtavia rantoja, mutta ei jaksettu nähdä vaivaa ja pakata kamoja, joten jätettiin väliin. Onpahan sitten jotain katsottavaa jäljellä kun tulee seuraavan kerran Kolumbiaan 😉 Jätettiin sukelluskin sinne seuraavaan kertaan. Syke olisi voinut nousta sukeltaessa ja sellaista stressiä ei tällä hetkellä jaksa ottaa vastaan.
Tarkoitus oli lähteä maanantaina takaisin Bogotaan, mutta aikaistettiin lähtöä päivällä, koska kolme päivää rantsussa sai riittää. Sitä paitsi kylässä ei ollut iltaisin paljon muuta tekemistä kuin kävellä rantakaistaletta ja se oli jo tullut hyvinkin tutuksi. Lisäksi paikallisilla on varmaankin kuulo mennyt, koska lähes joka ravintolassa/kaupassa popitettiin musiikkia joka ilta niin kovalla, että meidän korvat ei sitä ainakaan kestäneet. Ranta ja ilmat olivat kuitenkin olleet mahtavat, joten lähdettiin hyvillä mielin kohti Bogotaa.
Advertisement
Tot: 0.18s; Tpl: 0.012s; cc: 13; qc: 76; dbt: 0.1394s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Katja-kaima (Havia)
non-member comment
Aurinko näyttäytyy täälläkin
Moikka! Taas jälleen samaa kommenttia: on niin mahtavaa lukea teidän matkasta ja täytynee myötää että pientä kateuttahan se herättää :) Täälläkin alkaa kevät pikkuhiljaa näyttäytyä ja aurinko pilkistää sulattamassa lunta. Pitäkää huolta toisistanne ja nauttikaa reissusta!!