Kullan kimallusta

---

Huilattiin rannalla aamupäivä ennen Bogotaan lähtöä. Iltapäivällä pakatessa ihmeteltiin miten rinkka vaan paisuu ja paisuu vaikka ei olla mitään ostettu. Maksettiin lasku ja hypättiin taas hiaceen määränpäänä bussiterminaali. Saatiin yöbussi suhteellisen helposti. Lähtöön oli tosin kaksi tuntia, mutta se meni mukavasti bussiyhtiön ”vip-huoneessa” telkkarista fudista katsellen. Bussin nytkähtäessä liikenteeseen Katjalle tuli hieman huono olo. Tai sitten se tuli sen jälkeen, kun oltiin tuhottu pussillinen sipsejä ja vaahtokarkkeja (herkut meni sitä vauhtia, että hyvä että oltiin edes bussiterminaalista päästy ulos). Bussimatkalla oli myös todella kylmä vaikka meillä oli meidän lämminkerta mukana. Täytyy varmaan nostaa varustelutasoa yhdellä pykälällä ja ottaa seuraavalla kerralla vaellustakit mukaan.

Bogotaan päästyämme käytiin vielä bussiterminaalissa kyselemässä lompakkoa, jos se olisi vaikka löytynyt sieltä. Ei ollut, eikä ollut bussifirmakaan sitä löytänyt. Koska oltiin aika poikki ja Tomille oli tullut kuumetta (kiitos jälleen bussiyhtiön), otettiin taksi keskustaan. Kuljetus bussiasemalta hotellin ovelle kesti 20-30 min (ruuhkan takia) ja maksoi vain noin 2.5 euroa, joten onniteltiin itseämme jo taksissa fiksusta valinnasta. Hotelli oli vanhan ajan taloon rakennettu ja sisällä oli todella korkeat huoneet. Huone oli ihan tien vieressä ja ikkunat vuotivat ilmaa kuin seulat, mutta taas väsymykseen vedoten otettiin paikka. Kun sisäänkirjautuminen oli suoritettu, painuttiin suoraan nukkumaan (kellon ollessa tässä vaiheessa noin 12 päivällä). Illemmalla herättyämme kerättiin sen verran voimia, että käytiin hieman palloilemassa lähiympäristössä ja ostettiin paikallisesta sandwich/taco-paikasta ruoat mukaan. Hotellille palattuamme Tomi mittasi kuumeeksi 38,3 söi puolikkaan leivän, otti buranan ja sanoi bon nuit.

Aamulla herättyämme kummallakin oli olo parantunut, joten lähdettiin heti aamulla ulos pällistelemään lisää ympärillemme. Löydettiin hyvä aamupalapaikka, jossa Tomi sai hyvää kahvia ja Katja erinomaista hedelmäsalaattia. Aamupalan jälkeen oli tarkoitus käydä Plaza Bolivarilla, mutta siellä oli kuulemma Saksan ”presidentti” käymässä, joten emme sinne pääsisi. Lähdettiin sen sijaan käymään Museo del Orossa, joka on yksi Kolumbian ja varsinkin Bogotan suurimmista nähtävyyksistä. Siellä oli kaikenlaisia kullasta väsättyjä esineitä, koruja ja työkaluja. Sai sellaisen kuvan, että kavereilla oli ollut aikoinaan paljon bling blingiä. Museo nähtyämme mietittiin, että jos lähdettäisiin läheiselle kukkulalle, mistä olisi kuulemma todella hienot maisemat kaupungista, mutta päätettiin passata. Sen sijaan mentiin kauppaan ostamaan syötävää ja käväistiin Plaza Bolivarilla, jonne nyt pääsi. Plaza Bolivarin ympärillä oli vanhoja taloja ja kirkkoja ja paikka oli pulujen täyttämä. Taivaan antaessa sateen merkkejä vetäydyttiin hotellihuoneen suojiin.

Matkalla hotellille huomasi, että oltiin yliopistokaupungissa, koska paikka oli täynnä nuoria opiskelijoita. Samalla tuli myös huomattua, että Bogotassa on paljon enemmän virkavaltaa edustettuna kuin muissa näkemissämme kaupungeissa (saattoi kyllä myös johtua Saksan ”presidentistä”?). Tuntui välillä, että kaupungissa oli enemmän sotilaita kuin asukkaita. Kolumbiassa on niin laaja kirjo erilaisia poliiseja/sotilaita/vartijoita/ties mitä pyssymiehiä, että tietääköhän valtionjohtokaan enää ketä niiden leivissä oikein työskentelee. Ei olla jouduttu virkavallan kanssa mihinkään kahnauksiin - mitä nyt ovat ystävällisesti kertoneen ohjeita, jos ollaan jotain paikkaa etsitty. Bussimatkoilla sotilaat ovat pysäyttäneet meidän kahdesti: ensimmäisen kerran matkalla Santa Martaan ja toisen kerran matkalla Bogotaan. Kummallakin kerralla kaikki meni todella sujuvasti, eikä kukaan tullut heti tökkimään pyssyllä tai tivaamaan mitään.

Ulkona oli sen verran huono keli, että ei menty enää ulos sinä päivänä. Tai näin me ainakin uskoteltiin toisillemme, niin ei tarvinnut potea huonoa omatuntoa sisälle jäämisestä. Aika hurahtikin nopeasti ja seuraavaan kerran kelloon katsottuamme se oli jo 23:45. Tässä vaiheessa mentiin alakertaan kertomaan, että tilaisivat meillä taksin aamuksi kello 05:00, mutta hotellilla ei ollutkaan mitään 24h respaa, vaan alakerta oli täysin pimeä. Se sitten siitä taksin tilauksesta. Päätettiin mennä nukkumaan ja kokeilla onnea aamulla uudestaan.

---

Comments

[MAMA]

Lukijan havaintoja...
Tehän sukkuloitte maasta ja kokemuksesta toiseen suorastaan valon nopeudella. Ei ihme, jos ne lentoaseman turvatarkastuksessa jotain epäiee, kun te huohotatte sinne räpylät jalassa ja snorkkeli päässä. Tarkkaavainen lukija saattoi havaita teissä kyllä pientä koti-ikävää, kun ihastelitte museossa niitä kultasia joulukuusenkoristeita. Mutta puluilla on sielläkin päin tellusta yhtä karseet silmät. Ja Katja istuu niiden keskellä, ku kanantaluttaja!