Ilman vettä Cartagenassa

---

Cartagenaan saavuttiin aamusella kymmenen aikoihin. Bussimatkan myyjä sanoi, että oltaisiin perillä kello kahdeksalta aamulla, mutta se siitä sanomisesta. Sanoihan se samalla, että bussi olisi directo-mallia ja olisi vain kaksi pysähdystä…jep…niiden kymmenen muun pysähdyksen lisäksi. Harmillista, että keneenkään ei voi oikein luottaa. Vielä harmillisempaa on, että ei voi palata takaisin Medelliniin ja tunkea lippuja lipunmyyjän hanuriin. Noh, toivotaan, että karma hoitaa asian.

Otettiin Microcar-bussi terminaalista ja seikkailtiin n. 40 minuutin ajan, kunnes päästiin vanhaan kaupunkiin. Tällä tarkoitetaan kivimuurin ympäröimää kaupunginosaa rannikolla. Katseltiin parit hostellit, kunnes löydettiin sopiva. Yöbussin jälkeen on yleensä aika kiva käydä suihkussa, varsinkin kun hotelleita kierrellessä tulee aika hot. Siksi olikin ikävä kuulla, että Cartagenassa ei olisi vettä tarjolla koko päivänä. Sitä tulisi kuulemma vasta illalla yhdeltätoista, kun putkityöt valmistuisivat.

Noh, se siitä suihkusta. Viskattiin kamat huoneeseen ja lähdettiin kävelemään kohti Castillo San Felipe de Barajas linnoitusta. Ei se mikään kaunistus ollut, mutta vaikuttavan paksut muurit sille oli tehty. Käveltiin katakombeissa ja pohdittiin, että pitäisi käydä taas joku kesä suomenlinnassa. Kun linna oli katsottu, lähdettiin kohti vanhan kaupungin keskustaa. Matkalla näkyi vesiputken korjaustöitä joka puolella. Jotenkin kaverien touhu näytti siltä, että ehkä sitä vettä ei olisikaan tarjolla klo 23:00 aikoihin…

Vanhassa keskustassa törmättiin taas vanhoihin koloniaalisen ajan kirkkoihin ja sille ajalle tyypillisiin taloihin. Paikka muistutti hyvin pitkälti Brasilian Paratya, paitsi tämä kaupunki oli isompi. Käytiin kahvillakin yhdellä plazalla. Ei oltu kolumbialaista kahvia vielä maistettu ja hyväähän se oli. Hotellille palattiin leipomon kautta ja maistettiin paikallista leipää (= pullaa). Meidän hotla oli Getsemanin alueella, jota pidetään vanhan kaupungin rupuisimpana alueena. Meillä oli kuitenkin partsi pienellä kujalla ja ei se niin rupuista ollutkaan. Katu oli sen verran hyvin valaistu, että tunsi olonsa turvalliseksi. Illalla käytiin katsomassa vanhaa kaupunkia vielä iltavalaistuksessa ja käveltiin pitkin merta reunustavaa muuria. Tuuli oli todella kova, mutta myös todella lämmin. Hotellille palattuamme vedestä ei ollut vielä tietoakaan. Painuttiin nukkumaan ja todettiin, että ei jäätäisi toiseksi yöksi Cartagenaan, paikka oli ”nähty”.

Aamullakaan Cartagenassa ei vielä ollut vettä, joten pakattiin kamat ja lähdettiin kohti bussiasemaa. Noin 20 minuuttia bussissa matkustettuamme muistui mieleen, että kamat olivat vielä safetyboxissa, ja ei muuta kuin takaisin. Bussiterminaalille vihdoin päästyämme varattiin liput kohti Santa Martaa. Yleensä kysellään monesta paikasta, jotta saadaan keskihinta muodostettua. Kaikissa busseissa palvelu ja laatu on kuitenkin aika samanlainen, ja jos joku yrittää pyytää reilusti enemmän hintaa, on yleensä kyseessä ”turistien nyhtämisyritys”. Kun tyyppi huomaa, että me tiedetään oikea hinta, niin hinta alkaa tippua nopeaan tahtiin. Ollaan kuitenkin päätetty, että ei oteta sellaisilta kavereilta lippua. Siksi niitä varmaan vähän rassaakin, kun ne pomppii tasajalkaa meidän edessä koittaen saada huomiota eikä me edes katsota kaverin suuntaan. Lähtöön oli jonkin verran aikaa, joten käytiin syömässä ennen bussiin hyppäämistä.

---

Photos

Kellotorni
jonka alta joskus muinoin kävelytettiin orjat takana olevalle aukiolle myytäviksi