Avautuminen light

---

Kyllä on ikävä vaasan yliopistoa, ja suomalaista aikakäsitystä. Olen yrittänyt nyt kaksi päivää sopia tutorini kanssa tapaamista. Olemmekin sopineet niitä kokonaista neljä kappaletta. Arvatkaapa monellako kerralla tämä on ollut paikalla sovittuun aikaan? Niinpä. No, sihteeri suositteli yrittää huomenna uudestaan. Täällä aika vain tuntuu venyvän ja venyvän. Jos kuuntelee vain puheita, voisi uskoa tämän olevan maailman tehokkain ja mahtavin paikka. Retoriikka tuntuu olevan puhujilla hallussa. Tästä esimerkkinä kaikki koulumme tervetuliaispuheet, joiden perusteella olisi voinut päätellä täältä sikiäviän vain superihmisiä, ja koulumme olevan huippuunsaviritetty maisteritehdas.

No, näiden superpuheiden jälkeen tuli maili, jossa kerrottiin tuntien alkamisen siirtyvän viikosta kahteen tiedekunnasta riippuen, koska koulun remontti venyy. Koulumme on jaettu kolmeen kampukseen, ja tiedekuntakeskittymään. Oudointa tässä on se, että eniten tuntien alkaminen siirtyi muilla kampuksilla kuin sillä, joka oikeasti on remontissa. Samoin meille kerrottiin, kuinka saisimme käydä uimassa Escuela Militarilla, armeijan koulutuskeskuksessa. Kun menimme sinne kysymään käytännöstä, sieltä sanottiin, ettei mitään yhteistyötä ole vielä varmistettu, vaan koulultamme kyllä annetaan meille tieto, kunhan voimme mennä uimaan. Kaikki on siis puheiden tasolla aivan käsittämättömän hyvin, mutta jos vaivautuu raaputtamaan pintaa, näkee ettei alla olekaan mitään sisältöä. Tässä alkaa pikkuhiljaa tottumaan tähän mentaliteettiin, mutta kyllä se tiukille ottaa 😊

Olen pannut merkille, kuinka täällä on työllistäminen hoidettu aivan loistavasti! Lähikauppani on hieman palosaaren K-extraa isompi. Siellä on töissä yli 20 ihmistä: 5 turvamiestä palloilemassa, 2 henkilöä painamassa hedelmävaakojen näppäimiä ( siis niitä tarramasiinoita), 5 ihmistä yleisissä häärimistehtävissä, 8 kassaa, joilla kaikilla on oma pakkaajansa. Ainiin, ja tietty siellä on joku infopistekin. Jostain kumman syystä kauppa tuntuu aina olevan täynnä😊

Lisäksi täällä on töitä, joita ei kotisuomessa voisi kuvitella olevankaan. Lähipuistossani on aina kaksi henkilöä kastelemassa letkulla ruohikkoa. Outoa on, että sadettimiakin olen täällä nähnyt. Lisäksi täällä on autojen parkkaaminen hoidettu siten, että kadunpätkillä on aina joku tyyppi päivystämässä, ja merkkaa kirjaansa aina kun joku saapuu ja tulee. Eräänlainen kävelevä parkkimittari siis.

Lienee sanomattakin selvää, ettei näin haastavista töistä voi maksaa kauheasti. Santiagon itäpuolella taas näkee lähinnä puvuissa kulkevia pystynenäisiä ihmisiä. En ajatellut kommunistiksi ryhtyä, mutta kyllä tätä meininkiä tekee pahaa katsoa. Eräillä markkinoillakin on aina kadulla yksi perhe, jonka tytär on ilmeisesti dialyysihoidossa siinä kadulla. Hän on ainut kerjäläinen, jolle olen antanut rahaa.

Turvaverkon puuttumisen vuoksi näkee ihmisiä, vanhuksiakin, myymässä kaikenlaista kaduilla. Eräskin pappa oli asetellut valkosipuleita ja paprikoita liinalle, ja myi niitä vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Olen myös nähnyt ihmisiä, jota myyvät pelkkiä kalsareita, tai nenäliinoja. Toisessa ääripäässä oli piraattilevyjen myyjä, joka odotti paikallisen "stockmannin" ulkopuolella, ja antoi korttinsa minulle samalla luvaten hankkia mitä ikinä tarvitsenkin. Kyllä täällä ihmiset yrittävät. Täällä ei vaan hommat oikein toimi, vaikka eteläamerikkalaisella mittapuulla toimivatkin vallan mainiosti.

Kylläpä teki hyvää avautua:D Ainiin...pakko lopettaa johonkin positiiviseen: Kävin eilen ostamassa liput Bad Religionin keikalle 10.4. Maistuu aivan törkeesti, kun on kuitenkin diggaillu niitä teinistä lähtien. Toivottavasti ei käy samoin kuin Riiassa Mogwain kanssa. Monet varmaan tuntevatkin tarinan 😉

Palataan taas, Sommoro!

-lasse

---

Comments

[Sirkka]

kehitysmaa mikä kehitysmaa
karu totuus alkoi sitten sullekin paljastua. on kyllä aika eri ajatusmaailma niillä kun peruspohjalaasella, joka kuulemma kanssa tekee sen mitä lupaa! ihanan aurinkoisia maisemia siellä! oottele sä talvea, me kesää! :D