Advertisement
Published: January 26th 2007
Edit Blog Post
Buenos Airesin kaupunki-ilma sai riittää, joten otimme yöbussin ja suuntiman kohti Andeja ja niiden läheisyydessä sijaitsevaa Mendozaa. Mendoza on noin 150 000 asukkaan kaupunki, joka on ottanut osumaa maanjäristyksistä. Tämä myös näkyy kaupunkisuunnittelussa. Talot eivät ole kovin korkeita ja jalkakäytävät ovat leveitä. Mendoza on tunnettu myös suurena viinintuottaja alueena, mikä näkyi jo hyvissä ajoin ennen kaupunkiin saapumista, sillä viiniviljelmiä tuli vastaan tien molemmin puolin.
Perille saavuttuamme palloilimme rinkat selässä ympäriinsä kunnes taas sopiva (lue: halpa) hotla osui kohdalle. Saavuimme Mendozaan sunnuntaina siestan aikaan, joten kaupunki oli todella hiljainen. Illan saapuessa ihmismassat kuitenkin palasivat piiloistaan kaduille ja saatiin oikeanlainen tunnelma kaupungin ilmapiiristä. Illalla käytiin syömässä Tomin mielestä parhaimmassa paikassa koko reissun aikana. Ruokapaikassa oli periaate, että tiettyyn summaan sai syödä mitä vaan, niin paljon kuin jaksoi. Onhan Suomessakin tällaisia paikkoja (mm. Viking Line), mutta ei läheskään samassa mittakaavassa tai laadussa. Tässä ravintolassa oli grilli täynnä kaikenlaista lihaa, yksi kokki heilui wokin kanssa ja wokkasi mitä asiakas halusi. Yksi kokki heilui kala-osastolla, toinen teki pastaruokia ja ties kuinka monta kokkia väsäsi kulissien takana ruokaa buffet-pöytiin, joista löytyi lähes mitä vaan.
Seuraavana päivänä käytiin turistubyroossa kysymässä mitä actionia kaupungista tai sen läheisyydestä löytyisi. Samalla huomasi, kuinka kaupunki oli täynnä matkatoimistoja, jotka järjestivät
Grilli tulessa
Tomin suosikkipaikka erilaisia aktiviteettejä, kuten koskenlaskua, hevosratsastusta, viinitilakäyntejä, city-toureja, kiipeilyä jne. Meitä lähinnä kiinnosti viinitilakäynti ja Katjaa myös hevosratsastus. Varattiin hevosratsastus seuraavaksi päiväksi, mutta viinitilakäynti päätettiin hoitaa omatoimisesti. Hypättiin bussiin ja kaupungista ulos päästyämme putkahdettiin viinitila-alueelle. Sieltä vuokrattiin pyörät puoleksi päiväksi ja poljettiin yhdelle alueen viinitiloista eli El Ruralille. Sieltä sitten kysyttiin vartijalta, että miten päästäisiin tourille. Ystävällisesti hän näytti meille, että minne meidän pitäisi kävellä. Valitettavasti touri veteli jo viimeisiään, joten mentiin kysymään, milloin lähtisi toinen. Siihen hän sanoi, että puolen tunnin kuluttua. Eipä siinä mitään, päätettiin venailla. Kun, mitään ei tapahtunut, käytiin kysymässä uudelleen, sitten tuli vastaus, että pitäis venata vielä puoli tuntia. Siinä vaiheessa alkoi vähän käämit palamaan, koska pyörien vuokra-aika oli neljä tuntia ja reilu tunti jouduttiin venailla. Tässä vaiheessa vartija ei enää uskaltanut oikein ottaa katsekontaktia. Lopulta itse kierros oli erinomainen maistiaisineen. Kun viinit oli kumottu suunnattiin seuraavaan paikkaan. Poljettiin sellaiset 4km toiselle tilalle. Siellä ei olisi viiniä vaan ruokaa, mutta valitettavasti sitäkään ei ollut tarjolla, koska olimme niin myöhään liikenteessä. Koska ensimmäinen viinitila kesti niin kauan, emme lähteneen enää polkemaan pidemmälle, vaan päätimme lähteä takaisin päin pyörävuokraamolle. Matkalla piipahdettiin kuitenkin ensin tilalla jossa valistettiin likööriä ja suklaata. Kivan näköinen paikka ja erilaisia likööreitäkin oli enemmän kuin
tarpeeksi. Saatiin pienet maistiaiset ja hyvää oli. Suklaitakin oli monta erilaista sorttia ja ostettiin sellainen rasia missä oli montaa eri laatua. Suklaat olivat ihan käsintehtyjä, mutta sellaisia mitä olisi voinut valmistaa ihan hyvin itsekin. Ei voittanut Fazerin sinistä! Sotkettiin pyörät takaisin vuokraamolle ja pysäytettiin bussi vaikka se oli ehtinyt lähteä pysäkiltä.
Kaupungille päästyämme käytiin syömässä ja nukahdettiin aika nopeasti. Tai Tomi nukahti, Katja tuskaili koko yön kuumuuden kanssa (kuten kaikki muutkin yöt mitä kaupungissa vietettiin).
Aamulla herätys meni vähän myöhäiseen, joten aamupalapullan vielä ollessa suussa, hotellikaveri tuli kertomaan, että kyyti hevostilalle venaili jo ulkona. Tilan ollessa vuorien liepeillä, matka sinne kesti päälle tunnin. Siellä sitten hypättiin pelon sekaisin tuntein kaakkien päälle. Viime hepparatsastuksesta Tomilla oli parisenkymmentä vuotta, mutta aika nopeasti heppa oli kuitenkin hallinnassa. Katjan sen sijaan pelkäsi olla hepan etu- ja takapuolella, mutta pysyi selässä suht hyvin. Toista oli sitten sen ohjaaminen: ”Party” -nimisen pollen juhlinta oli varmaan jo loppusuoralla, koska se ei meinannut liikkua millään kovempaa, vaikka kuinka huusi ”Hop hop!” ja potki sen mahaan (huom! ei eläinrääkkäystä, vaan näin oli neuvottu, jos halusi kovempaa). Tomin heppa kulki ihan hyvin (joko se johtui napakoista potkuista tai sitten käskyistä kuten ”Vamos!” sekä ”Giddiap polle!”). Heppareitti ei ollut
Ravintolassa
Aina yhta vaikeeta.. pelkästään tiellä ratsastamista, vaan usein mentiin kivistä rinnettä pitkin ja lopussa jotain ojantynkää vedessä. Ihan kivaa oli, vaikkakin perseet oli aika kipeinä ratsastuksen jälkeen (ehkä se oikea istumatyyli ja ratsastamisen jalotaito oli sittenkin vähän ruosteessa). Heppojen jälkeen matka jatkui takaisin kaupungille, jossa todettiin, että Tomi-dieetti oli toiminut jälleen mainiosti. Meinaa seuraava ruoka aamupalan jälkeen syötiin puoli kahdeksan aikoihin illalla. Ruoan jälkeen oli aika taas mennä nukkumaan. Krooh ja pyyh…
Advertisement
Tot: 0.167s; Tpl: 0.014s; cc: 19; qc: 82; dbt: 0.1047s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Lanu
non-member comment
Oon ollut vajaan vuorokauden Suomessa ja nyt tekee mieli jo takaisin reissuun. Kiitos tästä kuuluu teidän blogillenne. Määkin haluun. Hyvää reissun jatkoa vain! Ainakin Chilestä pitäisi löytyä hyviä surffausrantoja..