Advertisement
Published: February 1st 2007
Edit Blog Post
Mendoza -> Chile
Välillä oli pari mutkaa Mendoza oli ”nähty”, joten oli aika suunnata kohti Chileä. Bussimme kohti Santiagoa lähti 9:45 aamulla. Otimme tavastamme poiketen päiväbussin, koska tulisimme matkaamaan Andien yli ja maisemat olisivat hulppeita. Bussiasemalle ravatessamme (taas meni aamu vähän pitkäksi) totesimme, että edellisen illan viinipullo ei ollut pelkästään hyvää, vaan toi aikamoisen kohmelon mukanaan. Kyse oli Trapiche tilan viinistä, eli emme voi suositella sitä kenellekään (varsinkaan cabernet sauvignonia - vuosikertaa 2006).
Bussiasemalla löydettiin heti oma bussi, joten laukut ruumaan ja menoksi. Tapana on, että laukkuihin laitetaan bussifirman laput missä on numerosarja ja annetaan lappunen, jolla laukut saa lunastettua määränpäässä. Lappujen kiinnityksen tekee luultavasti ja toivottavasti mies, joka on bussifirmassa töissä. Pientä närää meille aiheuttaa se, että olemme maksaneet jo koko matkan ja tämä lappumies haluaa vielä pientä tippiä työstään, joka kestää noin 10 sekuntia per laukku. Laukkumies ei paljoa hymyillyt eikä tervehtinyt, vaan laput laukkuihin laitettuaan laittoi käden ojoon. Me veikataan, että nämä lappukaverit ovat unohtaneet, että tippiä annetaan hyvin suoritetusta työstä, eikä se ole mikään itsestäänselvyys tai velvollisuus. Huvittavaksi homman teki se, että meillä ei ollut yhtään rahaa, koska oltiin poistumassa maasta. Katja onnistuneesti kulutti pienimmätkin roposet bussiasemalla. Tarjottiin kaverille muro/karkki/mikälie-patukkaa, mutta ei kelvannut. Kun selvisi, että hän ei saisi rahaa, hän näkyvästi oikein
Katja hytisee
Raja-asemalla ei ollut kovin lämmin viskasi meidän laukut ruumaan. Saman hän teki toiselle reppumatkalaiselle, jolla ei ollut hiluja. Eipä se paljoa haittaa, koska laukut on pakattu, niin että vaikka heittäisi viidennestä kerroksesta alas, niin mikään ei hajoaisi.
Matka Santiagoon oli täynnä hienoja maisemia ja tuli nähtyä Aconcaguakin, joka on Amerikan-mantereen korkein vuori. Santiagoon päästyämme hyppäsimme heti toiseen bussiin, joka veisi meidät Valparaisoon. Perillä bussista noustuamme meidät piiritettiin heti kaikenlaisten asuntotarjoajien toimesta. Kuunneltiin vähän missä päin asuntoja oli. Ei ollut oikein siellä missä haluttiin, joten hypättiin paikallisbussiin kohti Cerro Conseptionia (Cerrot ovat pieniä kaupunginosia rinteillä). Siellä samoiltiin jonkin aikaa, kunnes yksi ranskalainen johdatti meidät kaverinsa kämpille. Huone oli ihan ok, siisti ja saatiin se vielä hyvään hintaan, joten etsintä loppui siihen.
Seuraavana aamuna heräiltiin hyvään aamiaiseen ja lähdettiin käppäilemään ympäri kaupunkia. Kävimme merisotamuseossa (Katja oli ”tosi” innostunut), luonnonmuseossa sekä kattelemassa Pablo Nerudan kämppää. Lounas käytiin syömässä natiivien lounaspaikassa, joten keitto, salaatti, pääruoka, jälkkäri ja olut (Katja otti veden) saatiin yhteiseen 4,8 euron hintaan. Illalla oltiin vähän poikki kaikesta ravaamisesta, joten hengailtiin huoneen partsilla ja kumottiin pullo chileläistä viiniä.
Seuraavana päivänä lähdettiin Viña Del Mariin, joka sijaitsee 9 km Valparaisosta pohjoiseen. Tarkoitus oli nauttia rantaelämästä usean tunnin ajan, mutta ilmeni, että Chilen rannikko oli
Kirves ja puu
Chilen ei saanut puuta/kasveja vieda, joten ystavallinen tullimies hakkasi turistin patsaasta kaikki puuosat pois. Etta silleen.. (ainakin juuri sinä päivänä) erittäin tuulinen ja vesi oli jäätävää, joten vain Katja uskalsi kastaa varpaansa veteen. Auringonottokin jäi vain nihkeän puolituntisen varaan, mikä ei kuitenkaan oikeastaan haitannut, sillä paikallinen aurinko tarttui kyllä siinäkin ajassa sen verran hyvin, että oltiin molemmat illalla ihan punakoita.
Kotimatkalle lähtiessä pysäkillä hengaili ryhmä poikia, jotka yrittivät päästä bussiin ilman maksamista. Eräs kuski kieltäytyi jatkamasta matkaa, jolloin eräs poika sylkäisi bussiin ulos palatessaan. Meidän bussiin pojat eivät onneksi tulleet, koska pian kyytiin noustuamme nähtiin poikien ryntäävän viereisestä bussista ulos ja yksi heistä rikkoi bussin ikkunan heittäen kiven sisään. Koko porukka vilisti tämän jälkeen eri suuntiin karkuun. Aika vihamielisiä tuntuivat pojat olevan, kun eivät saaneet pummilla matkustaa. Tämän enempää emme vaarallisia tilanteita Valparaisossa nähneet, vaikka niistä kovasti etukäteen varoteltiin.
Viimeinen päivä Valparaisossa tuntui kuluvan hitaasti. Ei keksitty enää mitään tekemistä, kun tuntui, että kaikki suurimmat nähtävyydet oli jo kierretty (Tomi ilmoitti tämän myös turisti-infon tyypille!) ja rannallekaan ei jaksanut mennä sen kylmyyden takia. Vietettiinkin suurin osa päivästä hotellihuoneessa ja yritettiin nauttia siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään, vaikkakin se tuntui vaikealta. Illalla ajateltiin viettää ”normaali” lauantai-ilta ja lähdettiin katsoman paikallista yöelämää. Löydettiinkin salsa-baari, jossa soi rento musiikki. Siellä istuskellessamme kaikki kutsuttiin yhtäkkiä tanssilattialle, jonne suurin
osa asiakkaista myös meni ja he alkoivat harjoitella salsan askelia ohjaajan esimerkistä (ei olis Suomessa toiminu!). Siellä me kaksi suomalaista sitten kökötettiin nurkkapöydässä ja katseltiin, kun jengi vatkasi lantiota ja jalat kävi. Baarissa näkyi myös paritanssijoita, jotka olivat tosi taitavia ja tanssiminen näytti helpolta. Ajateltiin, että jos mekin vaikka joskus kokeiltaisiin…
Aamupalan syötyämme sanottiin morjens majoituksen antaneelle mukavalle ranskalaiselle miehelle ja paineltiin bussiasemalle päämääränä Santiago.
Advertisement
Tot: 0.135s; Tpl: 0.011s; cc: 18; qc: 81; dbt: 0.0822s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Liisu/NY
non-member comment
Ei voi olla totta!
Queen Mary II:kin. Johan sua Leksu on onnistanut reissussa. Koittakaa vielä bongata ainakin Musta Nahka! Aika reipas tahti teillä on siellä. Meilissä pidemmälti kuulumisia, pärjäilkää!