Advertisement
Published: December 17th 2006
Edit Blog Post
Karibialla ollaan ja lammitellaan vuoristoseutujen kylmettamia luita helteessa. Muutama paiva sitten ylitettiin Kolumbian raja, pysahdyttiin Santa Martassa ja jatkettiin saman tien Cartagenaan. Olimme suorastaan pettyneita siita miten vahan kiinnostimme rajavirkailijoita. Venezuelan puolella tarkistuspisteita oli tosi paljon, mutta harvemmin meidan passeista oltiin kiinnostuneita, vaikka kovasti yritimme niita virkailijoille tyrkyttaa. Myoskaan laukuistamme ei olla oltu ollenkaan kiinnostuneita, ainoastaan yhdella rajalla ne on lapivalaistu (Venezuela-Brasilia), muuten ollaan vaan kuljettu yli. Kolumbian puolella passeista ja laukuista ollaan oltu viela vahemman kiinnostuneita. Lieneeko sitten niin, etta emme kuulukaan mahdollisiin ykkosepailtyihin mita tulee huumeiden tai aseiden salakuljetukseen... Vaikka kuivattuja aprikoosejakin toin kielloista huolimatta Venezuelaan 😊 Passit tayttyy leimoista kovaa vauhtia. Hetken harkitsimme jopa lentamista Venezuelaan jos kovin kiire tulee, mutta totesimme ettemme ehka sittenkaan halua saapua kolmatta kertaa Simon Bolivarin kv-lentokentalle, johan siella kohta virkailijat ihmettelee etta mita me touhutaan kun aina lennetaan maahan, mutta ei koskaan poistuta sielta ilmateitse 😊
Kolumbian pohjoisrannikko tuntuu toimivalta, bussit ja kaupungit toimii hyvin. Poliisit ovat kieltamatta vahvimmin aseistettuja verrattuna muihin vierailemiimme maihin, mutta etenkin taalla seikka lahinna rauhoittaa. Ehka eniten epavarmuutta aiheuttaa juuri tietoisuus mahdollisista uhkista, jotka kieltamatta ovat taalla suurempia kuin muualla, juuri kuten Caracasissakin. Vahan jannitti ylittaa raja, koska Venezuelan ja Kolumbian rajalla on tapahtunut mm. ihmiskaappauksia
viime vuosinakin. Bussi kulki kuitenkin rauhallisesti, pari kertaa pysahdyttiin ja poliisit jotain laukkuja kopeloivat, mutta se nyt on melkoisen normaalia taalla pain mualimaa. Esim. Cartagena on hyvin turistisoitunut kaupunki ja tosi kaunis sellainen. Vanha kaupunki on taynna natteja rakennuksia ja vilkkaita aukioita. Ruoka on hyvaa, ilma on helteinen ja yleinen fiilis kohtuullisen leppoisa. Ja mika tarkeinta, muutamaan paivaan ei tarvitse matkustaa eteenpain. Jaakaapissa on ruokaa, hotelli toimii ja lomaa on viela hetki jaljella.
Allekirjoitan siis monien muiden kommentit Kolumbiasta; vaarallisesta maineestaan huolimatta mahtavia paikkoja loytyy ja samalla lailla ihmiset elaa taalla kuin muuallakin. Hyvin parjaa kun ei ikavyyksia lahde etsimaan, etenkaan viidakoista, maaseudun guerrilla-joukoista ja ylittaa rajat sukkelaan.
Advertisement
Tot: 0.18s; Tpl: 0.01s; cc: 12; qc: 56; dbt: 0.1425s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
anonymous
non-member comment
Milloinkas oot tulossa takaisin?