Back to Venezuela

---

Taas taalla, mista koko reissu alkoikin. Lennettiin eilen Quitosta pois klassisesti vasyneina, mutta onnellisina. Lauantain river rafting oli niiiiin hauskaa! Aikaisin aamulla lahdettiin joelle, missa ensin kaveltiin laguunille uimaan. Laguuni oli mahtavissa maisemissa ja paastiin laskemaan luonnon muovaamaa vesiliukumakea pitkin. Ensin liukastuin ja humahdin liukuun, kieltamatta pelottikin vahan, koska en ehtinyt nahda etta kyseessa on vesiliukumaki. Ylos sielta kuitenkin pullahdettiin ja ei muuta kuin uuteen laskuun! Sitten lahdettiinkin jo varsinaisesti veneelle, kiskottiin pelastusliivit paalle ja aseteltiin kyparat paahan, lyhyt opastus ja joelle. Kuohuissa oli niin hienoa meloa, yrittaa selvita parskeista ja paalle tulvivasta vedesta. Rauhallisemmissa kohdissa hypattiin veneesta ja annettiin virran vieda, valilla piti noukkia kauemmas ajautuneita ihmisia (eli siis minut 😊) veneeseen ja nostella porukkaa veneeseen. Samalla tuli opittua,miten ihmisen saa nostettua veneeseen melko kevyesti. (Ei muuta kuin polvet veneen laitaa vasten, pelastusliiveista tiukka ote ja tiukka veto ylos. Jos ei muuten jaksa, niin nostettavan paa pinnan alle ja luonto hoitaa loput, "uhri" potkii vastaan ja auttaa itseaan ylos)

Loppumatkasta Ilpo ja pari muuta veneessamme ollutta miesta kellahtivat jokeen kun mina jain oppaan kanssa veneeseen (hehee). Ilpo-parka metsasti meloja, opas pelasti Ilpoa ja mina kalastin miehia. Lopputuloksena mina pelastin miehet, Ilpo pelasti melat ja opas heitti pelastuskoyden hutiin. Myohemmin Ilpo noukittiin toiseen veneeseen.
Kaytiin myos tosi kauniissa laguunissa kavelemassa.
Raftingin paatyttya siemaistiin nopeasti cervezat ja lahdettiin pikavauhtia bussille ja takaisin Quitoon mutkaisia vuoristoteita pitkin. Jos ei tullessa olisi nahty tien kuntoa ja hurjia rotkoja, jotka vain odottivat pahaa aavistamattomia busseja nieluunsa, ei olisi pelottanut yhtaan, mutta kieltamatta huokaisin helpotuksesta bussin vihdoin saapuessa Quiton Terminal Terrestrelle. Menomatkan nakymat olivat huikeita, cloud forestit (pilvimetsa lienee paras suomennos) olivat mahtavia ja vihrea ylaviidakko mahtava.

Ja nyt ollaankin taas Caracasissa, Etela-Amerikan kolmanneksi vaarallisimmassa kaupungissa. Paivalla ihan ok, mutta iltaisin ei kannata syrjakujilla astella eika arvotavaroita kanniskella mukana, mista syysta kuviakaan ei nyt viela tule. Toinen syy on se, etta Ecuadorin jalkeen nettiyhteydet hidastuivat taas selvasti ja netin kaytto koettelee taas hermoja. Hotelli on varattuna vuodenvaihteeseen, paluulennot vahvistettu Lufthansalla (ei muuten ollut helppoa loytaa toimistoa kymmenien tornitalojen joukosta, kun kukaan ei tuntunut tietavan missa torre centro sijaitsee) ja asiat hoidettu, joten huomenna voidaan lahtea jatkamaan matkaa eteenpain, eli Colombiaan. Karibianmeri ja rannikkoseutu kutsuu!

---

Photos

Rafting-joki
Taman joen alajuoksulla laskettiin, joki oli kuitenkin paljon kuohuvampi kuin tassa!