Advertisement
Published: December 8th 2006
Paivantasaajalla
Mistahan loytaisimme myos Paivintasaajan, sillekin voisi joskus olla kayttoa...Quitohan tosiaan on juhlinut marraskuun lopusta lahtien 427-vuotis synttareitaan ja mekin osallistuttiin juhlintaan. Ensin oltiin siella harkataistelussa ja tiistaina avattiin skumppapullo Quiton kunniaksi ja osallistuttiin fiestaan. Paljon tanssia ja perusjuhlahumua, oli kylla oikein hauskaa 😊 Ympari kaupunkia pyori autoja, joissa torvisoittokunta musisoi ja porukka tanssi auton kyydissa. Oikeastaan meininki muistutti vahan penkkareita...
Vanhassa kaupungissa osuttiin vahingossa presidentin virkaanastujaisiin, tai mika lieneekaan tapahtuma ollut kyseessa. Uusi presidentti sai varikkaan alun mielenosoittajien taholta. Meille jai hieman epaselvaksi mika olikaan mielenosoittajien agenda, mutta jannaa joka tapauksessa oli seurata tilannetta ja joutua vakijoukon mukaan kun ihmisvirta kulkeutui taaemmas ydintapahtumien keskelta kaasutuksen seurauksena. Aika keljulta tuntui yskia minka lienee kaasun jamia keuhkoista pois, mutta muutaman minuutin paasta tilanne rauhoittui ja presidentti paasi linnaansa tai mika lienee rakennus olikaan kyseessa.
Eilen kaytiin paivantasaajalla. Huikea tunne vaihtaa pallonpuoliskoa yhdella askeleella ja heittaa karrynpyoraa pohjoisesta etelaan. Luulimme lounastaneemma vaihteeksi pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta myohemmin kavi ilmi etta olimme sittenkin viela etelassa; ranskalaiset arvioivat ekvaattorin aikoinaan 150m pieleen. Oikealla paivantasaajan kohdalla paasimme testaamaan paivantasaajan jannittavyyksia. Perinteinen vesitesti osoitti, etta vesi todellakin laskee viemarista suoraan alaspain paivantasaajalla, pohjoisella pallonpuoliskolla kiertaa vastapaivaan ja etelassa myotapaivaan. Vastakkaisiakin argumentteja esitetaan, enka kielle etteivatko ne voisi olla paikkansapitavia, mutta vesi nyt ainakin niissa altaissa
6 joulukuuta
Kulkue Quiton synttareiden kunniaksi vaihtoi pyorimissuuntaansa sen mukaan kummalla pallonpuoliskolla oltiin. Samaten kananmuna pysyi naulan paalla (siina tylpalla osalla) paivantasaajan keskella. Vaati se vielakin vahan karsivallisyytta, koska kerrankin mina onnistuin mutta Ilpolta loppui karsivallisyys. Emme ole viela muistaneet testata onnistuuko viivalla kavely silmat kiinni paivantasaajan puoliskoilla, tasaajalla kavelimme silmat kiinni suoraa viivaa pitkin eika tuottanut vaikeuksia, koska paino(voima?)ero oli tunnistettava.
Ilpo fyysikkona ei ota kantaa edella mainittujen teorioiden paikkansapitavyyteen, vaikka kovasti olen hanta yrittanyt vakuuttaa luottamaan omiin silmiinsa 😊
Quiton joukkokuljetusvalineet ovat mainiot taman kokoiseen kaupunkiin; uskomatonta kylla, metrobussi vetaa vertoja jopa Pariisin metrolle jonka luulin olevan ylittamaton. (No, on se vielakin, mutta tama paasee lahelle) Metrobussi on kuin metro, mutta kulkee pyorilla kuten bussi, joskin omalla kaistallaan. Liikenne toimii sutjakkaasti, eika yleensa aikaa mene odotteluun tai pysakkien arpomiseen kuten busseissa. Tampereen pikaratikka voidaan unohtaa ja korvata idea metrobussilla, terveisia vaan Tampereen paattajille!
Tanaan lahdetaan Tenaan, jotta huomenna paastaan aikaisin kokeilemaan river raftingia, koskenlaskua kai se suomeksi on. Ja sunnuntai-aamuna hypataan vaihteeksi lentokoneeseen ja lennetaan Caracasiin, mista jatkamme matkaa Colombiaan.
Advertisement
Tot: 0.151s; Tpl: 0.01s; cc: 8; qc: 55; dbt: 0.0944s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb
