Advertisement
Published: August 5th 2006
Cuscon mahtava katedraali
Cusco on taynna pienia yhdensuuntaisia kujia ja katuja, hienoja kirkkoja ja kaiken keskella Plaza des Armas (kuten kaikissa muissakin perulaisissa kaupungeissa).Bussin alla siintaa laaksoja niin kauas kuin taivaisiin kohoavat vuoret sen sallivat. Onnettomat suomalaiset allekirjoittaneet ovat saaneet liput ainoastaan wc:n viereen ja sen laheisyys kay sietamattoman selvaksi kun aina vain uusi matkustaja juoksee kaytavaa taaksepain suutaan pidellen... Matkalla kohtaamme kaksi kolaria; toinen saman yhtion bussilla milla itse ajamme sumun lapi pitkin serpentiiniteita kohti Cuscoa. Enkelit ovat edelleen mukanamme ja itse emme onneksi karsi muusta kuin vessan "kukkaistuoksuista".
Cuscossa huomaamme heti, etta olemme noin 3400 metria merenpinnan ylapuolella; puuskutamme molemmat ja pieninkin juoksumatka tuntuu maratonilta. Nalkaisina kuin sudet syoksymme ensimmaiseen hostellimme lahella olevaan ravintolaan ja Hanna tekee matkan ensimmaisen ravinto-aiheisen virheen ja syo raakaa avokadoa. Hyvaa, mutta aiheutti parin paivan sangyssa olon, joten avocadot saavat toistaiseksi jaada, vaikka niita taalla onkin joka toisen ravintolan listalla. Lonely Planetimme varoitteli jo etukateen, ettei Perussa parane koskea mihinkaan raakaan vihreaan ja Hannu sai tasta oman todistusaineistonsa kun tilasi paikallisessa (turisti)kahvilassa Andien voileivan. No, ilmeisesti siihen luului osana yksi vihrea kirva ja pieni valkoinen mato... 😊 Kahvilanpitaja oli todella pahoillaan ja Hannun ateria oli ymmarrettavasti ilmainen. Eli ei enaa raakoja vihanneksia tai kasviksia meille Perussa kiitos! Hannu laajensi omia gourmet kokemuksiaan maistamalla alpakkaa ranskalaisten perunoiden kera (niista on hyvin vaikea paasta taalla eroon!). Alpakka, elikkas
Cuscon keskustaa
Lisaa cuscolaista arkkitehtuuria. laaman serkkupoika, maistui oudosti lehman ja possun sekoitukselta, mutta oli kokemuksena hyva.
Toisena yona herasimme aamuyosta hostellimme ikkunan alta kuuluvaan lapsen itkuun ja hanta rauhoittelevien vanhempien aaniin. Nelihenkinen perhe (aanista paatellen) vietti yonsa ulkona ikkunamme alla. Nama tilanteet ovat niita kun oman elaman rikkaus niin kovin monella tapaa tulee iskuna vasten kasvoja. Naita samoja tilanteita olemme kohdanneet pitkin matkaa; kerjaavia lapsia, nalkaisia ja likaisia kasvoja ikkunan takana kun syot ravintolassa, epatoivoisia tilanteita... Kerran paivassa sita toivoo, etta omistaisi vallan antaa jokaiselle pari lanttia. Toisaalta tulee hyva mieli kun ostaa kahdelta kaverukselta muutaman postikortin hieman ylihintaan kun tietaa, etta ainakin osalla tuosta rahasta he syovat illalla. Ainoa turistien "rahastuskeino" johon emme ole viela sortuneet, ovat lapset tai joskus jopa perheet, jotka antavat kuvauttaa itsensa parista nuevo solesta. Heilla saataa olla perinteisten asujen lisaksi kuvien mausteena koiranpentu, uuhi tai joillain suureellisesti tupsuilla koristeltu laama!
Cusco on jaanyt jollain lailla mitaan sanomattoman oloiseksi paikaksi, koska kaikki paikallinen turismiin liittyva toiminta oikeastaan liittyy Machu Picchuun ja Inka trailiin ja meillekin kaupunki tarjosi lahinna odotuspaikan MP:lle mennessa. Olemme kuitenkin ottaneet kaupunkia sen verran haltuun, etta olemme kiertaneet pakollisia turistinahtavyyksia ympari kaupunkia (lue: rinkka painaa entista enemman joka paiva.... Taalla on ihan liikaa loma
Hannun vyon valmistaja
Olemme edelleen pyrkineet pitamaan kiinni periaatteesta, etta on parempi ostaa kadulta tai markkinoilta kuin kalliista putiikeista. Tama rouva myi tinkaamisen jalkeen Hannulle paikallisen kudotun vyon, jollainen myos tassa valmistuu. fiilikset!). Huono maku jai suuhun kaupungin tekemasta muutoksesta, etta kaikkiin kirkkoihin, museoihin ja nahtavyyksiin paasee sisalle vain ostamalla 70 solen eli noin 18 euron arvoisen "Poletto turistiquen". Ihan kiva jos aikaa on paljon ja haluaa nahda kaikki pienetkin nahtavyydet, mutta meilla ei ainakaan olisi mielenkiinto riittanyt paria paikkaa pidemmalle, joten nyt emme nahneet sita vahaakaan, kun yksittaisia lippuja ei saanut ostaa.
Monien karsimalta vuoristotaudilta, pienta paansarkya lukuunottamatta, olemme siis valttyneet vaikka taman korkeammalla emme ole viela olleetkaan asumassa ja olemassa. Toivotaan, etta hyva onni jatkuu jatkossakin.
Advertisement
Tot: 0.09s; Tpl: 0.012s; cc: 14; qc: 29; dbt: 0.0346s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb
