Advertisement
Published: August 5th 2006
Edit Blog Post
Talla ilmaan
...katsomaan Nazca piirroksia lintuperspektiivista. Matka jatkuu ja kun olimme kuluttaneet pari paivaa Limassa, paatimme lahtea matkaamaan kohti Machu Picchua, mutta tormasimme Perun itsenaisyyspaivan vapaiden vuoksi sen verran korkeisiin bussilippujen hintoihin, etta teimme paatoksen pysahtya Nascassa ja odottaa siella halvempia lippuja. Joten ei muuta kuin jalleen kerran rinkat selkaan ja etsimaan oikeaa paikkaa mista linja-auto nappaa ihmiset kyytiinsa. Perussa ei nimittain bussit valttamatta lahde linja-autoasemalta vaan vaikka kahden kadun risteyksesta, joka sinun vain taytyy tietaa. Seikkailua siis... 😊
Matka Nazcaan kesti kahdeksisen tuntia ja saavuimme sinne pimean aikaan. Bussit taalla ovat onneksi oikein siedettavia niin kuin muuallakin Etela-Amerikan maissa, joten takapuoli ei ole liian hellana tuollaisenkaan matkan jalkeen. Hostellille saavuttuamme paasimme heti tekemaan tuttavuutta paikallisen matkatoimistoihmisen kanssa, jolla oli tosi economy hinta vain ja ainoastaan meille jos lahdemme seuraavana aamuna lentamaan yli paikallisen, maailman kuulun nahtavyyden, eli Nazca piirrosten. Yhden ruokailun meilta vei miettia ovatko maahan inkojen piirtamat viivat 50 dollarin arvoiset per naama, mutta uteliaisuus vei voiton ja liput hankittiin.
Ravintola missa kavimme asiaa pohtimassa on mainitsemisen arvoinen. Jo ennen kaikkea sen takia etta nyt paikan seinalla komeilee sinisella tussilla raapustettu suomenkielinen tervehdys! Ja ihan omistajan pyynnosta. Paikka oli ollut auki vasta pari paivaa ja koko perhe paivysti noin 10 hengen ravintolassa ja
ihmetteli kun valkonaamat yrittivat selvittaa suomi-olosuhteita espanjaksi. Mutta kiitokseksi heille taytyy sanoa, etta saimme erittain hyvan ja lahes ilmaisen espanjankielen tunnin! Uusilla tuttavillamme oli eniten hauskaa nimiemme kanssa, koska he olivat ihan varmoja etta nimet ovat suuri kohtalo...
Seuraavana aamuna lahdimme tyhjin vatsoin (hyva paatos Hannan osalta...) matkaamaan neljan muun ihmisen kanssa henkiloautolla kohti pienlentokenttaa, josta meidan oli maara nousta parin seuraavan tunnin aikana ilmaan pienimmalla koneella, jonka Hanna on koskaan nahnyt. Eli nyt kun Hanna on kokeillut hermojaan riippuliidossa ja veden alla sukellellessa niin ei kai yksi pieni kuusipaikkainen lentokone voisi olla sen pahempi...? Vai voisiko....? Alku ei mennyt ihan nappiin, koska meille oli kerrottu, etta kun aamulla saamme soiton, etta 30 minuutin paasta lahdetaan, niin ilma on nousuun sopiva. No, ensin palloiltuamme hetkisen ilman etta kukaan naytti tietavan mistaan mitaan ja konettakin vasta pestiin, saimme komennuksen koneeseen. Turvavyot kiinni, kuulokkeet korville, lentaja kirjoittelee lukemia papereihinsa ja ei kun rullaamaan kiitoradan paahan! ...Ja sitten takaisin parkkiin kun ei saa ollutkaan ihan ok vaikka maasta kasin katsottuna ei sinisella taivaalla leijaillut edes ajatusta pilvista. No, mutta mieluummin luotamme lentajaamme ja palaamme kiltisti lentokontan suojiin. Nyt paikan paapasmari paatti, etta katsommekin ensin meille myos luvatun 40 minuutin mittaisen (itse lento
Nazca piirrosten kartta
Tallaisia piirroksia Pampalle on piirretty. Ja samat kuvat on ikuistettu kaikkeen mahdolliseen ympari Perun. oli noin 30 minuuttia eli mista oikeastaan maksoimmekaan...) esittelyvideon Nazca piirrosten historiasta.
Ja nyt patka historiaa ja videon antia niille, ketka eivat tunne piirroksia (kuvat nahtyanne asia voi olla toisin). Vaikka Pampalle aavalle maalle piirrettyjen elain- ja ihmishahmojen historiaa ei voidakaan tarkasti selittaa, on niiden synnysta monia teorioita. Hulluimmalta kuulostavat teoriat lahtevat siita, etta inkat ovat aikoinaan tervehtineet tai houkutelleet avaruusolioita visiitille kuvien avulla. Tai etta nuo milkywayn tuonpuoleiset kaverit piirsivat kuviot hiekkaan aluksestaan kasin. Ehka kaikkein houkuttelevimmalta kuulostaa kuitenkin tutkijoiden paatelma siita, etta metrien levyiset ja pituiset, monimutkaiset kuviot ja niita halkovat viivasuorat viivat (siis todellakin vatupassikamaa), on tarkoitettu viestiksi jumalille. Viivat kohtaavat toisensa valkoisen vuoren huipulla, jossa inkat uskoivat vedenlahteen olevan. Kuviot olisivat nain ollen shamaanien taioissaan kayttamia kuvioita, joilla jumalia on rohkaistu antamaan sadetta, aurinkoa tai hyva sato. Ihmeellista on, etta kuviot voi nahda vain ilmasta kokonaisuutena, joten miten ne on saatu aikaiseksi? Ja mika selittaa avaruusolion nakoisen hahmon?
No, video loppui ja meidat pyydettiin uudelleen koneeseen. Onnistuisimmeko talla kertaa lahtemaan lintujen tielle? Kiitorata rullattiin loppuun ja ei muuta kuin ilmaan. Kuviot ovat monen kilometrin paassa toisistaan ja lentaja kallisteli konettaan vuorten yli puolelta toiselle, etta jokainen saa parhaan mahdollisen nakyman kuvioihin. Mahan pohja joutui
Astronautti vai alien?
Miksi elainten, nuolien ja viivojen seasta loytyy tallainen avaruuden vieras? koetukselle pari kertaa kun ikkuna osoitti lahes tulkoon alaspain ja lentaja katselee taaksepain turisteja, etta nakyyko hyvin. No nakyy!!! Pida sina vain silmasi lentoradalla! Se taytyy kuitenkin sanoa lentajan puolustukseksi, etta ei han selkeasti ollut ensimmaista kertaa kuvioiden yli lentamassa, koska osasi juuri oikealla hetkella osoittaa koneen siivella kuviot ja hoki mikkiin mika kuvio on kyseessa (okei friends... Where the tip of the wing is monkey... is monkey... ja niin edelleen). Hanna ei ehtinyt miettia maahan paluuta kuin kahdesti ennen kuin pilottimme ilmoitti, etta nyt kaannamme nokkamme kohti kenttaa. Eli ei hullummin vai mita? 😊
Koska aamu oli alkanut niin aikaisin, jai meille hyvin aikaa miettia mita haluaisimme tehda loppu paivan. Aurinko helli meita sateillaan, joten kysyttyamme turisti infosta mita mahtaa maksaa retki laheisille esi-inkojen hautausmaalle, otimme taksin puolella hintaa siita ja saimme nauttia puolisen tuntia hiekasta ja tuulen tuiverruksesta taksikuskimme ajaessa meita kohti toista nahtavyyttamme. Luulimme olevamme ainoat fiksut, jotka olivat pakoilleet turisti infon havyttomia hintoja, mutta yllatykseksemme huomasimme parkkipaikalla olevan enemman takseja kuin turistibusseja. Pampalla helle oli viela armottomampi kuin kaupungissa, joten kovin kauan emme hautapaikkoja jaksaneet kierrella. Toinen syy saattaa tietenkin olla se, etta haudat olivat aika uskomattoman korneja. Hannan kommentti Hannulle olikin heti toisella haudalla,
etta kun hanesta aika jattaa, ei han halua tulla enaa irvistelemaan haudan pohjalle poljien turistien tollattavaksi. Hannu lupasi miettia asiaa...
Haudat oli argeologisissa kaivauksissa avattu ja siella istuneet (ilmeisesti inkojen esi-isat hautasivat itsensa lootusasentoon) luurangot (tai kuten epailemme, niiden muoviset kopiot) irvistelivat tukka paassa. Hautoja oli kymmenkunta ja lahes kaikki samanlaisia. Joissain oli enemman porukkaa, aikuisia ja lapsia ja joissain oli heitetty mukaan tavaroita, joita vainajalle aikoinaan laitettiin mukaan, etta matka tuonpuoleiseen sujuisi ongelmitta. Siella oli koytta ja nuijia ja joitain saviesineita ja varmasti aikoinaan myos ruokaa. Olimme odottaneet jotain vahemman "kliinista" paikkaa ja erasta turistiopasta silmalla pitamalla huomasimmekin, etta koysien toisella puolella makasi maassa luunkappaleita siella taalla... Ei ihan Nazca piirrosten informaatiovideon kaltaisia paakalloja ja saariluita, mutta luita kumminkin. Eli ei ehka matkamme kohokohtia, mutta ajatuksia herattava paikka kuitenkin. Olimme jo tullessa ihmetelleet miksi taksissamme palaa koko ajan akkuvalo, mutta asia selvisi kun Hannu paasi yhdessa kahden muun kaverin kanssa tyontamaan taksiamme kayntiin.
Nazca vierailumme jai vain paivan mittaiseksi, mutta pienessa kaupungissa ei paljon nahtavaa olisi ollutkaan ja koska koko ajan takaraivossamme palloilee ajatus, etta meilla on vain 1 1/2 viikkoa Perussa, matka jatkui iltahamarissa Cruz del Surin bussilla kohti Cuzcoa ja Machu Picchua.
Advertisement
Tot: 0.048s; Tpl: 0.012s; cc: 9; qc: 23; dbt: 0.0272s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1mb