Advertisement
Published: August 5th 2006
Edit Blog Post
Machu Picchu
Perinteinen kuva, joka ei kuitenkaan valitettavasti anna oikeaa kuvaa paikan mahtavuudesta. Otsikkoon on oikeastaan kiteytettyna kaikki se, mita MP:sta jai paallimmaisena mieleen. Meille 110 taalaa per henkilo ON paljon yhdesta, vaikkakin upeasta nahtavyydesta.
Jotta tassa vaiheessa ei teille lukijoille tule sellainen olo, etta pidamme kyseista summaa absoluuttisesti ja eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna suurena, niin teemme tahan pienen vertauksen. Oletetaan, etta paikallisen hotellin 2 hengen huone maksaa noin 11 taalaa per yo - euroopassa vastaava keskitason hotelli on ehka noin 70 euroa - talloin suhteutettuna paikalliseen hintatasoon maksoimme kyseisesta elamyksesta noin 700 euroa per henkilo (tama vertaus ei tietystikaan ole kaikilta osiltaan aukoton, mutta antaa teille asiasta jonkinlaisen kasityksen). Kaiken huipuksi MP:n hinnat ovat tuplaantuneet viimeisen kahden vuoden aikana, mika tuskin seuraa muuta paikallista hintakehitysta....
Koko Machu Picchun alue elaa talla hetkella korkeasesongissa ja turisteja kay visiitilla parhaimmillaan jopa tuhat paivassa (taman ihmispaljouden voitte havaita kuvistammekin). Suurin osa tulee tanne opastetun turistiryhman mukana (esim. kaikki eurooppalaiset pakettimatkaajat). Naihin opastettuihin turistiryhmiin me emme kuitenkaan oikein sovi.
Korkeasesonki tarkoittaa taalla lahinna sita, etta toisaalta liput Machu Picchu´lle vievaan junaan on myyty loppuun muutamaksi paivaksi eteenpain, vaikka junia kulkee solkenaan (juna on siis AINOA vaihtoehto paasta lahelle kohdetta) ja toisaalta lahdot perinteiseen Inca Trail nimiseen vaellukseen - joko 2 tai 4 paivaa kestavaan -
Junalla kohti Aqua Calientesia
Juna kulkee jylhissa vuoristomaisemissa seuraillen Urubamba jokea ja todella lahella sen rantapengerta. Machu Picchulle ovat varattu aina syyskuun alkuun asti. Inca Trail on siis reitti, joka kulkee pitkin perinteisia inkojen kulkureitteja yli vuorten. Reitti kulkee parhaimmillaan noin 4200 metrissa, jossa todellakin saa tehda jo toita korkeusmetreja saavuttaakseen. Reitin vaativuutta kuvaa se, etta pidemmalla - 4 paivan - reitilla on mittaa vain 33 km !
Saimme rautatieasemalta hankittua junaliput kahden paivan paahan. Ostamamme junaliput eivat kuitenkaan olleet Cuzcosta vaan Ullantaytambo´sta, joka on Muachu Picchulle vievan junareitin puolivalissa (junalipun hintahan on tietysti turistille sama riippumatta siita kuinka pitkan matkan junassa kulkee !), joten tiedossa oli aikainen heratys ja siirtyminen paikallisilla minibusseilla asemallemme.
Aqua Calientes on pieni kaupunki taynna matkamuistomyymaloita ja ainoa syy saapua sinne on, etta paikkakunta sijaitsee lahimpana MP:a ja on AINOA reitti sinne (pl. Inca Trail). Backpacker - niminen junamme kohti Aqua Calientes´ta oli tietysti tupaten taynna turisteja suuntaamassa kohti tata inkojen ihmetta. Meilla oli tarkoitus olla Aqua Calienteksessa yota toisin kun taas suurin osa junan turisteista oli vain paivamatkalla MP:lla ja palaisivat viela samana iltana Cuzcoon. Meilla oli siis viela edessa hotellin loytaminen Aqua Calienteksesta ennen kuin paasisimme suuntaamaan kohti korkeuksia.
Loysimme kohtuullisen hotellin, jossa kahden hengen huone - lampimalla vedella (ympari vuorokauden - only 20 seconds) huom!
Rautatie Aqua Calienteksessa
Junaradalla ei todellakaan ole kuultu turvaetaisyyksista...kuva Aqua Calienteksen keskustasta. Muistakaa tama! - maksoi 15 euroa per yo. Heitimme siis reput sangyille ja lahdimme mekin suuntaamaan kohti MP:a.
Aqua Calienteksesta on mahdollista kavella ylos MP:lle, mutta aikaa se vie lahes kaksi tuntia, joten meidan vaihtoehdoksemme jai turistibussi: Mercedes-Benz mallia: Ecologico (se mita ekologista tassa bussissa oli ei kylla avautunut meille - samalla tavalla se tuprutteli taivaalle mustia hoyryja kuin muutkin bussit). Tuntuu tosin silta, etta taalla kaikessa on etu- tai "pera"-liitteena joko Inka tai Ecologico - ilman, etta kummallekaan sanalle on mitaan katetta. Hauskimpia ehka ovat Inkafarmacia ja useat Inkataksit....
Varsinainen show MP:lle paasemiseksi alkoikin kun paasimme kansallispuiston portille. Saimme todellisen oppitunnin Perulaisesta organisointikyvysta. Ensinnakaan paikalla ei ollut YHTAAN opastetta, joissa olisi kerrottu mista lippuja saa ostaa. Lopulta kavi ilmi, etta niita sai eraan suljetun oven takaa - ovessa luki vain INF office...ei mitaan mainintaa lipuista. Ainoa vinkki lipunmyynnista oli toimiston edessa kiemurteleva noin kahdenkymmenen metrin pituinen jono (jonon pituus johtui siita, etta koko paikalla oli yksi lipunmyyja, vaikka oli korkeasesonki ja paivan ruuhkaisin aika). Asetuimme siis kiltisti jonon paahan - hieman epatietoisina siita seisommeko kuitenkaan oikeassa jonossa.
Kerroinko jo, ettei paikalla ollut yhtaan opastetta ? - ne oli korvattu yhdella henkilolla, jonka tehtavana oli auttaa turisteja
Kartan kanssa Machu Picchulla
Kun ei ole mukana opasta, niin joutuu itse arvaamaan opaskirjasta missa milloinkin on. saamaan liput. Tama henkilo seisoi jonon edessa ja sanoi aina jonon ensimmaiselle, etta maksu vain perulaisilla soleilla ei jenkki taaloilla (jenkki taalathan siis kayvat taalla aivan kaikkialla ja myos automaateista saa niita max. 300 taalaa tosin). Aani oli onneksi sen verran kuuluva, etta juuri tuo jonon ensimmainen saattoi sen kuulla...niin ja mainitsinhan jo ettei paikalla ollut yhtaan opastetta - ei edes opastetta kertomassa kuinka paljon niita perulaisia soleja oikein pitaisi olla saadakseen liput - tai siis etta jenkki taalat eivat kay.
Pitkan odotuksen jalkeen paasimme vihdoin jonon ensimmaiseksi ja kuulimme maksun olevan vain perulaisilla soleilla ja nyt saimme myos kysyttya talta elavalta opastaululta kuinka paljon niita perulaisia soleja nyt sitten pitaisi olla saadaksen liput. Vastaukseksi kuulimme yllatykseksemme, etta hinta on tuplaantunut kahdessa vuodessa ja eihan meilla nyt sitten niiiin paljoa niita soleja ollut. Tassa vaiheessahan me emme paikkaamme jonossa luovuttaneet vaan siirryimme pokkana sisalle lipunmyyntitoimistoon, jossa sitten ihmettelimme kuinka vain perulaiset solet kayvat maksuvalineina. Hannu sitten lahti vaihtamaan taaloja niiksi perulaisiksi soleiksi alemman kerroksen - maailman huonoimmalla kurssilla muutoin - kahvilasta, jossa oli sama kahdenkymmen metrin pituinen jono, KOSKA IHMISET OLIVAT VAIHTAMASSA NIITA PERULAISIA SOLEJA !
Tama lipunostorumba kesti yhteensa tunnin - ja jonossa oli ennen meita arviolta
noin 20 kymmenta ihmista. Tama kertonee jotain Perulaisesta organisointikyvysta. Voimme rehellisesti sanoa, etta tama on ollut tahan mennessa ehdottomasti huonoimmin organisoitu "world-class" nahtavyys, jossa olemme matkojemme aikana vierailleet.
Itse Machu Picchu on viela upeampi kuin olette voineet kirjojen kuvista kuvitella - kuuluu todellakin ansaitusti niihin 100 paikkaan listalla: must-see-before-you-die. Emme suomalaisina oikein osaa naiden ylisanojen kayttoa, mutta ihastellessa raunioita ja ymparoivia vuoristomaisemia unohtui todella nopeasti kaikki se v*tus, jonka Perulainen asioiden organisointikyky ja rahastus oli meille ennen raunioille paasya aiheuttanut.
Nautimme itse raunioista, laamoista, muista turisteista ja huikeista nakymista yhteensa neljan tunnin ajan. Annamme kuvien puhua tasta osiosta puolestaan, vaikka kuvat eivat paikan todellista hohdokkuutta pystykaan kuvaamaan.
Machu Picchulta paastyamme takaisin hotellillemme totesimme ettei hotellihuoneemme suihkusta tullut lamminta vetta viela 5 minuutin odottamisenkaan jalkeen. Tassa vaiheessa Hannu kimpaantui ja santasi boksereissaan ja T-paidassaan hotellimme aulaan - aiheuttaen kahdelle paikalliselle siivoojalle ilmeisesti jonkinlaisen shokin - paatellen saamastaan vastaanotosta: kimeita kiljahduksia. Ensi shokista selvittyaan henkilokunta kuitenkin ymmarsi Hannun espanjankielisen "hieman" narkastyneen kommentoinnin asioiden tilasta: "No aqua caliente !!!" - ei vetta lamminta siis finskaksi. Taman jalkeen kuulimme vain Hannun nimen muuttuneen hotelli-slangissa: Señor Aqua Caliente´ksi... 😊
Kylman suihkun ja iltapalan jalkeen paasimmekin sitten vaantamaan huoneen hinnasta. Suomalainenhan ei
MP:n rakennuspalikoita
Naita kivia hieroessa on saanut pitaa muutaman koka-lehden mittaisen tauon ! maksa taytta hintaa, jos sita 24h aqua-caliente´a ei nyt sitten lupauksista huolimatta olekaan. Taistelijapari H&H saikin sellaisen puolen tunnin vaannon jalkeen tiputettua hotellihuoneen hinnan 10 euroon.....
Tassa vaiheessa muutoin paikkakunnan nimi: Aqua Calientes - saa taas aivan uusia ulottuvuuksiaan - ehka tasta (tai jostain muusta) syysta kyla haluaisikin tulla kutsutuksi: Village of Maccu Picchu´ksi, kuten MP:n paasylipussa mainittiin - nimitys Agua Calientes on kuulemma joihinkin karttoihin paatynyt "taysin" vahingossa ja on taysin virheellinen...kukin voi sitten vetaa omat johtopaatoksensa... 😊
Advertisement
Tot: 0.125s; Tpl: 0.016s; cc: 11; qc: 66; dbt: 0.0879s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Irma-äiti
non-member comment
Toivomme enkeleitä seuraanne jatkossakin
Huh, huh,mitä kokemuksia taas onkaan teille kertynyt! Jälkikäteen ne ovat mukavia, mutta kokemushetkellä varmasti hankaliakin. Noita kulkuvälineitä ja reittejä olenkin puolestanne jännittänyt koko ajan, mutta teillä on ollut suojelusenkelit mukananne ja sitä toivomme teille koko matkaksi. On hauskaa nähdä kuvista iloisia ilmeitänne ja tekstistä voimme lukea tyytyväisyytenne kaikkeen kokemaanne.Me voimme täällä myös hyvin ja rakennustyöt etenevät hiljalleen.Minnan häistä saittekin Tiinalta jo kuulumisisa. Hyvää jatkoa edelleen !Toivottavat:äiti ja isä