Arequipasta

---

Perussa ollaan oltu jo useampi paiva, mutta vasta nyt saan aikaiseksi paivittaa blogia. Matka Boliviasta Perun puolelle sujui nopeasti ja ongelmitta. Rajalla passeihin lyotiin leimat ennatysvauhtia ja rahat vaihtuivat boliviaanoista soleiksi.

Puno ei antanut ehka ihan parasta ensivaikutelmaa Perusta. Kaupunki on aika mitaansanomaton, mutta silti me juututtiin sinne useammaksi paivaksi. Syyna talla kertaa oli aivan jarkyttava paskatauti (tuliainen Boliviasta), joka iski molempiin matkailijoihin heti ensimmaisena yona. Seuraavalle iltapaivalle oli ehditty jo varata ja maksaa retki katsomaan kivesta rakennettuja hautamonumentteja. Meikalaisella kunto parani sen verran, etta paasin niita pysteja ihmettelemaan, muta Katja katsoi parhaaksi viela jaada lepaamaan. No eipa han kovinkaan paljoa menettanyt.

Seuraavana paivana oltiin taas molemmat jalkeilla ja niin hyvissa voimissa, etta kakkukin jo maistui. Iltapaivalla kaytiin Titicaca jarvella Perun puolella olevilla kelluvilla Uros-saarilla. Saaret olivat ihan mahdoton turistirysa, mutta silti ihan kiintoisat. Saaria on nelisenkymmenta kappaletta ja ne on rakennettu kaislasta. Ihmiset niilla elavat nykyisin lahinna turismista, mika takasi sen, etta hattu kiersi useampaan kertaan ja myynnissa oli jos jonkin moista matkamuistoa.

Punosta jatkettiin sitten matkaa tanne Arequipaan, joka on Perun toiseksi suurin kaupunki. Viiden tunnin matkan aikana laskeuduttiin noin 1500 metria alemmas, mika toi meidat taas pitkasta aikaa mukavan lampoiseen ilmastoon. Enaa ei tarvitse nukkua lampokerrastossa neljan viltin alla, ja paivalla voi jopa kulkea topissa ja shortseissa.

Arequipa tunnetaan valkoisena kaupunkina, silla monet keskustan rakennuksista on tehty valkoisesta laavakivesta. Ollaan kayty taalla museossa katsomassa Juanita jaaprinsessaa (muumio) ja hanelle hautaan mukaan laitettuja lahjoja. Museo oli oikein mielenkiintoinen, mutta niin nopeaa opastusta en ole elaissani ennen kokenut. Kierros oli ohitse ennenkuin oikein ehti tajutakkaan, eika museossa ollut mahdollisuutta ominpain kiertelyyn.

Santa Catalinan luostarissa puolestaan sai kulkea niin rauhassa kuin halusi. Luostari on oma kaupunkinsa Arequipan sisalla. Siella on aikoinaan asustaneet ylaluokan perheista tulleet nunnat, joiden ei tarvinnut luopua aiemman elamansa ylellisyyksista luostariin muutettuaan. Nykyaan luostarissa asustaa enaa 30 nunnaa, eika heidan elamansa taida olla kovinkaan ylellista.

Luostarin alueella on kauniita varikkaiksi maalattuja taloja, paljon kukkasia ja puita, viisi katua, aukioita, kirkko, suihkulahde... No vaikka mita. Siella sai helposti vierahtamaan useammankin tunnin ja muistikortti tuli taas tayteen.

Meidan oli tarkoitus jatkaa Arequipasta Cuscoon, mutta lakkoilut ja tiesulut muuttivat suunnitelmia. Ollaan lahdossa tana iltana yobussilla kohti Nazcaa, mista sitten toivottavasti paastaan Cuscoon.

---

Photos

Arequipa
Pullaa...

Puno
Hautamuistomerkki inkakaudelta.