Das Ende naht...

---

Hallo zusammen,
nun ist es schon fast vorbei, wir sind in Colon und morgen geht es nach Buenos Aires und dann ab nach hause. In der Zwischenzeit haben wir aber noch jede Menge gesehen und erlebt.

NATIONALPARK LANIN
Von Bariloche aus sind wir nach Junin de los Andes in den Nationalpark "Lanin" gefahren. Dort haben wir fuenf Naechte gezeltet, eine davon an einem Ort, der der Beschreibung " perfekt" ziemlich nahe kommt. Man stelle sich vor: einsamer Strand, klarer See, Lagerfeuer, einen fantastischen Blick auf einen schneebedeckten Vulkan, schoenes Wetter, auf dem Feuer geroestete, selbstgesammelte Aurakarien-Samen (schmecken wie Esskastanien) und eine Tasse Wein. So laesst es sich leben...

Von Lanin aus ging es dann in 16 Stunden mit dem Bus nach Mendoza. Mit der Fahrt nach Mendoza haben wir uns auch nach zwei Monaten von "Patagonien" verabschiedet. Ein verdammt schoenes Fleckchen Erde. Wir hoffen wir koennen noch einmal wiederkommen.

MENDOZA
Die Gegend um Mendoza hat aber auch viel zu bieten. Hier werden 70 % des argentinischen Weines hergestellt und hier befindet sich der "Aconcagua", mit ca. 6960 m der hoechste Berg auf dem amerikanischen Kontinent und der hoechste Berg ausserhalb des Himalayas. Hinzu kommt, dass Mendoza eine kuenstlich bewaesserte Oase ist oder anders gesagt, es gibt gaaaanz viel Sonnenschein. Nach dem patagonischen Wechselwetter koennen wir das gut gebrauchen. Hostels mit Pool...
Um den "Aconcagua" nicht nur aus der Ferne zu bewundern haben wir uns in den dazugehoerigen Nationalpark aufgemacht. Ganz nach oben sind wir zwar nicht gekommen aber immerhin waren wir beide das erste Mal in unserem Leben hoeher als 3000 und sogar hoeher als 4000 m. Unser Zelt haben wir im Basislager "Confluencia" auf 3300 m aufgeschlagen und dann von dort aus Tagesausfluege unternommen. Junge, Junge, was waren wir kurzatmig. Die duenne Luft und die pralle Sonne haben uns ganz schoen Kopfschmerzen bereitet. Sobald die Sonne weg war wurde es dafuer a....kalt. Fruehstueck bei Minusgeraden und gefrorenes Kondenswasser im Zelt. Spass hat's gemacht...

Wieder in Mendoza angekommen haben wir unsere "geschundenen" Koerper erstmal mit einem Besuch in einem Thermalbad belohnt. Die angekuendigte "Sauna", auf die wir uns sehr gefreut hatten, entpuppte sich als ein fensterloser Raum, in dem ein Strahl warmes Wasser aus der Decke kam. Die gemuetliche Einrichtung bestand aus einem Gartenstuhl aus Plastik...
aber die Pools waren schoen. In den naechsten Tagen haben wir noch zwei Winzereien und einen Olivenoelhersteller besichtigt. In einem Supermarkt haben wir dann noch zwei Finnen kennengelernt und sind mit ihnen einen Abend losgegangen. Ob Ihr es glaubt oder nicht, das war der erste Abend an dem wir feiern gegangen sind (dafuer aber richtig). Wir werden alt!

Von Mendoza aus ging es ganz weit nach Norden, nach Puerto Iguazu. Wir haben uns den Luxus gegoennt zu fliegen, da wir keine Zeit und keine Lust hatten 36 Stunden im Bus zu verbringen. So sind wir nach knapp drei Stunden Flug im subtropischen Iguazu angekommen.

IGUAZU
Als wir aus dem Flugzeug gestiegen sind war es als wuerden wir vor eine Wand laufen. Hitze und verdammt hohe Luftfeuchtigkeit!
Am dritten Tag ging es dann los zu den Wasserfaellen. Absolut ueberwaeltigend. Nicht nur die Wassermassen sondern auch die Tier- und Pflanzenwelt. Unsereins als Nord/Mitteleuropaer ist ja schon beim Anblick einer Palme entzueckt. Wenn dann noch unzaehlige Schmetterlinge, Tucane, Papageien, Kapuzineraeffchen und Caimane dazu kommen ist das schon ganz schoen beeindruckend! Der Park hat uns so beeindruckt, dass wir drei komplette Tage auf der argentinischen Seite verbracht haben. Etwas schmunzeln mussten wir ueber die Preispolitik. Wenn man zwei Tage hintereinander den Park besucht kostet der zweite Tag nur die Haelfte. Der dritte Tag muss aber wieder voll bezahlt werden...
Einen Tag sind wir auch auf die brasilianische Seite der Wasserfaelle gefahren. Von dort hat man eher den "Panoramablick" waehrend man auf der argentinischen Seite sehr nah an die Wasserfaelle rankommt. Sehr "beeindruckend" waren auch die brasilianischen Omis die nichts besseres zu tun hatten als die Fische mit Papierschnipseln zu fuettern (wie dumm kann man sein?). Unsere Kritik an ihrem Verhalten hat sie nicht sonderlich beeindruckt. Leider war es verboten alte Leute in den Fluss zu schmeissen...

COLON, NP "EL PALMAR"
Schweren Herzens haben wir uns dann von Iguazu getrennt und uns auf den Weg nach Buenos Aires gemacht. In Colon (ca. 400 km vor Bs. As.) haben wir einen Zwischenstopp eingelegt und waren fuer zwei Naechte im NP "El Palmar". Der Park zeichnet sich vorallem dadurch aus, dass er den letzten Bestand an Yatay-Palmen in Argentinien beherbergt. Leider konnten wir dort nur auf Strassen spazieren gehen, da es keine Wanderwege gibt aber wir haben trotzdem ein Wasserschwein und ein Guerteltier entdeckt. Wir haben es nochmal genossen Feuer zu machen und im Zelt zu uebernachten, wohl das letzte Mal in Argentinien...

Jetzt muessen wir erstmal etwas zum Abendessen einkaufen und dann werden wir uns wohl noch ein Bierchen goennen. Bilder gibt es spaeter und/oder zu hause (sind etwa 2500).

Zum letzten Mal liebe Gruesse aus Argentinien!

Katri und Boris

P.S.: Wir sind uns beide einig, dass wir lieber hierbleiben wuerden. Vielleicht verpassen wir ja zufaellig den Flieger...


Aikansa kutakin, sanoi pässi kun palleja leikattiin… Reissunloppu sen kuin lähenee. Tässä vielä viimeviikkojen tapahtumia:

Junin de los Andes / Parque Nacional Lanin
Seuraava kohteemme oli Junin de los Andes ja kaupungin lähimaastossa sijaitseva luonnonpuisto Lanin. Matkasimme tuttuun tapaan bussilla, tällä kertaa ”vain” neljä tuntia.

Perillä luonnonpuistossa majoittauduimme leirintäaluella ”El Rincon”. Leirintäalue oli järvenrannalla peltolla, sen reunalla oli metsä, jonne pystytimme teltan. Omistajaperheen rouva väitti, että pellolla olevista vesikanavista voidaan ottaa juomavettä. Oli hieman kummallinen tunne ottaa puroista vettä, kun lampaat ja hevoset laiduntavat samoilla pelloilla, joten jätettiinpä se vesi käyttämättä...
Pari päivää nautimme toisella leirintäalueella, Populacion Aila, josta oli huippukaunis näkymä luonnonpuiston tulivuorelle Lanin. Sää suosi meitä toden teolla, pystyimme ihailemaan tulivuorta sekä auringonpasiteessa että täysikuun loisteessa.
Viivyimme Laninin alueella yhteensä neljä päivää, sitten matka jatkui edelleen Mendozaan.

Mendoza / Parque Nacional Aconcagua
Mendoza on aivan ihana kaupunki! Se sijaitsee keskellä kuivaa aavikkoa mutta on silti vehreä keidas täynnänsä erilaisia pieniä puistoja, viiniviljelmistä puhumattakaan.

Pari päivää Mendozassa rentouduttuamme alkoi jännittävä matka luonnonpuisto Aconcaguaan, joka on vajaan parisadan kilometrin päässä Mendozasta. Nimi juontaa juurensa siellä sijaitsevasta vuoresta Aconcagua, joka on korkein vuori sekä Himalajan ulkopuolella että Amerikassa. Korkeutta vuorella on noin 6960 metriä merenpinnan yläpuolella. Majapaikkana luonnonpuistossa toimi leirintäalue Coinfluencia (3300m). Kävimme vuoren ”lähimaastossa” sijaitsevalla näköalapaikalla, yli 4000 metrin korkeudessa. Ohut ilma tuntui kummalliselta hengittää. Tuntui, että pienimmästäkin liikeestä oli jo aivan hengästynyt. Aurinkon polttaessa kuumasti pilvettömaltä taivaalta, oli keksittävä huvittavia ratkaisuja, että sai kasvot kunnolla suojatuksi (oli hattua ja huivia...) Illalla tuli taasen ikävä aurinkoa: auringonlaskun jälkeen oli kiskottava kaikki mahdolliset vaatteet niskaan ja sittenkin vielä oli hieman vilu tuulen puhaltaessa kylmästi. Aamuisin herättyämme rapsuteltiin teltan katossa olevaa jäätä sekä nautittiin aamupala muutamassa pakkasasteessa...

Neljän päivän vuoristovaelluksen jälkeen palkitsimme itsemme paikallisen maauimalan lämpimissä vesialtaissa, joihin vesi pulppuaa joistain maanalaisita kuumista lähteistä. Uimalassa oli myös pari saunaa. Nimittäin pari maanalaista luolaa, joihin kuuma vesi virtasi seinää pitkin näin lämmittäen tilan. Vielä kun nurkaan tökätään muovinen puutarhatuoli: valmis nautittavaksi!

Mendozan kun sattuu olemaan maailmankuulu viinialue, niin täytyihän sitä käydä katsomassa, miten viiniä valmistetaan... Niinpä varattiin tutustumiskierros, jossa käytiin kahdessa viinitehtaassa sekä kaupan päälle vielä oliiviöljytehdas. Että maailmassa voi olla NIIN paljon viiniä, käsittämätöntä!

Tähän mennessä reissun ainoa todellinen bailausilta on vietetty Mendozassa. Tutustuimme ruokakaupassa suomalaispariskuntaan ja kohta sitä oltiinkin jo radalla. Kiitos kivasta seurasta!!! Siinä vanhakin vallan nuortui...

Mendozasta matka jatkui Puerto Iguazuun, tällä kertaa lentäen. 36 tunnin bussimatkalla olisi varmasti tapahtunut vaikka mitä kommelluksia, siispä emme ottaneet riskiä...

Puerto Iguazu
Lentokoneesta ulostultaessa, sademetsäilma iski kasvoille kuin lehmän henkäys: lämpöä oli noin 30 astetta ja ilmakosteus korkea.
Yövyimme Iguazussa muutaman yön verran luksushostellissa, viiden tähden luokitus (paikallisen skaalan mukaan): ilmastoitu huone, telkkari, ihana kylppäri sekä VALTAVAN iso uima-allas pihalla... No, se oli tosiaan vain parin päivän ihanuus, matkakassa ei antanut enenpää periksi... Sit oli muutettava toiseen hostelliin.

Kävimme ihmettelemässä Iguazun vesiputoksia neljänä päivänä. Vesiputoukset yltävät yli kahden kilometrin pituuteen, korkeus vaihtelee 60-100 metrin välillä ja putouksia on vajaa 300 kappaletta... Vesiputokset olivat jotain uskomatonta! Putouksien yläpuolella oleva joen matala suistoalue on hiljainen ja vesi virtaa rauhallisesti. Kunnes joki saavuttaa putousten reunan, se muuttuu yhtäkkiä valkoiseksi, pauhuavaksi vesimassaksi. Kävimme myös Brasilian puolella ihailemassa putoksia ja tietenkin näpsimme loistavia panorama kuvia!
Näimme Iguazun viidakossa eksoottisia eläimiä kuten mm. papukaijoja, apinoita, tukaaneja, kaimaaneja ja kolibreja.

Colón
Matkalla Puerto Iguazusta Buenos Airesiin teimme välipysähdyksen Colónissa. Colónin lähellä, Uruguay-joen varrella on luonnonuisto El Palmar, jossa vietimme pari päivää. El Palmarissa on Argentiinan viimeiset Yatay-palmut, joiden kannan suojelemiseksi luonnonpuisto on perustettu. Eksoottisten eläinten lista sen kuin pitenee: näimme vesisian (maailman suurin jyrsijä), lisää papukaijoja, vizcachoja (ei hajuakaan mikä se voisi olla suomeksi) sekä jätti-iso leguaani...
No joo, se olikin sitten viimeinen telttailu tällä reissulla. Huomenna matkustamme Buenos Airesiin ja neljän päivän päästä on kotilento edessä.

Niinpä viimeisen kerran terkkuja Argentiinasta
Toivoopi Katri ja Boris

---