Advertisement
Published: July 13th 2006
Edit Blog Post
Maisemaa Andeilta
Tassa nakymaa lahelta kaantopistettamme. Maisema on Rio Mendozan laaksosta, jota pitkin menee tie kohti Chilea. Kuten varmasti luitte, lahdin (Hannu) Andeille ihan perinteiselle turistikierrokselle, koska matka nain oli halvempi kuin normaalin reittiliikennebussin meno-paluutaksa ko. paikkoihin. Matkalla oli tarkoitus nahda Aconcagua (maailman korkein vuori, joka ei kuulu Himalajaan), paikallinen laskettelukeskus Los Penitentes ja Puente del Inca...lukuisten vaiheiden jalkeen kavi lopulta niin, etta yksikaan naista vaiheista ei toteutunut....mutta kerrotaan siita lisaa myohemmin.
Turistibussin matka alkoi silla, etta huomasin olevani ainoa matkalla, joka ei puhunut espanjaa (reissussa oli myos yksi jenkki, mutta han ymmarsi tuota paikallista murretta). Oppaamme - Paolo - lupasi kuitenkin selittaa "paakohdat" minulle englanniksi. Kaytannossa tuo tarkoitti sita, etta minulle kerrottiin: "Left is a railroad from Argentina to Chile - not in use....planning to re-open. Very very slow here in Argentina to plan." - siina ne paakohdat noin 17 minuutin espanjankielisesta - vastaanotosta paatellen hauskasta ja mielenkiintoisesta - esitelmasta. - 😊
Matka Andeille meni paikallista valtatieta (aina noin 2500 metrin korkeuteen), joka kulki Mendozasta Uspallatan kautta kohti Chilea ja Santiagoa. Tieta voisi kuvailla normaaliksi suomalaiseksi kantatieksi esim. Noormarkusta Niinisaloon. Ei siis mitaan varsinaisia Alppien serpentiinitieta vaan kohtuullista valtatieta, jolla lahinna huvitusta (jopa "pohjalaisessa" insinoorissa) herattivat kyltit joissa varoitettiin jyrkasta ala- tai ylamaesta - maet kun olivat reilusti loivempia kuin esim. Tampereen ja Ikaalisten valilla
- jopa pituudeltaan lyhyempia.
Tiella ajaminen ei tosin ollut yhta suoraviivaista. Vahan valia saimme vaistella turistiminibussimme renkaiden kokoisia kivia, joita vuoren rinteelta oli tipahdellut tielle (paivalla tama vaistely oli viela helppoa, mutta yolla pimeassa homma olikin jo paljon mielenkiintoisempaa) vuorien rinteilta - kyltit varoittaen kivivyoryista eivat taalla olleet todellakaan turhan takia. Suomessa nuo vastaavat kyltit kun herattavat lahinna hilpeytta.
Andeille on alkanut tulla lunta vasta viime viikolla ja nyt lahes viikon lumisateen jalkeen tiesimme tien olevan jostain kohdastaan suljettuna, koska reitti Chileen on suljettu. Aamulla oppaamme kuitenkin oli viela sita mielta, etta koko suunniteltu reissu kaikkine nahtavyyksineen olisi mahdollista tehda - kuinka vaarassa han lopulta olikaan...
Matka Andeille alkoi varsinaisesti vasta Uspallata-nimisesta paikasta, jossa poikkesimme vuokraamoon, josta paikalliset turistit kavivat vuokraamassa itselleen toppavaatteet ja korkeavartiset kengat, jotka lahinna muistuttivat kumilla paallystettyja suomalaisia "talvi-lenkkareita" (lansi-suomeksi) ja "toppakenkia" (ita-suomeksi). Vuokrasipa osa porukasta myos jonkinlaisia pulkka-jaljitelmia.
Tie Uspallatasta alkoi nousemaan hitaasti ohi rekkajonon, joka kohta laajeni kolmen Helsingin kauppatorin laajuiseksi rekka-parkiksi, joka oli aivan taynna rekkoja - erilaista tavaraa matkalla kohti Chilea (tie Chileen oli ollut nyt koko lumisadeviikon suljettuna). Noustessamme laaksoja pitkin ylemmaksi seuraillen Rio Mendozaa alkoi vesisade yltya, teiden reunoilla alkoi nakya lumesta muodostuneita pienia vaaleita laikkia
Lumileikkeja
Paikallisten lumileikkeja oli todellakin hauska seurata. Ilman lampo oli varmastikin noin +5 ja paikallisilla HYTISIVAT HYSTEERISESTI jo muutaman minuutin ulkona olemisen jalkeen. - aina siella taalla. Noin puolen tunnin matkustamisen jalkeen muuttui vesisade rantasateeksi ja lumi lahes yhtenaiseksi vaaleaksi matoksi - vain sielta taalta nakyi pensaikon ja kanervikon tummia oksia, joille lumi ei ollut viela ehtinyt kertya. Tassa vaiheessa suomi-poika alkoi innostua - tastahan tulee viela hienoa paiva! - kuinka vaarassa han lopulta olikaan...
Vain viitisen minuuttia myohemmin tormasimme turistiminibussien seisahtuneeseen jonoon. Tielle oli kertynyt rantasateen tuloksena loskaa, jonka johdosta tie oli "suljettu" ja kaikki turisteja kuljettaneet paivamatkalaiset pysahtyivat tahan eika eteenpain ollut menemista. Suomessa kyseinen loska ei olisi aiheuttanut viela minkaanlaista toimintaa. TVH olisi pyytanyt palaamaan asiaan kun LUNTA alkaa satamaan...on tosin ymmarrettava, ettei paikallisilla ole talvirenkaita ! - Tien sulkeminen tarkoitti tosin sita, etta turistibussit eivat jatkaneet, mutta paikalliset Tommi Makiset kylla jatkoivat...
Hauskin episodi tapahtui siina vaiheessa kun paikalliset paastettiin ulos "nauttimaan-lumesta" eli noin 2 sentin paksuisesta loskakerroksestaan. Uskomatonta sinansa kuinka paikalliset nauttivat tuosta loskapallojen heittelemisesta, hiekka-pulkkamaessa laskemisesta ja lumienkeleiden tekemisesta (huom! he osasivat kaiken ilman, etta tarvitsi opastaa). Tassa vaiheessa bussimme kuljettaja - Juan - kaveli kohti loskaista tieta potkiskeli tieta hermostuneen nakoisena ja sanoi suomipojalle: "Ice", loytaessaan tielta noin 10 senttia levean soiron, jolle bussien renkaat olivat painaneet loskan "hieman-tiheammaksi-loskaksi". Tassa vaiheessa on huomautettava, etta
Aconcagua
Taman lahemmaksi ei Aconcagua paasty. loskaa oli noin kaksi senttia siella missa sita oli ja tiella oli kaksi selkeaa ajouraa, joita pitkin jokainen suomalainen olisi jatkanut ajoaan vauhtiaan hiljentamatta. Kaikki turistibussit kuitenkin kaantyivat tassa vaiheessa takaisin kohti Mendozaa - ilman etta oli oikeastaan kayty missaan ! (Ainoa lohtu tilanteessa oli se, etta sain itsestani kuvan edes Aconcaguan luonnonpuiston kyltin vieressa, vaikka kaikki tavoitellut kohteet jaivatkin nakematta...)
Siina oli sitten nieltava, etta kohti kotia mennaan. Valitettavasti vain saaoloille ei voi mitaan - ja mina sain olla edes sisalla turistibussissa enka hevosen selassa - 😊
Matkalla takaisin soimme piiiiitkan lounaan, etta saimme saastyneen ajan kaytettya johonkin ja kun sen jalkeen jatkoimme matkaa kohti Mendozaa pysaytti polliisi-konstaappeli meidat ja kertoi ystavallisesti, etta matka jatkuu vasta noin neljan - viiden tunnin kuluttua, koska tie on suljettu. KAIKKI turistibussit suunnistivat tassa vaiheessa taas kohti samaa ravintolaa (ilmeisesti tassa on se logiikka, etta oppaat saavat jutella keskenaan samalla kun turistit epatoivoisesti jonottava liian kauan liian kallista kahviaan).
Muutaman tunnin jalkeen varsinainen huvipuistoajo sitten alkoikin. Tiemme yli meni vahan valia pienia punaiseksi varjatytyneesta vedesta muodostuneita puroja - yksi hieman suurempi: koko turistibussiletkamme pysahtyi siten, etta juuri meidan minibussimme oli keskella tata suurempaa puroa - leveytta parikymmenta metria, vetta renkaiden
Autolla loskassa...
Tama on jotenkin hauska...paikallinen ohittamassa pientareen puolelta seisahtunutta bussijonoamme. korkeuden verran ja pohja irtokivista ja sorasta tien paalle muodostunutta hottoa. Tunsimme vain bussimme hitaasti vajoavan kivien valiin sen lyhyen hetken aikana, jonka seisoimme paikallamme. Autojonon vihdoin liikkuessa eteenpain, painoi kuskimme kaasua vain huomataksemme automme uppoavan syvemmalle hiekkaan. Muutama kaasutus myohemmin ei automme vielakaan liikkunut mihinkaan. Autossa alkoi ilmeisesti jo syntya pieni paniikin poikanen, koska kuskimme vihdoin painaessa kaasua kunnolla ja minibussimme lahdettya liikkumaan hitaasti huojuen eteenpain pitkin pehmeaa pohjaa, sai han aplodit muilta matkustajilta - jopa muutaman riemunkiljahduksen.
Muutamaa kilometria edessapain selvisi syy tien poikkimenemiseen. Tie oli mennyt poikki (todellakin) suuren kivivyoryn ansiosta siten, etta se oli sulkenut kokonaan yhden tiella olleen tunnelin suuaukon. Siina ei voinut suomipoikakaan kun ihailla suu auki luonnonvoimien suuruutta !
Loppu hyvin ja lopulta kaikki hyvin ! Tulin reilusti myohassa hostellillemme, jossa Hanna olikin jo ehtinyt kysya respastamme, etta: "Koskas niiden viimeistaan sielta reissultaan pitikaan tulla ?". Reissusta ei voi todeta muuta kuin, etta jalleen kerran kavi niin, etta parhaita (?) muistoja tulee reissusta juuri niista asioista, joita ei ikina ole suunnitellut. Paiva oli kokemusrikas, vaikka mitaan niista "nahtavyyksista", joita oli tarkoitus nahda, ei tullutkaan nahdyksi....mutta juuri tamahan tekee reppureissaamisesta hauskaa ja mielenkiintoista....viiden tahden kerhot tekevat "hieman-toisenlaisia-matkoja".... 😊
Advertisement
Tot: 0.133s; Tpl: 0.011s; cc: 16; qc: 75; dbt: 0.0787s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Tiina
non-member comment
Huhhui...
Kyllä täällä jo kylmää, kun lukee näitä teidän matkakokemuksianne! Onneksi saamme lukea ne vasta, kun olette päässeet turvallisesti perille. Hannalla varmaan kyllä oli aika "mielenkiintoiset" tunnit Hannua odotellessa... Uutisista kuulinkin noista tuhoisista maanvyöryistä Chilessä, mutta ajattelin itsekseni, että onneksi olette Argentiinassa... Kuinka väärässä minä lopulta olinkaan... Nyt en olekaan saanut sitten nukuttua kunnon yöunia enää... Osin myös siksi, että elokuu alkaa lähestyä liian uhkaavaa vauhtia ja niinpä alan panikoimaan unissani pikkuhiljaa uutta luokallista kauhukakaroita. ;) Olin maanantaista perjantaihin mökillä lakkaamassa lautoja, enkä tällä hetkellä haluaisi nähdä enää yhtään lautaa, pensseliä ja lakkapurkkia... Onneksi homma tuli tehtyä tuulista huolimatta. Seuraavaksi odottaakin sitten ulkolaudat, pensseli ja maalipurkki... Jee! Mutta ensikis tulee jatsien tuoma pakollinen (lue: erittäin tervetullut) levähdys hommiin. Turvallista matkan jatkoa!