Tervehdys Humahuacasta!

---

Saltan maakunta jai taakse muutamia paivia sitten, ja nyt ollaan Jujuyn maakunnan pohjoisosassa Humahuacassa.

Saltasta matkustettiin ensin pariksi yoksi San Salvador de Jujuyhin ennen tanne pohjoiseen tuloa. Jujuy ei ole ihan niin viehattava, kuin mita Salta oli, mutta kylla siellakin oli ihan kiva kavaista. Jujuyssa pysahdyksen tarkoituksena oli kayda yhdessa museossa ja opaskirjan suosittelemilla kuumilla lahteilla... Museo oli niin pieni, etta sen kiersi vartissa ja kuumat lahteet eivat olleet ihan sita, mita oli odotettu. Kylpeminen jai valiin, mutta saatiinpahan taas jokunen nolo tilanne kokoelmiimme.

Ensin paadyttiin leirintaalueelle, missa olisi ollut pihalla pari allasta, mutta ei yhtaan muuta kylpijaa. Ei kehdattu jaada siihen kaksistaan uimapuvuissa keikistelemaan, joten suunnattiin luksusluokan kylpylahotellille. Siella puolestaan oli tarjolla vain pienia yksityisaltaita, jotka eivat myoskaan olleet ihan sita mita me etsittiin. Kavaistiin kuitenkin hotellin typotyhjassa luksusravintolassa limpparilla, mika tarjosi taas mahdollisuuden haveta omaa reissussa rahjaantynytta olemustaan kristallikruunujen loisteessa. Kolmas kylpypaikka olisi todennakoisesti ollut meille sopivin, mutta kello oli jo sen verran iltapaivan puolella, etta me paatettiin suunnata takaisin kaupunkiin ilman kastautumista.

Samaisena iltana kaupungissa paatettiin, etta mennaan pitkastaaikaa ajoissa syomaan. Mentiin ravintolaan, missa ei viela ollut ketaan muuta, ja istuttiin poytaan lukemaan ruokalistoja. Hetken paasta tarjoilija tuli ilmoittamaan, etta keittio aukeaa 45 minuutin kuluttua...
Purmamarca
Siina sitten istuttiin taas noloina ja luettiin menuita. Taalla paikalliset syo tosi myohaan, mika ei millaan tahdo sopia meitin elamanrytmiin.

Jujuysta otettiin sitten sellainen paivan mittainen retki pohjoiseen, jolta me jaatiin tanne Humahuacaan. Bussillakin olisi paassyt, mutta silloin ei olisi voitu pysahtya nahtavyyksilla ottamassa kuvia...joo ollaan todellakin turisteja! Humahuaca on kivan pieni kyla lahes 3000 metria merenpinnasta, joka on tunnettu kirkonkellosta, josta ilmaantuu puoleltapaivin aina esiin joku patsas...en muisita, etta mika heppu se on, mutta toki kaytiin sita tanaan katsomassa.

Ai niin...ja eilisen nolo tilanne liittyi myoskin tyhjaan ravintolaan. Tai melkein tyhjahan se vain oli... me ja kaksi kitaristi laulajaa noin kahden metrin paassa. Hyvaa ruokahalua ja silleen. Arvatkaapa oliko meilla vaikeuksia pidatella pokkaa. Vahalta piti, ettei purskahdettu hysteeriseen nauruun, kun tilanne oli niiiiin luonnoton.

Huomiselle ollaan ostettu bussiliput Bolivian rajalla sijaitsevaan La Quiacan kaupunkiin, mista toivottavasti paastaan samoin tein jatkamaan matkaa Tupiza nimiseen paikkaan.

Lisasin muutaman kuvan 7.5., kun vihdoin paasin kohtalaisen toimivan yhteyden aarelle.

---