FRANZ JOSEF GLACIER WALK 11.4.2010

---

FRANZ JOSEF GLACIER WALK 11.4.2010

Yksi monista erikoisista piirteistä Uudessa Seelannissa on paikan nimet. Kiwit ovat säilyttäneet kaikki alkuperäiset nimitykset. Siksi useitten tutkimusmatkailijoiden ja siirtomaaherrojen nimet komeilevat vieläkin kartalla. Abel Tasman oli hollantilainen, joka ensimmäisenä eurooppalaisena näki Uuden Seelannin vuonna 1642. Hän purjehti länsirannikkoa pitkin Barrytownin pohjoispuolella. Hän antoi maalle nimen hollantilaisen Zeelandin mukaan. Toisin kuin James Cook hän ei uskaltautunut maihin nähtyään maorien hurjat tervetuliaisseremoniat. Jos hän olisi päättänyt toisin, Uudessa Seelannissa puhuttaisiin hollantia.

Oma lukunsa ovat kuninkaalliset. Olen nähnyt jo kaksi kuningatar Victorian patsasta. Omituisin on kuitenkin Franz Josefin nimi. Itävaltalainen tutkimusmatkailija Julius von Haast tutki ensimmäisenä eurooppalaisena jäätikköä vuonna X ja nimesi sen silloisen Itävalta-Unkarin keisarin kunniaksi Franz Josefiksi. Yhä vain me kunnioitamme edesmennyttä keisarikuntaa.

(Myös Haast on saanut oman nimensä Uuden Seelannin kartalle. Tällä samalla seudulla on Haastin kaupunki, asukkaita 300, sekä Haast Pass (535 m)).

Lumivyörytytön kyyneleet (Ka Roimata o Hine Hukatere) on jäätikön nimi maoriksi.

Mutta itse jäätikkö oli pettymys. Kaikki muut olivat kyllä haltioissaan. Diplomaattisesti en sanonut ääneen mitä ajattelin. Patagonian Perito Moreno -jäätikön puhtaus, sen beryllinsiniset sahanterät ja vaikuttava jyrinä, tekevät Franz Josefista likaisen vanhan miehen. Jäätikkö oli kivistä ja hiekasta ryvettynyttä valkoista sohjolunta, aivan kuin Suomessa. Vain luolissa ja koloissa hohti berylli. Jos siis tahdotte nähdä jäätikön, matkustakaa Argentiinaan, El Calafateen.

Franz Josef ei jyrise enää, koska puoli vuotta sitten se lakkasi kasvamasta edettyään sitä ennen kymmenen vuoden ajan jopa 1,5 metriä päivässä. Vielä ei tiedetä miksi se on lakannut etenemästä.

Pakko on nyt sanoa sekin, että Iguassun putousten (Brasilia, Argentiina) jälkeen mitkään putouksiksi mainostetut kuohut eivät ole näyttäneet oikeilta putouksilta. Olen useita kertoja katsonut hämmentyneenä vaatimatonta vesinoroa.

Voiko matkustaminen aiheuttaa tällaisen - miksi sitä nyt kutsutaankaan - kaiken nähneen kyynistymisen? Sitä halajaa itselleen aina vain järisyttävämpiä aistielämyksiä.

Saman logiikan mukaan minun ei pitäisi enää pelätä meressä uimista. Nähtyäni Te Papassa minkälainen petojen peto jättiläiskalmari on, Great White -hain pitäisi näyttää silmissäni vaarattomalta sintiltä.

---