Advertisement
Published: April 23rd 2010
Edit Blog Post
15.-20.4.2010 QUEENSTOWN & MILFORD SOUND
Parasta Uudessa Seelannissa on maisema ja luonto. Vaellusreitit ja -mökit ovat hyvässä kunnossa, kaikki on organisoitu aivan viimeisen päälle. Jokaisessa kaupungissa ja kyläpahasessa on DOC -Information Centre ja / tai iSITE, joista saa paikkakunnan vaellusreittikartat. Sekä kilokaupalla esitteitä koskenlaskusta, melonnasta, benji-hyppyistä jne. Jopa neljänkymmenen asukkaan Makarorassa oli iSITE.
Uudesta Seelannista paistaa kirkkaasti, että turismi todellakin on maatalouden jälkeen suurin elinkeino. Varjopuoli on, että jokainen isompi kaupunki on turistirysä samalla tavalla kuin etelän lomakohteissa ennen muinoin. Koko keskusta on rakennettu toivottamaan turistit tervetulleiksi. Se tekee Uuden Seelannin suuremmista kaupungeista toistensa kaltaisia. Sen takia tykkään paljon enemmän pienistä paikkakunnista, jotka ovat tietenkin myös turistirysiä, mutta paikallisvärin voi havaita heti, kun kävelee kilometrin verran pois keskustasta.
Kaikkein absurdein paikka oli Queenstown (8500 asukasta), jonka ainoa elinkeino on turismi, koska kultaa ei sitten aikoinaan löytynytkään niin paljon lähitienoon joista. Kullanhuuhtojat olivat kuitenkin sitä mieltä, että seutu on niin jylhää ja komeaa, että se kelpaisi kuningattarellekin. Siitä kaupunki on saanut nimensä. Pitää paikkansa. Keskustan präiskeestä huolimatta kaupunki on yksi kauneimmista missä olen käynyt matkallani. Ihan Rio de Janeiron veroinen. (ks. kuvat)
Kävin myös Kiwi Birdlife Parkissa ihan vain nähdäkseni, miltä kea näyttää, se lintu josta Johanna Sinisalo
kirjoitti Linnunaivot -romaanissaan. Johan oli ilkeän näköinen otus. Joka puolella Fjordlandia on varoituskylttejä teini-ikäisistä keoista.
Queenstownista matkustimme pari tuntia Milford Trackin alkuun. Lonely Planet ylistää sitä maailman parhaimmaksi vaellusreitiksi. Sekin piti täysin paikkansa. Jos joku haluaa nähdä jäätikön muovaamia laaksoja ja vuonoja, kannattaa matkustaa Uuden Seelannin Fjordlandiin. Tai Norjaan. Patagonian vuonot Chilen rannikolla ovat vaatimattomampia.
Minulta on aikoja sitten jo loppuneet kuvailevat adjektiivit. Olen ollut jo niin monissa vavahduttavissa maisemissa. Fjordlandin maisema herätti suunnatonta mielihyvää. Suu oli alati hymyssä, aivan kuin joku olisi hyväillyt minua. Meillä oli onnea säidenkin suhteen seudulla, jossa sataa eniten Uudessa Seelannissa (5 m vuodessa). Kärsimme vain yhdestä mutta sitäkin vetisemmästä sademyrskypäivästä. Sadetakki vettyi parissa tunnissa, kaikki vaatteet olivat märät ihoon asti. Hypotermia olisi iskenyt, ellen olisi vaihtanut vaatteita, jotka niin ikään vettyivät parin tunnin kuluessa.
Jalat ovat nyt aika kipeät, koska en ole koskaan aiemmin kantanut rinkkaa 54 kilometriä. Mutta olen iloinen ja onnellinen, että sain nähdä Milford Soundin maiseman. Tutustuin moniin mukaviin ihmisiin, jotka kutsuivat minut Australian koteihinsa, kunhan ehdin sinne toukokuussa.
Oli siellä yksi amerikkalainen punaniskapariskunta Wyomingista. Riitelin heidän kanssaan heti ensimmäisenä iltana presidentti Obamasta, jota he haukkuivat kommunistiksi. En muista, olenko jo tähän blogiin kirjoittanut, kuinka olen ollut
positiivisesti yllättynyt tapaamistani amerikkalaisista nuorista. He ovat olleet muusta maailmasta kiinnostuneita, tietäväisiä, ystävällisiä, empaattisia ja sosiaalisesti valveutuneita. Joten täytyihän minun sitten kohdata tämä keski-ikäinen pariskunta, joka täytti kaikki eurooppalaisten tuntemat ennakkoluulot amerikkalaisia kohtaan.
Kyse oli Obaman ajamasta terveydenhuollon uudistuksesta USA:ssa. Häntä pidetään sen vuoksi Wyomingissa kommunistina. Erehdyin puolustamaan, että vastaavanlainen systeemi toimii aika hyvin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Ja ettei se mitään kommunismia ole (mikä tosikko minäkin olen), vaan kyllä ihmiset saavat mennä lääkäriin, milloin tahtovat - oli syynä sitten oikea sairaus tai luulosairaus. Pariskunta oli siinä käsityksessä, että uudessa systeemissä saa mennä lääkäriin vain silloin, kun se määrätään terveysviranomaisten taholta. He olivat kuulleet, että juuri sen takia Pohjoismaissa kuollaan niin paljon syöpään. Ja että ihmisten pitää matkustaa sieltä USA:han saadakseen asianmukaista hoitoa. Ja että uusi terveyshuolto tappaa kaiken luovuuden lääketieteellisestä tutkimuksesta.
Taisin suuttua kuunneltuani näitä harhakäsityksiä. Oli tuhoon tuomittu yritys vakuuttaa, ettei Suomesta tarvitse matkustaa minnekään saadakseen syöpähoitoja. Olin myös yllättynyt siitä, kuinka suurta vihaa Obama herättää sydänmaan amerikkalaisissa. Se on aika pelottavaa!
Muistan tokkaisseeni riitaa lietsoen: ”Are you embarrassed to have a communist at the dinner table?” Olisin voinut sanoa ilkeämminkin: “Onko siellä Wyomingissä kovastikin sukurutsaa?” (Annie Proulxin novelleihin viitaten). Mutten sanonut, kun en muistanut,
mitä sukurutsa on englanniksi.
Pahinta tuon amerikkalaispariskunnan asenteessa oli heidän vankkumaton uskonsa, että USA:ssa kaikki on kaikkein parhaiten, ja ettei missään muualla maailmassa voi mikään asia olla inhimillisemmin ja tehokkaammin järjestetty. Ja että parhaana oleminen tarkoittaa samaa kuin että muut ovat huonoja. Eli koko muu maailma on huono.
Lisäksi he olivat naurettavan kilpailuhenkisiä. Vaelluksessa ei ole tarkoitus kävellä yhtä mittaa reitti mahdollisimman nopeasti vaan hitaasti nautiskellen, maisemia ihaillen ja luontoa tarkkailen. Mutta nämä halusivat olla aina ensimmäisenä maalissa, jotta voisivat pitää yllä uskoa ylemmyydestään. Kerrankin, kun tupakoin oikein nautinnollisesti kannon nokassa ja ihailin vuoriston pilvimuodostelmia, he kulkivat ohi hiestä märkänä puuskuttaen.
Seuraavat viisi päivää välttelimme toisiamme. Tämä oli ainoa riita, jonka olen riidellyt tämän matkan aikana.
Vaellus huipentui risteilyyn Milford Soundin vuonolla, joka on siis fjord eikä sound, koska se on yhteydessä Tasmanin mereen. (ks. kuvat)
Kuvia on niin paljon, että laitan ne kahteen eri blogialustaan. ks. myös seuraava blogi.
(LISÄYS EDELLISEEN, EN YMMÄRRÄ MIKSI KUVAT OVAT MUSTIA EIVÄTKÄ LATAUDU. YRITÄN HUOMENNA UUDESTAAN.)
Advertisement
Tot: 0.139s; Tpl: 0.012s; cc: 9; qc: 45; dbt: 0.0707s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.1mb