Auckland 8.-14.3.2010

---

AUCKLAND 8.-14.3.2010

En ole koskaan elänyt näin nopeasti. Lähdin Rarotongalta sunnuntaina 7.3. viideltä iltapäivällä. Neljän tunnin lennon jälkeen olisi pitänyt olla sunnuntai klo 21.00 mutta olikin jo maanantai-ilta. Kiritin kaksitoista tuntia teidän edellenne. Kun viimeksi tavattiin, laahustin saman verran perässä.

Tällainen uroteko oli enteellinen. Heti saavuttuani Uuteen Seelantiin alkoi tapahtua. Koko lentokenttä oli täynnä matkabrosyyrejä siitä, mitä kaikkea Uudessa Seelannissa voi nähdä ja tehdä: benji-hyppyjä, liitolentelyä, koskenlaskua, laskuvarjohyppyjä, samoilla luolissa, katsella valaita, leikkiä delfiinien kanssa, surfata, kävellä 90 kilometriä pitkällä hiekkarannalla, Franz Josef -jäätiköllä ja Taru sormusten herrasta -elokuvan maisemissa, yöpyä tulivuorilla.

Koko maa on organisoitu valtavan suureksi leikkikentäksi. Aucklandissa on jopa kaksi leikkikalujen museota. Toinen sijaitsee Auckland Domeinissa heti Maori-kulttuurin osaston vieressä, toinen Ilmailu- ja automuseossa (MOTAT). Leikkimistä selvästikin arvostetaan. Kaikkien matkailualan opiskelijoiden tulisi tehdä opintomatka tänne nähdäkseen, miten hauskalla tavalla kiwit tuotteistaneet (kauhea sana) koko maansa turisteille.

Meni neljä päivää lukea brosyyrit ja Lonely Planetin tuhatsivuinen, pikkukirjaimilla painettu opas Uudesta Seelannista paksuimmilla lukulaseillani. Tein ankarasti töitä. Olin jo ihan stressaantua. Onneksi löysin Stray -niminen matkatoimiston, jonka ansiosta pystyn näkemään kaiken tuon yllämainitun. Matkustan pienissä 5-7 hengen ryhmissä siksakkia Pohjoissaaren pohjoisimmasta kolkasta Eteläsaaren eteläisimpään kärkeen. Huomenna lähden ja palaan Aucklandiin vasta 25.4.2010. Olen tien päällä 41 päivää.

Benji-hyppyjä enkä muitakaan kiwien rakastamaa ekstremeä en aio tehdä. Joudun tosin koko ajan hokemaan itselleni, että vasen jalka on edelleen toipilas, joten ei sitten minkäänlaisia hyppyjä lentokoneesta. Kiwit ovat kovia yllyttämään ja jos toinen yllyttyy, kuuluu kova huuto OOrSON (kirjoitetaan OARSOME, mutta ärrä tuskin kuuluu huudettaessa). Se on heidän mielisanansa, joka tarkoittanee sitä, että jokin on niin mahtavaa, että täytyy oikein huutaa. Toistelevat sitä yhtenään. Sitä käytetään, koska great ei riitä heille.

Rannoilla, erämaassa, tulivuorilla ja jäätiköillä aion sen sijaan vaeltaa mahdollisimman paljon. Pisin trekkaus on 46 kilometriä neljässä päivässä.

Suunnittelutyö vei sen verran aikaa, etten kovin paljon pysty Aucklandista kertomaan. Ilmat ovat lämpimän viileät, syksy alkaa tulla. Tuuli puhaltaa virkistävästi kummaltakin mereltä sekä Tyyneltä että Tasmanian mereltä. Auckland on niiden välissä. Kun palaan tänne, aion kävellä Coast to Coast -reitin, joka on vain 16 kilometriä. Kaupunki on kuitenkin pinta-alaltaan yksi maailman suurimmista, noin 100 kilometriä pitkä, vai pitäisikö sanoa leveä.

Jälkimmäinen johtuu siitä että jokainen miljoonasta Aucklandin asukkaasta haluaa asua omakotitalossa.

Kiwit ovat myös kovia purjehtimaan. Ilmeisesti jokainen 4,3 miljoonasta kiwistä omistaa veneen (ks. kuva).

Kiwi ei muuten ole pejoratiivinen nimittely, vaan itse kutsuvat itseään kiweiksi, joka viittaa kansallislintu kiwiin, ei samannimiseen hedelmään.

Olen nyt kirjaimellisesti maailman toisella puolella, kauimmaisimmassa kolkassa Suomeen nähden, mutta henkisesti paljon, paljon lähempänä. Olen selvästikin palannut länsimaihin Karibian, Etelä-Amerikan ja Oseanian jälkeen. Huomatkaa, etten sentään sanonut palanneeni sivistyneeseen maailmaan. Ero on kuitenkin valtava ja nyt sen vasta huomaan.

Täältä saa Marlboro Light Menthol -savukkeita.

---