Melbourneen

---

Ei helvetti, edellisestä päiväkirjamerkinnästä on pitkä aika ja paljon on ehtinyt tapahtua. Viime viikolla tulin siis Melbourneen, missä otin hostellin kolmeksi päiväksi. Lento Melbourneen lähti aamukuudelta, joten edellisen yön unet jäivät noin kolmeen tuntiin. Lähtöselvityksessä sun muussa meni tietenkin parisen tuntia, joten kentällä piti olla jo aamuneljältä! Muodollisuuksien jälkeen pääsin koneeseen ja nukahdin samantien. Oli aika mielenkiintoista herätä kesken koneen lähtökiihdytystä! Itse lento kesti puolitoista tuntia, mutta sen jälkeen piti istua vielä tunnin verran bussissa. Bussissa istuminen johtui siitä seikasta, ettei halpalentoyhtiö Jetstarilla ole lupaa laskeutua Melbournen „oikealle“ lentokentälle. Bussilippu kaupunkiin piti ostaa tietenkin erikseen, mutta kaikesta huolimatta lento tuli kaikista halvimmaksi.

Melbournessa majoituin hostelli Bakpakiin. Lähinnä siksi, ettei muualla ollut tilaa! Australian avoimet sotkivat majoituspolitiikkaa pahemman kerran, mutta onneksi sain katon pään päälle. Itse hostelli oli valtava kompleksi, sillä majoituspaikkoja on noin 650. Tästä syystä jonot vastaanottoon olivat sietämättömän pitkät, mutta sain lopulta avainkortin 14 hengen dormiini.

Melbournessa oli suomalaista seuraa, sillä Laura oli täällä töitä metsästämässä. Seuraavat pari päivää soiteltiinkin Lauran kanssa mahdollisia hedelmänpoimintatöitä, mutta mitään ei löytynyt. Tarkoitus oli saada tuntipalkkaista työtä, mutta sellaista ei ollut tarjolla. Urakkapalkallista työtä oli tarjolla, mutta Laura oli vannonut jo monta kuukautta aikaisemmin, ettei enää koskaan hedelmänpoimintaa urakkapalkalla. Ikinä! Urakkapalkallinen hedelmänpoimininta muistuttaa lähinnä orjatyötä, eikä tienesteillä voi paljoa kehuskella.

Päivät kuluivat työnhaussa, mutta illat pyhitettiin levolle. Tai no, lepo ei ole ehkä oikea sana tässä tapauksessa. Perjantai-iltana piti päästä kasinolle, sillä Melbournen kasino on eteläisen pallonpuoliskon suurin. Pakkohan sitä on pelata tällaisessa paikassa, joten varasin pelibudjettiin 50 dollaria (30e). Kasino oli todella suuri, tuhansia asiakkaita, neljä kerrosta ja miljoonia neonvaloja! Vastaan käveli muun muassa yksi maailman parhaista pokerinpelaajista, jonka nimea en nyt saa mieleeni. World Poker Tourin finaalissa se on kuitenkin ollut pariin kertaan. Omalta osaltani pelaaminen meni (tavallaan) täysin perseelleen, sillä kaikki budjetilleni sopivat pelipöydät olivat jatkuvasti täynnä. En uskaltanut mennä Black Jack -pöytään, jonka minimipanos oli 50 dollaria. Black Jack -pöytiä oli muutenkin melko vähän, sillä valtaosa peleistä oli minulle täysin tuntemattomia. Ja minähän en pelaa rahasta, jos en tiedä pelin sääntöjä!Pistin siis viisikymppisen takasin taskuun. Loppuillasta Subwayn kautta nukkumaan.

Lauantai-iltana tuli bailattua ranskalais-englantilaisen polttariporukan mukana. Syvimmät osanottoni tulevalle aviomiehelle. Illan erikoisuuksiin kuului muun muassa pahin olut, mitä olen eläessäni maistanut. Jos teille jossain tarjotaan Hahnin Premium Light -olutta, juoskaa karkuun ja lujaa! (Tosin ilmainen viinahan pitää aina juoda!) Mölymäen Apinoiden haarakonttori sijaitsee muuten tästä lähtien Melbournessa, kuten kuvasta näkyy.

Lauantaina tuli tehtyä tärkeitä päätöksiä, siis päivällä. Sain työpaikan hedelmäfarmilta parin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Tarkoitus olisi poimia päärynöitä urakkapalkalla, yhdestä laatikollisesta maksetaan kokonaiset 35 dollaria. Tuskinpa siellä farmilla pääsee isoihin rahoihin käsiksi, mutta otetaan homma lähinnä kokemuksena. Laura päätti jättää tämän kokemuksen väliin, joten suuntaan maaseudulle yksin.

---

Photos

Hahn Premium Light
Kiertakaa tama olutmerkki kaukaa!!!