Viileä viikko Vancouverissa

---

Aamulla herättiin aikaisin ja Sirvo ja Mary hyvästeltyämme ajettiin kohti lentokenttää. Oltiin liikenteessä jo aamuviiden aikoihin, mutta moottoritiellä oli jengiä enemmän kuin tarpeeksi. Palautettiin vuokra-auto ja saatiin samalla shuttlekyyti lentokentälle. Lento Dallasiin meni todella nopeasti, eikä lento Dallasista Vancouveriinkaan tuottanut suuria tuskia.

Vancouveriin päästyämme käveltiin bussipysäkille päin ja siellä vähän aikaa venattuamme käytiin läheisessä autonvuokrausfirmassa. Vähän aikaa järkeiltyämme jätettiin autonvuokraus väliin, koska se olisi tullut liian hintavaksi. Myöhemmin huomattiin, että Vancouverissa julkiset toimivat erinomaisesti, joten ei sille autolle olisi ollut tarvettakaan. Ehkä meille tuli vain heikko hetki, mutta onneksi päästiin siitä eroon ja hypättiin bussiin. Bussivaihtojen jälkeen tultiin Downtowniin, jossa aloitettiin yöpymispaikan etsimiset. Hinnat olivat aika kovaa luokkaa. Kahden hengen huone kämäsessä hostellissa ilman kylppäriä maksoi päälle 50 euroa! Hotellit taas olivat 80 euron luokkaa. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin kuitenkin 65 eurolla motellihuone omalla kylppärillä. Ei ollut edullista ei. Tosin kyllähän se oli vähän tiedossa, että Vancouver tulisi hieman rokottamaan matkabudjettia.

Koko päivä oli mennyt reissatessa, joten käytiin vain hieman kääntyilemässä lähinaapurustossa ihmettelemässä meininkiä ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä hypättiin Skytrainiin (paikallinen metrosysteemi) ja matkattiin Metrotowniin. Sieltä löydettiin sitten Kanadan toiseksi suurin ostoskeskus (Tomin parturin mukaan). Liikkeitä siellä oli kolmessa kerroksessa ja niitä oli satoja. Kummatkin käytiin parturien trimmaamina. Illalla päätettiin käydä katselemassa paikallista yöelämää ja tiedusteltiin paikallisilta mitä Vancouverissa kannattaisi tehdä. Seuraava päivänä käytiin vain leffassa ja chillailtiin loppupäivä hotlalla.

Kokonaisen päivän löhöilyn jälkeen uskallettiin lähteä ulos ja käveltiin Queen Elisabeth Parkkiin, jossa pelailtiin hieman golffia. Se oli sellainen kaikille tarkoitettu kenttä, jonne pääsi pelaamaan kunhan tiesi jotain lajista. Kenttä oli 18-reikäinen, vaikkakin pisin kenttä oli 90m luokkaa. Nurtsi ja kenttä olivat niin hyvässä kunnossa, että ihmetytti miten pelaamaan pääsi maksamalla vain 7,5 euroa per nuppi. Mailavuokra oli 0,75 eur maila, joten sekään ei ollut kallista.

Seuraavana päivänä oli aika vaihtaa yöpymispaikkaa, koska hinnat nousisivat pitkäksi viikonlopuksi. Jätettiin kamat respaan ja lähdettiin kävelemään hieman kauemmaksi keskustasta. Käveltiin varmaan seitsemisen kilsaa, kunnes löydettiin paikka 60 eurolla. Hintaan kuului myös 5 dollarin aamiainen, joten ei ollut valittamista. Koska julkiset toimivat niin hyvin, ei haitannut vaikka ei oltu ytimessä koko ajan. Kun toinen hotla oli buukattu, lähdettiin hakemaan kamoja ensimmäisestä paikasta. Käytiin kuitenkin ensiksi Chinatownissa (joka on suurimpia Aasian ulkopuolella). Chinatownin portista sisään saavuttuamme yllätys oli aikamoinen. Joka puolella oli kodittomia työntäen ostoskärryjään. Niiden joukossa oli sitten narkkareita ja ties minkä näköisiä kattokassisia. Taidettiin olla ainoat turistit niiden tonteilla, eikä tunnettu oloamme kovin turvatuksi, vaikka oltiinkin liikkeellä kirkkaalla päivänvalolla. Käytiin myös katsomassa paikallisen hotellin hintoja. Ei edes viitsitty kysyä hintoja hotellivirkailijalta (pitkäpartainen prätkäjätkä), koska huomattiin ikkunassa ilmoitus ”hotelliin ei saa tuoda polkupyöriä eikä ostoskärryjä”!!?? Ei ollut ihan meidän paikka, vaikkakin huoneen olisi varmaan saanut halvalla. Tarpeeksemme keskustassa hengailtuamme haettiin kamat ja lähdettiin uuteen hotelliin nukkumaan.

Vancouverista voisi todeta sen verran, että siellä oli luultavasti viileämpää kuin Suomessa keväällä (tai sitten ollaan totuttu aika lämpimiin ilmoihin). Punkkareita, kerjääjiä ja ties mitä örkkejä oli todella paljon. Vastaan tuli monesti nuoria rahan kerjääjiä. Duunipaikkojen puutteesta rahanpuute ei ainakaan johtunut, koska todella monet liikkeet hakivat ikkunamainoksilla lisää työntekijöitä. Käytiin myös aika useasti kahvilla joko Starbuckseissa tai sitten Blenz -kahviloissa. Niitä ei joutunut lähteä pitkälle etsimään, koska niitä oli lähes joka kadun kulmassa. Vancouverissa ei myöskään voinut olla huomaamatta, että aasialaisia siellä oli todella paljon ja joissakin liikkeissä kaikki luki vain joksikin aasian kieleksi. Myös intialaisia Vancouverista löytyi todella paljon. Nähtiin aivan varmasti enemmän aasialaisia, kuin itse kanadalaisia koko Vancouver vierailun aikana, joten todella kansainvälisessä kaupungissa oltiin.

Seuraavana päivänä käytiin kävelemässä Stanley Parkissa, joka on Vancouverin puistoista se suurin, tunnetuin ja parhaimpana pidetty. Samassa puistossa oli myös akvaario, jossa käytiin ihmettelemässä maitovalaita, delfiinejä, saukkoja ja ties mitä meren eläviä. Lähtöpäivänä jätettiin kamat hotellille säilöön, kierreltiin ostoskadulla, käytiin Vancouverin kirjastossa ja kirjakaupoissa. Täällä ei tulla hätistelemään, jos jää kirjakauppaan lukemaan kirjaa, vaan jengi istuu lattialle ja jää siihen lukemaan vaikka pariksi tunniksi.

Lento Hong Kongiin lähti aamulla 02:55, joten lähdettiin kentälle vasta illalla. Heti check-in jonoon päästyämme lentoyhtiön nainen lähestyi meitä ja kertoi, että lento oli ylibuukattu. Meiltä kysyttiin voitaisiinko me uhrautua ja lähteä vasta seuraavan päivän lennolla. No meidän aikataulu ei ole mitenkään päivästä kiinni, joten kyllähän se meille sopi. Varsinkin kun tästä hyvästä saatiin pari seitsemän euron ruokakuponkia, huone luge-hotellista, aamiainen, lounas ja 260 euroo rahaa per nuppi! Tällä hinnalla kuitattiin Vancouverin kalliit yöpymiset, jippii! Jouduttiin kentällä kuitenkin venailemaan sen verran, että kone täyttyi ja varmistui, ettei mahduttaisi kyytiin. Sen jälkeen päästiin shuttlekyydillä hotlalle ja nukkumaan.

Aamulla herättiin aikaisin ja Sirvo ja Mary hyvästeltyämme ajettiin kohti lentokenttää. Oltiin liikenteessä jo aamuviiden aikoihin, mutta moottoritiellä oli jengiä enemmän kuin tarpeeksi. Palautettiin vuokra-auto ja saatiin samalla shuttlekyyti lentokentälle. Lento Dallasiin meni todella nopeasti, eikä lento Dallasista Vancouveriinkaan tuottanut suuria tuskia.

Vancouveriin päästyämme käveltiin bussipysäkille päin ja siellä vähän aikaa venattuamme käytiin läheisessä autonvuokrausfirmassa. Vähän aikaa järkeiltyämme jätettiin autonvuokraus väliin, koska se olisi tullut liian hintavaksi. Myöhemmin huomattiin, että Vancouverissa julkiset toimivat erinomaisesti, joten ei sille autolle olisi ollut tarvettakaan. Ehkä meille tuli vain heikko hetki, mutta onneksi päästiin siitä eroon ja hypättiin bussiin. Bussivaihtojen jälkeen tultiin Downtowniin, jossa aloitettiin yöpymispaikan etsimiset. Hinnat olivat aika kovaa luokkaa. Kahden hengen huone kämäsessä hostellissa ilman kylppäriä maksoi päälle 50 euroa! Hotellit taas olivat 80 euron luokkaa. Pienen etsimisen jälkeen löydettiin kuitenkin 65 eurolla motellihuone omalla kylppärillä. Ei ollut edullista ei. Tosin kyllähän se oli vähän tiedossa, että Vancouver tulisi hieman rokottamaan matkabudjettia.

Koko päivä oli mennyt reissatessa, joten käytiin vain hieman kääntyilemässä lähinaapurustossa ihmettelemässä meininkiä ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä hypättiin Skytrainiin (paikallinen metrosysteemi) ja matkattiin Metrotowniin. Sieltä löydettiin sitten Kanadan toiseksi suurin ostoskeskus (Tomin parturin mukaan). Liikkeitä siellä oli kolmessa kerroksessa ja niitä oli satoja. Kummatkin käytiin parturien trimmaamina. Illalla päätettiin käydä katselemassa paikallista yöelämää ja tiedusteltiin paikallisilta mitä Vancouverissa kannattaisi tehdä. Seuraava päivänä käytiin vain leffassa ja chillailtiin loppupäivä hotlalla.

Kokonaisen päivän löhöilyn jälkeen uskallettiin lähteä ulos ja käveltiin Queen Elisabeth Parkkiin, jossa pelailtiin hieman golffia. Se oli sellainen kaikille tarkoitettu kenttä, jonne pääsi pelaamaan kunhan tiesi jotain lajista. Kenttä oli 18-reikäinen, vaikkakin pisin kenttä oli 90m luokkaa. Nurtsi ja kenttä olivat niin hyvässä kunnossa, että ihmetytti miten pelaamaan pääsi maksamalla vain 7,5 euroa per nuppi. Mailavuokra oli 0,75 eur maila, joten sekään ei ollut kallista.

Seuraavana päivänä oli aika vaihtaa yöpymispaikkaa, koska hinnat nousisivat pitkäksi viikonlopuksi. Jätettiin kamat respaan ja lähdettiin kävelemään hieman kauemmaksi keskustasta. Käveltiin varmaan seitsemisen kilsaa, kunnes löydettiin paikka 60 eurolla. Hintaan kuului myös 5 dollarin aamiainen, joten ei ollut valittamista. Koska julkiset toimivat niin hyvin, ei haitannut vaikka ei oltu ytimessä koko ajan. Kun toinen hotla oli buukattu, lähdettiin hakemaan kamoja ensimmäisestä paikasta. Käytiin kuitenkin ensiksi Chinatownissa (joka on suurimpia Aasian ulkopuolella). Chinatownin portista sisään saavuttuamme yllätys oli aikamoinen. Joka puolella oli kodittomia työntäen ostoskärryjään. Niiden joukossa oli sitten narkkareita ja ties minkä näköisiä kattokassisia. Taidettiin olla ainoat turistit niiden tonteilla, eikä tunnettu oloamme kovin turvatuksi, vaikka oltiinkin liikkeellä kirkkaalla päivänvalolla. Käytiin myös katsomassa paikallisen hotellin hintoja. Ei edes viitsitty kysyä hintoja hotellivirkailijalta (pitkäpartainen prätkäjätkä), koska huomattiin ikkunassa ilmoitus ”hotelliin ei saa tuoda polkupyöriä eikä ostoskärryjä”!!?? Ei ollut ihan meidän paikka, vaikkakin huoneen olisi varmaan saanut halvalla. Tarpeeksemme keskustassa hengailtuamme haettiin kamat ja lähdettiin uuteen hotelliin nukkumaan.

Vancouverista voisi todeta sen verran, että siellä oli luultavasti viileämpää kuin Suomessa keväällä (tai sitten ollaan totuttu aika lämpimiin ilmoihin). Punkkareita, kerjääjiä ja ties mitä örkkejä oli todella paljon. Vastaan tuli monesti nuoria rahan kerjääjiä. Duunipaikkojen puutteesta rahanpuute ei ainakaan johtunut, koska todella monet liikkeet hakivat ikkunamainoksilla lisää työntekijöitä. Käytiin myös aika useasti kahvilla joko Starbuckseissa tai sitten Blenz -kahviloissa. Niitä ei joutunut lähteä pitkälle etsimään, koska niitä oli lähes joka kadun kulmassa. Vancouverissa ei myöskään voinut olla huomaamatta, että aasialaisia siellä oli todella paljon ja joissakin liikkeissä kaikki luki vain joksikin aasian kieleksi. Myös intialaisia Vancouverista löytyi todella paljon. Nähtiin aivan varmasti enemmän aasialaisia, kuin itse kanadalaisia koko Vancouver vierailun aikana, joten todella kansainvälisessä kaupungissa oltiin.

Seuraavana päivänä käytiin kävelemässä Stanley Parkissa, joka on Vancouverin puistoista se suurin, tunnetuin ja parhaimpana pidetty. Samassa puistossa oli myös akvaario, jossa käytiin ihmettelemässä maitovalaita, delfiinejä, saukkoja ja ties mitä meren eläviä. Lähtöpäivänä jätettiin kamat hotellille säilöön, kierreltiin ostoskadulla, käytiin Vancouverin kirjastossa ja kirjakaupoissa. Täällä ei tulla hätistelemään, jos jää kirjakauppaan lukemaan kirjaa, vaan jengi istuu lattialle ja jää siihen lukemaan vaikka pariksi tunniksi.

Lento Hong Kongiin lähti aamulla 02:55, joten lähdettiin kentälle vasta illalla. Heti check-in jonoon päästyämme lentoyhtiön nainen lähestyi meitä ja kertoi, että lento oli ylibuukattu. Meiltä kysyttiin voitaisiinko me uhrautua ja lähteä vasta seuraavan päivän lennolla. No meidän aikataulu ei ole mitenkään päivästä kiinni, joten kyllähän se meille sopi. Varsinkin kun tästä hyvästä saatiin pari seitsemän euron ruokakuponkia, huone luge-hotellista, aamiainen, lounas ja 260 euroo rahaa per nuppi! Tällä hinnalla kuitattiin Vancouverin kalliit yöpymiset, jippii! Jouduttiin kentällä kuitenkin venailemaan sen verran, että kone täyttyi ja varmistui, ettei mahduttaisi kyytiin. Sen jälkeen päästiin shuttlekyydillä hotlalle ja nukkumaan.

---

Photos

Puunhalaaja
Stanley Parkissa

Olympialaiset lähestyy
Enää päälle tuhat päivää..

Queen Elisabeth Park
Ruusutarha

Aquariumissa
Maitovalas

Aquariumissa
Kaimaani huilaa

Robson Street
Tomi shoppailukadulla