Sateisessa Pietarissa

---

Tassa selostusta viime paivien tapahtumista:

25.8

Lahdimme aamulla Malminkartanosta kohti keskustaa. Emme ehtineet ensimmaiseen paikallisjunaan, vaikka yritimme rinkat selassa juosta sen kiinni. Se ei kuitenkaan haitannut, silla olimme varanneet aikaa bussien metsastykseen. Kun kavelimme rautatieasemalta Mannerheimintieta, venalaisten bussifirmojen sisaanheittajian lahestyi heti meita. Luulimme, etta heidat olisi vaikea loytaa, mutta he loysivatkin valittomasti meidat. Emme vain heti ymmartaneet, etta he ovat etsimamme ihmiset. Eras venalainen kyltinkantaja sanoi meille jotain kasittamatonta ja kavelimme vain ohitse paatamme pudistaen. Seuraava artikuloi kuitenkin selvasti ja sanoi kysyvalla aanensavylla 'Saint Petersburg", josta mekin jo ymmarsimme. mita han tarkoitti. Tietenkin paatimme ensin kilpailuttaa eri yhtioita, joten sanoimme ensimmaiselle "kylttitytolle" "maybe". Kalle jai sitten rinkkojen kanssa seisoskelemaan taman varteenotettavan firman bussien eteen ja mina lahdin kiertelemaan lahistolle ja katsomaan saisinko viela paremman tarjouksen. Eras suomea venalaisittain murtava tati, jolla oli kultahampaat, sanoi ison bussin maksavan vain 15 euroa. Siihen asti se kuullosti hyvalle, mutta kysyttyani, miten bussi pysahtelee ja milloin se on perilla, se ei kuullostanutkaan enaa parhaimmalta vaihtoehdolta. Tati sanoi "Ensin kalakauppa, sitten kaksi rajakauppaa, sitten..." Han sanoi bussin mahdollisesti olevan perilla 23. Palasin siis ensimmaisen bussimme luokse ja otimme sen, vaikka hintaa tulikin 20 e. Siella englantia hieman osaava tytto lupasi bussin ajavan pysahtymatta Pietariin.

Bussi lahti lahes ajallaan eli vain 20 minuuttia luvattua aikataulua myohemmin. Tama minibussi oli hyvin uusi ja ylellinen. Katosta laskeutui dvd-soitin littealla naytolle ja venajaksi dubatut elokuvat lahtivat heti pyorimaan. Matkanjohtaja tytto kiersi autossa karkkirasian kanssa ja tarjosi matkan alun kunniaksi kaikille makeisia. Matka eteni hyvin sujuvasti ja viihtyisasti lukuunottamatta kovaa venajan kielen pauhua, joka tunki kaijuttimista. Viihdytimme itseamme lueskelemalla ja opettelemalla kyrillisia aakkosia. Opettelin niita keksimalla itselleni erilaisia muistisaantoja, esimerkiksi eras merkki nayttaa ihan pankin tunnukselta, joten ajattelin siita tulevan mieleen finanssi eli merkki on f. Eras merkki taas nayttaa aivan portilta, joten se on p jne. Kalle oppi kyrillisetkirjaimet aika taydellisesti pelkan bussimatkan aikana ja ilman mitaan muistisaantoja.

Rajatarkastukset sujuivat yllattavan akkia, vaikkakin vierassamme istuvien tatien mielesta niissa meni kauan. Suomen puolella oli tosi hiljaista ja vain kavelimme passintarkastuspisteen lapi nayttaen passimme. Siina ei pitkaan mennyt. Sittemmin rajojen valissa venalainen rajapoliisi pysaytti auton. Kaikkien piti nostaa passi nakyville, mutta ei tarvinnut nousta edes omalta paikaltaan. Ensin luulin, etta tassako tama tiukka venalainen passintarkastus nyt oli. Tulihan se oikea rajakin kuitenkin viela vastaan. Noustiin kyydista ja auto tutkittiin tarkoin, mutta me matkustajat saimme kavella suhteellisen nopeasti passin tarkastuksen lapi.

Kuuden jalkeen olimme Pietarissa. Bussi pysahtyi keskelle tuntematonta ja kaski meidat ulos. Emme tienneet yhtaan missa olemme, koska meilla ei ollut mitaan karttaa. Pian ulkona loysimme kuitenkin metron. Taman kulkuneuvon kayton opettelussa meni aikansa, koska se oli kahdessa kerroksessa toisin kuin aikaisemmin kayttamamme metrot ja kaikki opastukset olivat vain kyrillisilla kirjaimilla. Seurasi siis kunnon saatoa! Menimme sisaan metrorakennukseen, jonotimme lippuja keskella tiiviisti pakkautunutta ihmismerta ja laskeuduimme maanuumeniin loppumattomia liukuportaita. Alhaalla metrotunneleissa alkoi tyypillinen yleensa aina alkureissuun ja uuteen isoon kaupunkiin liittyva sekoilu. Yritimme tulkita paikannimia, mutta eihan siita oikein mitaan tullut, kun emme tienneet, missa pain Pietaria ne sijaitsee. Yritimme suunnistaa Nevskille pain, koska tiesimme siella olevan risteysaseman, josta paasisimme majapaikkamme lahelle Pionerskaja asemalle. Kysyimme eraalta miehelta Nevskia ja han osoitteli ylospain. Menimme siis kerroksen ylos, mutta ei sielta loytynyt Nevski kylttia. Olimme jo sen verran oppineet kyrillisia, etta osasimme tulkita naita kyltteja. Kysyimme sitten likuporraskopissa istuvalta tyontekijalta ja hankin osoitti ylos. (jatkoa seuraa myohemmin, kun netti aika loppuu)

---

Photos

Kanavat olivat hienoja
Laivat mahtuivat juuri ja juuri siltojen ali

Iisakin kirkko
mina poseeraan Iisakin kirkon edessa. Kannatti kirkkoa rakentaa niin pitkaan, upea oli tyon tulos.