Unelmalinna

---

Hyvin nukutun yön jälkeen koitti lomalaisille jälleen aamu ja aamupala. Saksalaista ”palvelua” jälleen ihmetellessä nautimme aamiaisemme. Olimme omatoimisia ja Sarin tulkkauksella jälleen onnistuimme. Luovutimme huoneita ja pakkasimme Volvon koirien haukkuessa viereisessä autossa. Koirat yöpyivät autossa, auton omistajien ollessa sisätiloissa. Emme nähneet koiria, auton ikkunat oli peitettynä ja sivuoven edessä oli vaatteita. Haukunnasta päätellen ei kyllä tehnyt mieli edes yrittää vilkaista minkä kokoisista koirista on kysymys. Auton jätimme hotellin pakkipaikalle ja jälleen lähdimme Moselin rantaa pitkin, määränpäämme oli ” Saksan yhtenäisyyden” muistomerkille, jonka huipulla on keisari Vilhelm 1:n ratsastajapatsas. Muistomerkillä ihastelimme maisemia, kiipesimme muistomerkille ja jälleen ihastelimme maisemia. Upeata , upeata! Muistomerkiltä lähdimme etsimään näköalahissin alkupäätä jonka pian löysimmekin. Näköalahissi kuljetti matkalaiset yli Moselin kohti näköalapaikka korkealle vuorenhuipulle. Maisemat niin upeita , ettei sanoin ja kuvin pysty sitä kertomaan. Matkailijat huomasivat syödä, kuumasta päivästä huolimatta ja lähtivät takaisin hotellia, missä Volvo meitä odotteli kohti uutta seikkailua. Kävellessämme takaisinpäin autolle huomasimme paikallisen sähkölaitoksen ja sitäkös matkalaiset ihmettelemään. Nousimme patosillan päälle ja jälleen ihmettelemään miten veneet Moselilla ajoivat tyhjiin kanaviin, ja kuinka siirtyminen tapahtui alajuoksulta yläjuoksulle.

Volvon nokka kohti seuraavaa etappiamme, Cochemissa sijaitsevaa Reichsburgin linnaa. Reichsburgin linna sijaitsee Mosel- joen oikealla rannalla korkean kukkulan laella. Nousimme ylöspäin ja ylöspäin kapeata ja mutkaista tietä, alapuolelle jäävät rinteet olivat viiniköynnösten peitossa. Vihreää vehreyttä silmänkantamattomiin, upeata! Cohemissa oli paljon annettavaa matkalaisille: upea linna ( sydämemme jäi sinne ) keskiaikaiset puuristikkotalot ja kapeat tiet.

Reichsburgin linna : Tähän mennessä matkamme kohokohta, sydämet jäi sinne ja kuvat antavat jotain viitteitä. Linnassa tuli prinsessamainen olo ja palvelu kielimuurista huolimatta oli erittäin hyvää. Yllätyksemme oli todella suuri kun olimme lähdössä Linnan kierrokselle oppaalta löytyi Suomenkielinen esite.

Linna on Cochemin kaupungin ja kauniin Mosel-laaksonmaanmerkki. Keskiaikaiset linnat rakennettiin korkeille kukkuloille hyvän puolustusaseman takia. Vuonna 1689 ranskalaiset sotilaat tuhosivat linnan totaalisesti, Kuningas Louis XIV:n toimesta. 200 vuotta myöhemmin linna rakennettiin Louis Ravenen toimesta uudestaan, vanhojen piirustusten mukaisesti. Tästä syystä sisältä et löydäkään keskiaikaista linnaa vaan asuttavan 1800-luvun Chateau:n (ranskalainen linna). Vuodesta 1978 lähtien linna on kuulunut Cochemin kaupungille. Linnan kahvilassa nautimme kahvit mansikkakakun kera, pöytiin tarjoiltuna ja erittäin hyvällä palvelulla. Linna sulkeutui ja matkalaisten oli lähdettävä. Sari oli kyllä sitä mieltä, että on aikoinaan asunut linnassa?

Nokka kohti Trieriä ja etsimään paikkaa missä voisi jälleen päänsä kallistaa yhdeksi yöksi. Hotelli löytyi, nimeltään Alstadt-hotel ja rouvat lähtivät varausta tekemään. Palvelusta ei oikein voinut tällä kertaa puhua, palvelua saadakseen olisi ilmeisesti pitänyt taitaa Saksan kieli. Vastaanotto virkailija touhotti kaikkea mahdollista ja lopuksi unohti antaa huoneidemme avaimet. Pieni iltakävely iltapalan kera ja nukkumatin luo. Matkalaisten neljäs päivä oli jälleen onnistunut ja yöunien jälkeen uudet seikkailut ja kohti Versaillesia.

---