ReissuNiemiset

---

2. -3.7 Maijoituimme maanantai iltana noin klo 11.00 Park Hotel Berlinin, Fallingbosteliin. Yö hotellissa aamiaisella maksoi 89€ / huone.Titta toi meidät näpsästi ja nopeasti perille. Hotelli otti myöhäiset matkalaiset ystävällisesti vastaan ohjaten ja opastaen. Sari toimi tulkkinamme ja niin päästiin heti nukkumaan, väsymystämme kyllä ihmettelimme koska olimme juuri levänneet 30 tuntia. Aamulla pyörähdimme lähimaastossa äkkiseltään soppailemassa parit puserot harmitellen ajanpuutetta, lidistä haimme vesitäydennystä ja Sakke kävi paikallisessa parturissa. Jälki oli ihan hyvä vaikka Sakke totesikin ettei ehkä enää käytä samaa parturia. Hotelli oli idyllinen ja rauhallinen paikka mitä voimme suositella matkalaisille. Huoneet täytyi luovuttaa Saksalaiseen tapaan jo klo 11.00 minkä tietenkin myös teimme.

Matkamme jatkui kohti suurkaupunki Kölniä. Mennessä oli Jaska puikoissa ja lähtiessä Sakke. Olipahan seikkailua kerrakseen, määränpäämme oli Kölnin Tuomiokirkko ja sen myös löysimme. Titan avustuksella Jaska kurvaili Tuomiokirkon kulmilla olevaan parkkihalliin ja saman tien löysimme itsemme ihmispaljouden keskeltä. Tuomikirkonaukiolla nautimme mansikka / persikka välipalamme ja katselimme vilinää. Tuomikirkko oli tietenkin upea, mahtava vaikuttava rakennus. Todeta täytyi Tuomiokirkon suuruus ja se kuinka pieneksi ihminen tuntee itsensä, on sitten ulko- tai sisäpuolella. Tuomikirkko vaatii myös jatkuvaa restaurointia jota nytkin parasta aikaa tehtiin. Jaska lupasi palata paikalle kun restaurointi on valmis. Tuomiokirkko tuli nähtyä ja lisäksi ennennäkemätön wc-istuimen puhdistaja. Olimme tosi tyytyväisiä onnistuneeseen retkeemme, sillä liikenteen vilske oli Kölnissä aikasmoinen.

Kölnin hälinästä suuntasimme kohti Koblenzia. Kerroimme Titalle osoitteen Pastor-Klein-Strasse 19. Titta vei meidät jälleen perille hotelliimme Contel Koblenz. Täälä yö aamiaisineen maksoi 101.50 € Pikaiset suihkuttelut ja ruokapaikkaa etsimään. Olimme jotenkin unohtaneet syödä ja nälkä oli jo kerta kaikkiaan suuri. Kävelimme Moselin rantaa kohti vanhaa kaupunkia, ilta oli lämpöisen leppoisa ja lomalaiset kiirehtivät ruokapaikkaa etsimään. Vaihtoehtoja oli paljon ja päätöksenteko vaikeaa, löysimme Saksalaisen erittäin ”palvelualttiin” paikan. Tarjoilija ei meistä oikein tainnut tykätä kun pitzoja kyselimme, saimme tehtyä tilauksen toiset arpomalla ja toiset varmanpäälle valitsemalla. Olut tilauskin meni pyllylleen, tuli pienet kun piti isot olla ja kun saimme isot, epäilys heräsi että olimme saaneet pilsnerit. Jotenkin laseissa oli se juju, eli mitä olutta minkäkin kokoisessa tuopissa tuodaan.

Matkaamme on tullut kolmas nainen nimeltään Titta, nyt jo näyttää siltä ettemme tulisi toimeen ilman Tittaa eli on matkamme tärkein nainen. Mustasukkaiseksi ei kannata meidänkään tulla, sillä varmaankin olette huomannet, että kyseessä on navikaattorimme.

---