Maailman kaunein autoreitti - olisiko se tämä?

---

Matkan viimeinen etappi Splitistä Dubrovnikiin ja matkan tavoitteet

Viimeisenä kohteenamme matkalla oli Split josta matka sitten jatkuisi takaisin Dubrovnikiin ja paluulennolle Helsinkiin. Splitissä olen käynyt joskus todella kauan sitten - jopa niin kauan, että maisemat ja paikat olivat lähes tuntemattomia ja jouduinkin kovasti miettimään, että muistinko yleensä oikeastaan mitään paikoista joissa kävin joskus muinaisen Jugoslavian aikana. No enpä todellakaan paljonkaan.

Majoituimme mukavaan pieneen hotelliin hyvin lähelle vanhaa kaupunkia ja Diocletianiuksen palatsia. Pieneltä parvekkeeltamme jopa pilkotti meri kun osasi tarkkaan katsoa oikeaan kohtaan, olimme siis jälleen onnistuneet saamaan erinomaisen majoituksen oikein merinäköalalla. Tätä erinomaista etua myös hyödynnettiin innolla, parvekkeista onkin tullut tämän reissun 'viihdekeskuksia' - maisemien ihailua ja lueskelua on harrastettu oikein urakalla.

Tarkoituksena oli vierailla myös Splitin edustan saarilla mutta tällä kertaa ilma ei oikein suosinut meitä. Ensimmäinen ilta oli vielä aurinkoinen, mutta jo seuraavana päivänä pilvistyi ja sitten jo satoikin oikein rankasti. Saarille menevien laivojen aikataulut olivat myös jo talviajassa ja päivästä olisi tullut todella pitkä kun yhden suuntainen matka oli 2 1/2 tuntia - jäivät nyt siis saaret sitten näkemättä. Ensimmäisen päivän kiertelimme kaupunkia ja seuraavana päivänä päädyimme ajelemaan oikein rankkasateessa läheiseen Trogirin pikkukaupunkiin.

Linnoituskaupunkeja siis edelleen riittää, eikä tämäkään varmaan jäisi vielä viimeiseksi. Trogirissa kiertelimme myös hieman rantoja ja lounastimme vanhassa laivassa olevassa ravintolassa. Ja siinä istuskellessa myös huomasimme, että vastapäiseen laituriin oli parkkeerannut komea katamaraani Suomen -lippu salossa. Piktä oli matka jos olivat tänne asti koko matkan purjehtineet.

Sadetta riitti niin rankasti, että ulos ei pahemmin päässyt käppäilemään. Sen verran rannalla kiertelin, että sadetakin sisustakin kastui oikein kunnolla ja kun kylmä tuuli vielä puhalteli niin sisätilat sitten kutsuivatkin loppupäiväksi. Kaunista kuitenkin oli myös Trogirissa ja muutenkin Splitin ympäristössä. Eiköhän tännekin vielä joku päivä voisi palata!

Ja sitten - matkan viimeinen kohokohta - ajomatka Dubrovnikiin

Meillä oli jo matkaan lähtiessä muutamia tavoitteita ja kohteita jotka olivat yleensä saaneet valitsemaan matkakohteeksi Balkanin. Joskus muinoin käydessämme olivat mieleen jääneet kauniit maisemat ja mielenkiintoiset maat ja yhtenä suurimmista haaveista oli ajaa jälleen Adrianmeren rantatietä - jota yhdeksi maailman kauneimmista autoreiteistä myös kutsutaan. Nyt siis lähdimme itse tätä reittiä ajelemaan ja saisimme sitten päätellä, että oliko tie maineensa veroinen.

Lähdimme Splitistä aamulla ajelemaan kohden Dubrovnikiä jonne matkaa olisi n. 230 km. Kartankin mukaan tie kulkee suurimman osan aikaa aivan meren rannassa, poiketen vain satunnaisesti syvemmälle sisämaahan. Tie löytyi nopeasti ja jo hyvin lyhyen ajon jälkeen maisemat muuttuivat kerrassaan upeiksi.

Tienvarrella oli heti alkuun useita pieniä kyliä ja taajamia joista suurin osa tarjosi erilaisia majoitusvaihtoehtoja ja lomanviettoon sopivia paikkoja. Rannat olivat kivisiä mutta suurimmalla osalla oli tarjota jonkinlainen tasanne hotellinsa edustalla mihin rantatuolin ja varjon saattoi pystyttää. Bougainvilleat kukkivat edelleen ja taustalla häämöttivät kohtuullisen korkeat vuoret. Ja toisella puollella siis edelleen turkoosinsininen ja kristallinkirkas Adrianmeri. Ei tätä näkymää nyt mitenkään ainakaan kovin ikäväksi voinut kutsua!

Tie mutkitteli rantaa myötäillen ja välillä viereiset vuoret nousivat entistä korkeammiksi. Matkan puolen välin paikkeilla Makarskan kaupungin ympäristössä oli myös osuus, johon sattuu yli 7 km pitkä hiekkaranta, Makarskan Riviera. Rantaa ei tosin kovin usein näkynyt mutta paikoitellen saattoi kyllä nähdä, että kiviset rannat olivat muuttuneet vaaleammiksi ja tasaisemmiksi. Samaan aikaan tien ympäristön kasvusto muuttui ja pitkät matkat ajelimme tiheissä pinja-metsiköissä - vanhat puut kallistuivat välillä tien ylle kuin holvikaariksi ja välillä taas kurkottelivat kohden turkoosia merta. Rannan suuntaisesti näkyivät myös saaret, ensimmäisenä Brac ja sitten Hvar. Saaret ovat todella niin suuria, ettei niiden uskoisi edes saaria olevan.
Tummat pilvet peittivät välillä taivaan ja sadettakin tuli oikein kunnolla - pian taas aurinko sitten paistoi ja kirkasti meren ja ympäröivät vuoret. Näimme siis rannikon pienet kylät ja kaupungit sekä rannat todella erilaisissa olosuhteissa.

Vaikea valinta – kauneimman reitin arvuuttelu

Maailmassa riittää varmasti loputtomiin kauniita reittejä ja teitä mitä ajella. Olisiko tämä sitten se kaunein? Vaikea tietenkin sanoa, kun ei ole niitä muita kauneimmiksi sanottuja nähnyt. Kyllä tämä nyt ainakin henkilökohtaisista reiteistä ehkä kauneimmaksi nousee - ainakin omalla tavallaan. Joillakin vuoristoteillä maisemat ovat tietenkin eritavalla kauniita, tässä kun kuitenkin sitten yhdistyy sekä vuoriston jylhyys, meren kirkkaat värit ja kauniit metsät niin onhan se kombinaatio varsin upea. Ehkä siis jopa maailmanluokkaa!

Matkan tavoitteet ja kuinka niille sitten kävi?

Tavoitteita oli tällä kertaa oikeastaan aika montakin. Edellisistä reissuista ehkä sen verran oppineena ajatus oli, että ei nyt sitten hankkiuduta mihinkään kovin hankaliin tilanteisiin. No, se onnistui oikein hyvin, mitään ihmeellistä ei siis tapahtunut.

Kauniiksi kehutun tien ajaminen oli tavoitteissa ja sekin toteutui oikein hyvin, Kroatiassa ajelimme pitkät pätkät ja Montenegron rannikon kokonaan. Varsin hyvä suoritus siis.

Entä sitten se laskuri joka tuli mainittua, eli montako käytyä maata on nyt mittarissa? Ei lähellekään Johanna T:n lukemia mutta kyllä se 50 nyt ylittyi kummallakin matkaajalla. Vielä siis jäi reilusti tavoitteeseen saavutettavaa, jokseenkin 25 maata pitäisi lisää vierailla jotta oltaisiin samoissa. Siinäpä sitä sitten meillä ikuisilla ’Ikäliikkujilla’ onkin tekemistä.

Matkalta palailimme kotiin myöhään sunnuntaina illalla ja nyt sitten jälleen tähyämme tuleviin retkiin ja uusiin maisemiin ja kiittelemme kaikkia jotka ovat juttujamme jaksaneet lukea!

Soile & Tintti

---

Photos

Makarska Riviera
Aurinko pilkahti näkyviin ja pilvet roikkuivat vuorenrinteessä - upeat maisemat!