Ikiliikkujat

Lopultakin ... Pääsimme laivalle perjantaina päivällä kun Puerto Ayotaran sataman laituirilla meitä odotti tulevina päivinä hyvinkin tutuksi tuleva 'dingi' - eli isohko kovapohjainen kumivene jolla laivan ja sataman tai rantojen välillä liikutaan. Pääsimme satamaan hyvin Puerto Ayoran julkisilla kulkuvälineillä, eli todellisuudessa takseilla, jotka kaikki olivat valkoisia enemmän tai vähemmän vanhoja pick-upeja. Ja lysti maksoi aina kokonaisen taalan vaikka olisi mennyt mihin Pto Ayoran alueella. Ja mukaanhan mahtui mukavasti myös tavaraa sinne lavalle. Ja mikä meitä sitten oli odottamassa? Mukava ja tilava katamaraani johon mahtui yhteensä 16 matkustajaa ja 9 hengen miehistö. Tällä porukalla lähdimme tutkimaan ensimmäisenä Isabelan saaren ihmeitä. Mikähän meitä oikein odotti? Pto Villamil Matka alkoi heti koko yön kestäneellä laivamatkalla ja varsin tuuli... read more

Ja sitten saarille Tapasimme Tintin kanssa Quiton kentällä aikaisin maanantaiaamuna. Tintin lento oli saapunut ajoissa klo. 2:20. Matka Santiagosta oli todella pitkä, kun siihen sisältyi 12h vaihtoaika Limassa. Eipä ollut pelkoa, että ei ehdi vaihtaa konetta. Tintti sai aikansa kulumaan Yle Areenan seurassa ja samaan aikaan matkalaukku otti suunnan jonnekin aivan muualle … Tosiaankin – Tintti saapui perille, mutta tavarat eivät. Quiton kentällä tehtiin aamutuimiin kadonneen matkavaran ilmoitus ja oletuksena oli, että laukku tulee perässä Puerto Ayoraan viimeistään seuraavana päivänä. LAN:illa on Isla Baltralle 2 päivittäistä lentoa. Kovasti siis toiveena oli, että jospa vaikka jo seuraavana aamupäivänä pakaasi saapuisi. Quitosta lähtiessä on heti Galapagos –saarten matkatavaran tarkastus ja sinetöinti ja ensimmäinen maksu. Tarkkaan kyseltiin, ettei mukana ole mitään k... read more

Paluu Etelä-Amerikkaan Jokunen vuosi on jo ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi on tällä mantereella oltu. Edellinen Etelä-Amerikasta kertova blogimme päättyi Ecuadoriin ja Quitoon johon myös sen kertainen yhteinen matkamme päättyi. Jo silloin oli ajatuksena, että tuo kerta tuskin oli viimeinen Etelä-Amerikassa ja etenkään Ecuadorissa koska yksi pitkäaikainen haave jäi sillä kertaa toteutumatta. Nimittäin Galapagos. Nyt vihdoin on koittanut paluun aika ja pääsemme toteuttamaan tämän unelman. Galapagos Galapagos. Ihan oikeasti - Galapagos.Jo tuo nimikin kuulostaa minusta jotenkin epätodelliselta. En tiedä miksi, mutta tuntuu siltä, että olen 'aina' tiennyt mikä on Galapagos. Aina on tietenkin suhteellinen käsite, mutta jotenkin nyt ainakin sen ajan, kun ympäröivästä maailmasta on käsittänyt jotain muutkain kuin ihan kotikonnut ja oman pienen asuinympäristön... read more

Mostar – idän ja lännen kohtauspaikka Balkanin etnisten sotien aikana 1990 luvun alussa useimmille varmasti tulivat tutuiksi kuvat raunioituneista taloista ja kärsivistä ihmisistä. Minullakin nuo muistikuvat ovat hyvin mielessä ja aivan erityisesti mieleeni on jäänyt yksi yksityiskohta sodan järjettömyyksistä. Mostarin vanhan sillan tuho. Bosnian alueella Mostarissa on 1550 luvulla rakennettu kaunis silta joka ylittää Neretva joen. Silta on yhdistänyt jo aikojen alusta idän ja lännen, kristinuskon ja islamin sekä alueella asuneet eri kansallisuudet, bosniakit ja kroatit. Bosnian sodan aikana 1991 silta vaurioitui ensimmäisiä kertoja ja marraskuussa 1993 se tuhoutui lopullisesti kroattien tykistötulituksessa. Sota ei tietenkään tunne armoa ja mikään ei ole turvassa – jotenkin vaan tuntui jo silloin, että on niin turhaa tuhota vuosisatojen takaiset historialliset muistot jot... read more

Lounaalle Albaniaan Muutaman Budvassa vietetyn päivän jälkeen oli taas aika lähteä vähän retkeilemään. Jo aikaisemmin oli suunniteltu, että Albaniassakin olisi ihan mukava käydä – ei siis viipyä mitenkään useita päiviä vaan ihan vaikka päivävisiitti lounaan merkeissä olisi riittävä tällä kertaa. Jo joskus nuorempana oli usein mielessä, että eipä olisi lainkaan hullumpi keksintö lähteä pistäytymään Albaniassa. Joskus 80-luvullahan maa oli vielä suljettu ja vaikeasti lähestyttävä mutta siten tietenkin sitäkin kiinnostavampi. Eipä kuitenkaan koskaan ollut riittävästi sinnikkyyttä lähteä kokeilemaan, että miten maahan olisi päässyt. Tirana taisi olla ainoa paikka mihin olisi edes voinut kuvitella lähtevänsä ja sekään ei olisi ollut helppoa. Mutta haaveeksi jäivät nämä suunnitelmat silloin vuosia sitten ja Albania oli siis edelleen meidän kannaltamme täysin neitseellinen maaper... read more