Yksinkertasesti rakastan Vietnamilaisia...niin huippuja

---

Oon ollu niin Vietnamin pauloissa, etten ole edes malttanu kirjottaa blogia. Huessa vuokrasin ittelleni skootterin ja skootteri kuskin, kun rohkeus ei riittany ajaa itse. Mika osottautui erittain hyvaksi paatokseksi. Liikenne on aika hullua. Ihmiset kayttaa enemman toottia kun jarruja ja menee sielta mista mahtuu, valittamatta siita onko se vastaantulijoiden kaista vai kavelytie.
Joten ajaminen on lahinna puikkelemista oikeelta ja vasemmalta, eika todellakaan tunneta kasitetta tien antamista oikeelta tulevilta. Risteyksissa ihmiset vain laittaa tootin pohjaan ilmottaakseen tulostaan ja painaa kaasua kovempaa. Vain aarimmaisessa hadassa, eli kun tormays nayttaa vaistamattomalta kaytetaan jarrua. Kierreltiin koko paiva kaupunkia ja maaseutua tutustuen pakollisiin nahtavyyksiin.
Seuraavana paivana otin aamubussin Hoi Annaan. Ihastuttava vanha kaupunki meren rannalla. Jalleen kerran vuokrattiin skootteri, mutta talla kertaa kuskina toimi mun Australialiset ystavat. Kaksi paivaa vaan kierreltiin rantoja, mika oli erittain tervetullut vaihtelu pelkkien vuorien jalkeen. Hotelli Hoi Annassa oli ehdottomasti paras tahan mennessa. Rahaa saastaakseni, en ottanu kunnon huonetta, vaan nukuin vintilla hotellin tyontekijoiden kanssa. Mulla oli oma pieni vinttihuone. Joka oikeestaan oli jo talon kattoa, mutta ne oli tehny pahvista seinat ja laittanu palan kattopeltia katoksi. Kiipesin sinne tikapuita pitkin, ja kattopelti kuumeni paivalla tehden huoneen yhta kuumaksi kun saunan. Ja mun kanssa siella asusti rotta. Niin sita ihminen tottuu kaikkeen. Aloin nauraa kun nain aamulla rotan juoksevan lattiaani pitkin. Oli vaan huvittava ajatella, etta on aika pitka matka tultu kotisuomen kerrostalosta. Joka aamu kun herasin, ei tarvinnu kun avata silmat nahdakseen Hoi Annan katot. Koska huoneessa ei ollu kiinteita seinia, olin lahes ulkona. Siina makoilin sangyssani, katellen kuinka Vietnamilainen kaupunki herailee. Sita on niin onnellinen, ettei yksi rotta paljon haittaa. Parasta huoneessa kuitenkin oli hotellin tyontekijat, jotka asusti viereisissa huoneessa. Niin kultasia ja hassuja. Yks aamu kun kavelin ulos huoneesti, yks vanhemmista naisista rutisti mua kovaa paastamatta irti ja hoki "you're so beautiful, you're so beutiful. Stay here with me. Stay here with me." Oli haikeeta lahtea Hoi Annasta koska kiinnyin pieneen ullakkohuoneeseeni ja ihaniin hotellin tyontekijoihin.
Nyt ollaan Nha Trangissa. Mika on myoskin meren rannalla, mutta vaan isompi kaupunki. Huomenna mennaan saarihyppelemaan veneella ja snorklailemaan. Ja aussit aikoo opettaa mua surffaamaan. Odotan innolla.

---

Comments

[Kirsi Virtanen]

sokeritoukista rottaan
Olipa mukava lukea, ettet ole yhtä rottaa säikähtänyt, vaikken olisi ihan kättelyssä ajatellut sinun kiintyvän rotan valtakuntaan. Onneksi kotoiset sokeritoukat tuntuvat tämän jälkeen aika harmittomilta. Koti-Suomessa aloitellaan syyslomaa, kun sinä siellä ajelet skooterilla. Turvalista kyytiä toivottelee äiti

[Miikkis]

Hei mäki voin ottaa pari aussia opettaa surffausta..=0)

[Teemu-veli]

no terve sisko!hyvä että oot hengissä selvinny,ja ilmeisesti hauskaakin on ollu.älä huoli joka sunnuntai kun herään makoilee/ryömii krunikan kämpässä kaikennäkösiä rottia.surfauksesta joutuu oleen vähän kateellinen,muutenhan täällä suomen syys ilmastossa on huomattavasti mielyttävämpää oleilla:) koitan jatkossa raahautua koneen ääreen vähän useemminkin..meillä tuleekin huomenna räntää.moi