vihdoinkin Vietnamissa

---

Luang Prabangista sitten otettiin Johanin kanssa yo bussi Vientieniin. Jostain kumman syysta bussimatkat Laosissa ei ikina oikein suju. Muuten matka oli jopa melkein nautinnollinen, mutta tietenkin bussin katto mun kohdalta vuosi. Ja tietenkin rankkasade yllatti meijat yolla, joten sain oman suihkun. Vientieni oli outo paikka paakaupungiksi. Keskusta ei ollu paljon Riihimakea isompi ja monet teista oli paallystamattomia. Edes siella ei ole yhtaaan kauppakeskusta tai lansimaisia ketjuja. Jouduin viettamaan vahan liian kauan aikaa Vientienissa odotellessani Vietnamin viisumia. Saatuani viisumin suuntasin etelaan Savannakheen. Mun ja Johanin tiet eros Vientienista lahdettaessa. Ehdittiin matkustella viikko yhessa ja oli outoa olla taas yksikseen. Varsinkin kun Savannakhessa ei paljon lansimaisiin tormanny. Ja tietenkaan bussimatka Vientienista Savannakheen ei menny putkeen. Matkalla jouduttiin pysahtymaan koska keskella tieta oli palava auto. Eika taalla tietenkaan ole paloautoja tai vaahtosammuttamia. Niinpa odoteltiin kun paikalliset miehet roudas hiekkaa ja vetta kasin sammuttaakseen auton. Kesti pienen tovin.

Eilen sitten saavuin Vietnamiin. Eron maiden valilla naki samantien. Laosissa kaikki asu bambumajoissa, taalla ihmisilla on kunnon tiilista ja sementista tehdyt talot. Ja ikkunat on lasista eika hyttysverkosta. Laosissa koko maassa oli muutama pieni kaupunki, taalla kaupunkeja on vierivieressa. Ja hautausmaita on paljon. Kahden tunnin bussimatkan aikana nain 20 hautausmaata ja toisella puolella tieta oli varmaan yhta paljon. Osa hautausmaista oli isoja peltoaukeita, joissa oli silminkantamattomiin hautakivia. Hue, missa talla hetkella olen, on pieni kaupunki Vietnamin nakokulmasta, mutta suurkaupunki Laosin jalkeen. Yleensa en kauheesti valita isoista kaupungeista, mutta on mukava olla vaihteeksi ihmishulinassa. Katukuva on anakin erilainen kun suomessa. Asteita on varmaan kolmekymmenta, mutta kaikki kayttaa hanskoja, pitkia housuja ja paitoja. Ja jos jostain syysta joku on laittanu T-paidan paalle, ylettyy hanskat kainaloon asti. Hattu niilla on syvalla paassa ja hengityssuoja kasvoilla. Joten et todellakaan nae muuta kun silmat. Nuoret tytot varsinkin pukeutuu nain. Mutta todella pidan Vietnamilaisista. Ainakin kaupungissa moni puhuu suht'koht hyvaa englantia. On mukava saada aikaan kunnon keskustelu paikallisten kanssa. Politiikasta ja maan tilanteesta ne ei ikava kylla saa puhua, mutta monia muita mielenkiintoisia keskusteluja olen kaynyt. Ja Vietnamilaiset on tosi ystavallisia. Kun menen ravintolaan syomaan tulee omistaja usein samaan poytaan juttelemaan. Tietenkin ne koittaa aina myos hyotya. Saada sut jollekin retkistaan tai tulemaan uudestaan syomaan. Mutta vaikka kieltaydyn, on ne silti viela seuraavanakin paivana mukavia.

Hueen saavuttuani hemmottelin itteani kuuden dollarin hotellihuoneella. Tuntuu kovin halvalta kun vertaa Suomen hintoihin, mutta takalaisittain maksoin enemman kun mihin mulla oikestaan olis varaa. Yhden yon mulla oli oma kylpyhuone, kylpyamme, iso sanky, telkkari, nahkasohva ja huonepalvelu kanto mun rinkan ylos huoneeseen. Otin pitkan kylvyn ja katoin uutisia, mika ei ole ollut mahdollista pieneen ikuisuuteen. Kotona kaikki toi on itsestaan selvyyksia, mutta taalla ne tuntuu luksukselta. Tanaan sitten palasin todellisuuteen ja vaihdoin yopaikkaa. Nukun kahdeksan pojan kanssa hotellin kaytavassa. Tosi outo jarjestelma, mutta yhessa hotellissa ne on laittanu sankyja vieriviereen kaytavalle. Joten en odota saavani kauheesti unta, koska rauhaa ei varmaan paljon ole. Toivottavasti mun tavarat on viela tallessa kun menen takasin, koska tila todella on avoin.

Kaakkois aasia on kaymassa pieneksi. Bangkokissa tapasin tosi mukavan kanadalaisen tyton Natalian, mutta ehdittiin viettaa vain yksi ilta yhdessa. Se lahti Myanmariin ja ma kohti etelaa. Vientieniin saavuttuani mietin, etta pitaisko lahettaa sille maili, etta missa menee. Ennen kun ehdin tehda sita, Natalia kaveli mua vastaa Vientienin kadulla. Ehdittiin taaskin viettaa vain yksi ilta yhdessa. Mutta uskomatonta sakaa, etta oltiin siella samaan aikaan. Varsinkin kun kummankaan ei ollu alunperin tarkotus menna Laosiin. Seuraavan kerran vissiin tavataan Cambotzassa. Huessa tutustun kahteen tosi mukavaan Australialaiseen poikaan. Oli ollu jo muutaman paivan taalla, joten ne lahti tanaan etelaan pain. Mutta odottelee mua seuraavassa kaupungissa, ja matkustellaan sitten vissiin vahan aikaa yhessa, jos aikataulut menee yksiin. Vaikka lahin kotoa yksikseni, ei ole todellakaan tarvinnu yksikseen matkustella. Muutaman yon on viattany yhden hengen huoneessa, mutta muuten mulla on aina ollu matkaseuraa. Ja on mukava kun tietaa tapaavansa samat ihmiset uudestaan etela-Thaimaassa, Australiassa tai Uudessa-seelannissa. Silla moni on menossa samaan suuntaan kun mina.

Kiitos kaikille kommenteista, joita ootte laitellu tanne sivustolle. Niita on tosi mukava lukea.

---

Comments

[helena]

Hi honey
Hei rohkea, hyvä kuulla et voit taas hyvin. Kiva et sulle löytyy matkakumppaneita välillä meinaa täällä tulla surku kun ajattelee sua siellä isossa maailmassa yksin. Täällä odotellaan jo lunta..mut sitähän sä et varmaan vielä ainakaan kaipaa ;) Kaikkea hyvää sinne!!