Advertisement
Published: January 26th 2007
Edit Blog Post
Hanoin liikennetta...
Vanhassa kaupunginosassa Juuri kun aloimme paasta Vietnamista jyvalle ja alkaa selviamaan ilman hyppelya liikenteessa, huomaamme olevamme Hanoissa ja Vietnamin kierroksemme viimeisessa pisteessa. Mihin kaikki paivat oikein kuluivat??? Tama on ehka pitkan matkan kuvaavin tunne: yht'akkia vain huomaa, etta tassa se nyt sitten oli. On tehty ja nahty vaikka mita, mutta kuitenkin tuntuu, etta vasta eilen tervehdittiin rajaviranomaisia (ja yritettiin nayttaa mahdollisimman vahan kansainvalisilta huumerikollisilta....). Rajaviranomaiset ovat aina hieman hiermostuttavaa porukkaa naissa Aasian maissa. Heilla on takuulla laatikollinen kumihanskoja tiskin alla, ihan vain reppureissaajien iloksi!
Open tourimme lapi Vietnamin ei osoittautunut hassummaksi tavaksi matkustaa, vaikka osalle teista olemmekin jo ehtineet valittaa bussien, jotka tunnetaan myos nimella vietnamilaiset sardiinipurkit, jalkatilan vahyytta. Hanoihin saavuimme aamupala-aikaan ja ehdimme kiertaa kyselemassa useammassa hotellissa ennen kuin loysimme kukkarolle ystavallisen vaihtoehdon. Huomio muuten Aasiasta: taalla ei paljon hostelleja tunneta, dormitoreista puhumattakaan. Olemmekin jo kuukausia yopyneet hostellihinnoilla lahes jokaisen yon ihan ok hotelleissa, kahdenhengen huoneissa katsellen kaapeli TV:ta ja nauttien oman kylpyhuoneen laheisyydesta. Mutta nyt tulee se osio, jonka kirjoittamista olemme odottaneet jo monta paivaa! Hotelli-alan ihmiset; ottakaa penkeistanne kiinni ja sulkekaa puhelimet. Ette halua jattaa tata valista!
Tarinamme alkaa kun saavuimme Old Street hotelliin kadulla meita hihasta tarttuneen kaverin perassa. Normaalistihan kierramme nama tarjoajat kaukaa, mutta liekko syyna
...eika meno hiljenne edes yoksi...
...vain jalkakaytava muuttuu olohuoneeksi ollut vasymys vai hyvannakoinen hotellin esite, mutta heitimme ennakkoluulomme kankkulan kaivoon ja menimme katsastamaan huoneen. Huone osoittautui isoksi, varustettuna kaapeli TV:lla ja lampimalla suihkulla. Tai niin luulimme... Suihku illuusio sarkyi heti paivaunien jalkeen, kun ammeen pohja tayttyi kylmasta vedesta minuuttien tikittaessa kellossa. Soitto vastaanottoon toi meille nopeasti toisen huoneen avaimen, missa saisimme kayda peseytymassa samalla kun paikan pojat korjaavat vian sahkolaitteessa, joka lammittaa veden. Odotimme yhden CSI:n jakson verran ja edelleen vika pysyi sitkaasti piilossa, minka seurauksena saimme lupauksen, etta kunhan palaamme lounaalta, niin meita odottaa uusi huone. Viela kadulla paivittelimme kuinka mukavaa porukkaa hotellissa oli toissa.
Seuraava pari tuntinen oli kiva. Kavimme syomassa ja kiertelimme katuja kunnes paatimme menna lunastamaan lupauksen uudesta huoneesta. Seuraava puoli tuntia ei ollut kiva. Avatessamme ulko-oven, kuulemme vastaanottovirkailijana toimineen nuoren miehen aanen tarykalvoillamme viela sekuntteja sen jalkeen kun han lopetti huutamisen. Vai pitaisiko sanoa, piti taukoa huutamisessa vetaakseen keuhkonsa uudelleen tayteen ilmaa. "Aanekasta kommentointia" otti vastaan nuori reppureissaaja pariskunta, joka ei valehtelematta saanut sanaa valiin kun respasta annettiin tulla taydella laidalla. Missas oppaassa sita asiakaspalvelijoille painotettiinkaan, etta asiakkaalle ei saa korottaa aantaan?
Ongelmana naytti olevan, etta hotellin toinen tyontekija oli aamulla luvannut pariskunnalle myohaisen huoneen luovutuksen ennen heidan iltalennolleen lahtoa, mutta nyt
toissa oleva virkailija ei suostunut uskomaan asianlaitaa ja oli vaatinut, ja saanut, uloskirjautumisajasta myohastyneilta myos seuraavan vuorokauden huonehinnan. No tassahan ei sinansa ole mitaan outoa tai uutta? Mehan kaikki tiedamme lokikirjan hyvat puolet... Kun virkailijan huutaminen ei nayttanyt tehoavan (pariskunta kaipaili tavaroitaan ja mieluusti myos rahansa takaisin, koska lupa oli annettu myohaiseen lahtoon), otti tama ykkos-asiakaspalvelija avukseen huoneissa olevan infokirjasen ja alkoi hakkaamaan silla poytiin ja mm. meidan nenamme edessa han hakkasi vihkosta kammenellaan ja huusi, etta meidan taytyy totella saantoja! Mita me teimme muuta kuin istuimme respan sohvalla ja kuuntelimme metelia saalin sekaisin tuntein kanssa-reissaajiamme kohtaan????
Mekastus meni yli ymmarryksen jo paljon ennen kuin virkailija paasti suustaan "mina lyon teita!". Niita toisia asiakkaita siis, ei meita... Hienoa toimintaa, eikos vain? No, me saimme tarpeeksemme ja ystavallisesti pyysimme miesta antamaan meille uuden huoneemme avaimen. Avaimen saatuamme kaannyimme kysymaan, nyt jo epatoivoisilta kanssa reisaajilta, ovatko he kunnossa. Tassa vaiheessa paloi meiltakin niin sanotusti hihat, silla virkailija tuli eteemme huutaen ja tarttui Hannua kasivarresta. Taman jalkeen silkkihanskat heitettiin nurkkaan (kuvainnollisesti) ja poistuimme tien toiselle puolelle turvanamme hotellinjohtajan kannykkanumero, jonka olimme ottaneet tiskilta telineesta sen jalkeen kun kaksi virkailijaa respassa oli kieltanyt tietavansa johtajan puhelinnumeroa. *Huoh*
Johtajan puhelin oli valitettavasti jo
Kahvi Vietnamissa...
...iso kahvi maidolla, kiitos! illalla kiinni, mutta seuraavana aamuna nuori nainen istui poytansa aaressa ja suostui juttusille kuuntelemaan Hannan selostusta illan tapahtumista. Jos te olisitte tuo johtaja, niin kummanko puolella te olisitte: virkailijan, joka ei kieltanyt tapahtumista mitaan, vai asiakkaan, joka on lahdossa hotellistanne kolme yota aikaisemmin kyseisen virkailijan toimien takia? Johtajan ainoa kommentti tilannetta koskien tuntui olevan: "virkailijani sanoo, etta han kosketti miestanne ystavallisesti". Niin, entas se lyomisella uhkaaminen tai huutaminen asiakkaille tai kirjojen hakkaaminen poytaan???? Nama eivat pahemmin tuntuneet hairitsevan rouva johtajaa, joten poistuimme hotellin ovesta ja lupasimme olla niin sanotusti mukana hotellin markkinoinnissa. Tassa vaiheessa rouvakin yritti tulla perassa ja pyytaa anteeksi sanomalla, etta han oli jo sanonut alaiselleen ettei asiakkaille saisi huutaa... Etta tallaisia hotellikokemuksia! Ja tiedoksi kiinnostuneille, etta tama ei ollut meille edes Vietnamissa ensimmainen kerta kyseisenlaista asiakaspalvelun henkea! Huutaminen asiakkaille on taalla ihan ok. Uskaltaisimme jopa vaittaa, etta sita odotetaan henkilokunnalta. Asiakasko oikeassa? Kaikkea sita kuuleekin...
No, mutta teimme me Hanoissa muutakin kuin kuuntelimme hotellivirkailijoiden huutoa. Seuraava hotellimme oli oikein rauhallinen ja viihdyimme leffakanavan aaressa useamman illan. Ajelimme cyclolla sateessa (sylikkain, koska lansimaalaiset takapuolemme ovat liian leveita kyseisiin kulkuvalineisiin...), kavimme katsomassa jarven keskella olevaa temppelia ja water puppet teatteria ja nautimme Vietnamin tuoksuista ja nakymista. Niin ja
Mopoja sateessa...
...huomatkaa erityisesti sadeviitassa oleva muovi lampun kohdalla... tietysti niilla silkkikaduilla piti kierrella ja ihastella upeita mekkoja ja niiden kirjailuita...
Water puppet teatteria ihastelemme teille mielellamme muutamalla sanalla lisaa. Olimme ostaneet liput jo pari paivaa aikaisemmin, koska kyseinen esitys on niin suosittu, etta se oli kaksi paivaa loppuun myyty! Katsomossa istui niin paikallisia kuin turistejakin ja uskomme, etta bongaamamme Tallinnalainen villatakki katki alleen toisen suomalaisen! Jos joskus muuten menette Hanoihin ostamaan lippuja kyseiseen esitykseen, niin ero toisen ja ensimmaisen luokan valilla on paitsi puolet hintaa, myos erivariset penkit, eika sitten oikeastaan mitaan muuta. Me istuimme ykkosluokan penkeillamme ja ihastelimme tunnin verran vertaansa vailla olevaa musiikista ja keppien paista ohjattavilla marioneteilla tehtya esitysta. Olisiko teista kiva viettaa tyopaivanne kahluualtaassa haarojanne myoten markana ja heilutella, uskoaksemme suhteellisen raskasta, nukkea yleisolle, joka ei ymmartanyt vietnaminkielisesta tarinasta holaystakaan? No, vaikkei tarina taysin meille avautunutkaan niin esitys oli joka dongin arvoinen. Lieskoja syoksevia lohikaarmeita, kaunista musiikkia ja edelleen sita uskomattoman taitavaa marionettien kayttoa, ei kannata jattaa valiin.
Vietnamissa kaikki aistit saavat tehda toita ympari paivan. Maassa tuntuu olevan ihan oma tuoksujen maailmansa kun astuu kadulle cyclokuskien ja olkapaillaan tavaraa kantavien kaupustelijoiden joukkoon. Lahinna tama haju tulee kuivatusta kalasta, jota myydaan joka kadun kulmassa, mutta myos tuoreita ruusuja kaupustelevien koreista ja kuivatuista hedelmista. Jos taalla jostain pidetaan kiinni, niin kuivatuista ruoista ja herkuista... Kuva, jonka maasta viemme mukanamme, ovat ehdottomasti kartiohatut, joita paakaupungissakin nakee suurimmalla osalla paivittaisessa kaytossa. Aani taas tulee aina olemaan se matkaajalle tuttu "where you go Sir?" jos uskaltaa vaikka vain istua kahville ikkunapoytaan. Ymmarramme kylla, etta kauppa se on joka kannattaa, mutta kuka kahvilla istuva nyt olisi juuri silloin menossa mihinkaan? Ja entas se kosketus sitten: jos jollakulla on tietoa siita miksi useammassa Vietnamin kaupungissa, lahinna vanhemmat naiset, loivat (kylla, luitte aivan oikein) Hannaa ohi mennessaan ja hymyilivat sen jalkeen, niin otamme tiedon ilolla vastaan, jotta voimme tulevaisuudessa valttaa kyseisen maan tavan.
On todettava, etta Vietnam jatti meihin ison papukaijamerkin ja ainakin kaksikymmenta pistetta. Tunteitamme ei viilentanyt edes Hanoin +16 astetta, joka tuntui kuoritakinkin lapi kylmalta! Huoneemme lammitin oli paalla 24/7 ja sittenkin olimme hieman kylmissamme. Tervetuloa Suomen talveen, vai mita... 😊
Advertisement
Tot: 0.18s; Tpl: 0.012s; cc: 15; qc: 74; dbt: 0.1349s; 1; m:domysql w:travelblog (10.17.0.13); sld: 1;
; mem: 1.2mb
Leena
non-member comment
Tervetuloa
Niin tosiaan TERVETULOA KOTIMAAHAN!, nyt täällä on jo täysitalvi. Pakkasta on ja pyryttää. Lunta on satanut hyvinkin hiihtämiseen tarvittava määrä. Tuntuu mukavalta tälläinen sää sen vesisateen jälkeen. Aamulla lähdemme vastaan teitä, salmiakkia taskunpohjalla. On mukavaa saada teidät tänne lähemmäksi. Kyllä meidän kelpaa asua tätä Suomea! Tapaamisiin t äiti