Laos muistelua ja aanestyspaikan etsintaa

---

Laos muistelua:

Odomxaissa oveemme koputettiin yhtakkia illalla, kun olin juuri suihkuun menossa ja asettumassa nukkumaan. Oven takaa kuului koko ajan akaisempia koputuksia, kun emme heti avanneet. Sitten sielta kuului tiukasti ''passport''. Paatimme, etta on parempi avata ennen kuin he tulevat oven lapi, joten kaariydyin peittoon, koska olin vain alusvaatteisillaan, ja Kalle meni avaamaan. Sisaan astui ainakin kolme sotilaspukuista miesta ja yksi heista karjaisi ''passport'' ja kun annoimme ne, han silmaili niita hyvin epaluuloisesti. Luulin jo, etta varmasti he olivat tulleet pidattamaan meidat huumeiden salakuljetuksesta tai vastaavasta sekoittaen meidat joihinkin toisiin. Kun sedat olivat vuorotellen tutkailleet meidan matkustusasiakirjamme, he kuitenkin vaansivat naamansa johonkin hymyntapaiseen virneeseen ja toivottivat hyvat illan jatkot.

Luang Prabangisssa kavimme Punaisen Ristin saunassa kylpemassa ja mina kavin hieronnassa. Suosittelen paikkaa! Rahat menevat hyvaan tarkoitukseen eli suoraan Punaisen Ristin toimintaan.

Vang Viengnista lahtiessa sattui tapaus, joka kertoo hyvin, miten laosilaisetkin ovat jo oppineet huijaamaan, tosin aika heikosti. Kun kavelimme tienvarteen, josta bussin oli tarkoitus menna ohi, santaavi (pick up lava-auto) kuski sanoi, ettei busseja mene. Kalle sitten kysyi, minka hintainen santaavi olisi. Johon kuski lausahti ''saman hintainen kuin bussi''. Kalle ''mutta eihan busseja mene?" Kuski ''Mutta jos menisi." Kalle sitten vain tyytyi hymahtamaan jotain. Kuski reakoi tahan alkamalla haukkumaan olemattomia busseja erittain hitaiksi, jollain han viimeistaan puhui itsensa pussiin.

Vientianessa minulle tehtiin elamani ensimmainen ruumiintarkastus. Festifaalien ansiosta poliiseja oli liikkeella ja he olivat sulkeneet muutamia teita. Heidan ohitseen ei paassyt ilman tarkastusta. Poliisien apuna oli paljon nuoria ja innokkaita pikkupioneereja (Laoshan on sosialistinen maa) ja he pitivat paikalla koko ajan hauskaa naureskellen. Asianmukaisesti joku nuori tytto laitettiin tarkistamaan, ettei minulla ole mitaan aseita ja joku aija tarkisti Kallen. Laosissa oltiin hyvin tarkkoja siita, etta eri sukupuolta olevat eivat saaneet koskettaa toisiaan, elleivat olleet naimisissa. Avioparejenkaan ei selvasti ollut oikein suvaittavaa julkisesti osoittaa tunteitaan, koska en kertaakaan tallaista nahnyt. Sen sijaan samaasukupuolta olevat kavelivat usein kasikynkkaa ja joskus nain kahden teinipojan nukkuvan aivan vierivieressa paa samalla tyynylla. Suomessa teinipojat ovat sen verran homofobisia, etta tallainen ei varmasti olisi siella mahdollista.

Minulla oli oikeastaan mielessa paljonkin tarinoita Laosista, mutta nyt ne ovat kaikonneet mielestani. Kokonaisuutena Laos oli edelleen sellainen Kaakkois-Aasian helmi, millaisena sen muistinkin. Siispa nyt siirryn Thaimaan puolelle. Nong Khaissa oli hyvin vapauttavaa olla pitkasta aikaa ei-turisti kaupungissa. Tuntui kuin pystyisi vapaammin hengittamaan! Kukaan ei pysaytellyt hyotymismielessa tai huudellut mitaan. Laosinkaan kaupungit eivat mitenkaan erityisen pahoja olleet tassa mielessa, mutta jotenkin vaikkapa se, etta Luang Prabangin oli rakennettu keskustaltaan niin turistien tarpeeseen, alkoi pikku hiljaa ahdistamaan. Ennen kaikkea kaikki Tour toimistot, joita naki joka puolella niin Luang Prabangissa, Vang Viengissa, kuin Vientianessakin alkoivat stressaamaan. Vientianessakin tunsimme itsemme lahes rikollisiksi, kun Kalle halusi itsenaisesti hankkia meille bussiliput ja sattui kysymaan tietoja guesthousista. Sita suorastaan paheksuttiin jos ei ostanut lippuja jonkin valikaden kautta. Luulen, etta tulevaisuudessa itsenaisesti toimiminen tehdaan Laosissa entista vaikeammaksi, aivan kuten Vietnamissa. Vietnamissa kaikki asiat hoituvat aina erillaisten toimistojen kautta. Mitako vikaa tassa on? Tietenkin se, etta toimistot vievat aina valista. Esimerkkina toimisto Vientianessa, joka pyysi paikallisbussi lipuista Nonghaihin kolminkertaisen summan, mika oli oikea hinta. Muutenkin tietenkin kunnon vasemmistolaisena vastustan tallaista yksityistamista. Paljon parempi on, etta bussifirmat ovat julkisia, siten ne pysyvat tavallisenkin kansan ulottuvissa. Jotkut uskovat, etta hinnat pysyvat parhaiten kurissa, kun on paljon pienia kilpailevia yrityksia. Itse en kuitenkaan usko tahan. Firmat sopivat aina jonkinlaisesta kartellista! Tasta esimerkkina Vang Viengnin lukuisat nettipaikat. Joka ikisessa paikassa luki seinassa 300 kippia minuutti. Usein niissa oli viela tasmalleen samanlainen monistelappu eli samanlaisuus todistaa, etta naita hintalappuja oli jaettu yritysten kesken.

Nong Khaista viela sen verran, etta se oli rajakaupungiksi yllattavan viihtyisa. Megongin ranta oli siistia, koko ranta katu oli kiiltavaa kivilaattaa, ja mielenkiintoista aluetta basaareineen ja buddhatemppeleineen. Yksi temppeli oli erityisen hieno, silla sinne paasi kiipeamaan ylos aina ison kultaisen buddhan jalkojen juureen asti ja sielta pystyi ihailemaan kaupunkia, seka toisella puolen Mekongia nakyvaa Laosia. Jotenkin groteskin nakoinen oli iso valkkyva lootuksenkukka, joka oli asetettu jokeen. Muutenkin thaimaalaiset tuntuvat rakastavan kaikkea valkkyvaa ja varikasta, se nakyy usein vahvasti kaupunkikuvassa. Myoskaan temppeleiden suhteen ei rahaa tuhlata. Tuollakin pikku kaupungissa ne kimalsivat ja loistivat tuoreessa kiiltavassa maalissaan ja osittain kultaisina. Kaikenlaisia varillisia lasinpaloja kaytetaan myos paljon temppeleiden koristeluun, joten nekin luovat saihkyvaa vaikutelmaa. Paakadut Nong Khaissa olivat hieman liian rauhattomia liikenteeltaan, etta olisivat olleet kovinkaan viihtyisia, mutta eivat ne kuitenkaan aivan Menglan katujen tasolle vastenmielisyydessaan yltaneet. Niin siella kuin taalla Bangkokissakin pyorailijat tai kavelijat ovat suhteellisen harvinainen naky. Useimmiten ihmiset huristelevat mopoillaan, jotka eivat todellakaan ole mitaan sahkomopoja, vaan reippaasti pakokaasuja paastelevia.

Tasta paivasta: Aamulla ajattelimme heti ensimmaiseksi selvittaa aanestyspaikan. Menimme nettiin ja kirjoitimme Bangkokin googlemappiin lahetyston osoitteen. Ensin kartta antoi monta mahdollista paikkaa, sittemmin klikkasimme embhasy Finland linkkia ja saimme selvan merkin tiettyyn pisteeseen karttaa. Kalle sitten piirsi pienen kartan vihkoomme ja laittoi ylos skytrain pysakin ja niin lahdimme seikkaileen. Iloksemme olimme huomanneet, etta paikan pitaisi olla suhteellisen lahella. Helposti paasimme skytraini pysakille, jonka piti olla lahella lahetystoa. Kartan perusteella loysimme oikean tienkin ja lahdimme tarpomaan sita. Paikan olisi pitanyt tulla vastaan kohtalaisen pian, kaikkien muiden maiden lahetystoja tulikin, mutta ei Suomen. Kysyimme sitten eraalta vartija-miehelta. Han otti kunnia asiakseen selvittaa paikan sijainnin. Han tutkaili karttaa ja osoitteli milloin mihinkin, pian paikalle tuli toinen mies ja sitten kolmas. Kaksi ensimmaista nosti lahes tappelun vihkostamme, johon olimme kirjoittaneet osoitteen ja piirtaneet kartan. He repivat sita toistensa kadesta ja olivat milloin mitakin mielta paikan suunnasta. He kyselivat meilta monenlaista, mutta suurinosa meni ohi, kun he pajattivat thaikuiksi. Yritimme vain osoitella osoitetta paperissamme. Yhdessa vaiheessa toinen mies luuli, etta etsimme skytrainia, koska sekin oli kartassamme ja siksi noiden kahden miehen valille nousi kunnon suukopu. Yritin valilla ottaa kartan heidan kadestaan ja kiittaa avusta, mutta he eivat suostuneet luopumaan siita, vaan selittivat entista kiivaammin. Kolmas mies totesi valilla jotain rauhallisemmin. Viimein kaksi yli-innokasta auttajaamme tuntuivat paasevan jonkin nakoiseen yhteisymmarrykseen ja tyytyvaisena osoittivat suuntaan, jonne olimme alunperinkin olleet matkalla. Kavelimme sinne pitkasti, mutta totesimme, ettei paikka voi olla niin kaukana. Palasimme jalleen auttajiemme luo, koska juuri silla paikalla oli ollut sen nakoinen rakennus, mika ehka voisi olla lahetysta. Yritimme livahtaa heidan huomaamattaan, mutta tietenkin aijat huomasivat meidat. Talla valin yhdelle miehista oli kirkastunut, missa paikka varmasti olisi ja han osoitteli erasta korkeaa rakennusta. Lahdimme sinne pain, mutta ovivartija pysaytti meidat ja pudisteli paataan, kun kysyimme paikasta. Olimme siis jalleen hakoteilla! Googlemappi oli heittanyt paikan aivan vaaraan kohtaan! Vartija ehdotti taksia ja siihen me paadyimmekin. Taksikaan ei ensin tiennyt paikkaa, mutta eras radiopuhelimella puhuva mies kysyi joltain ja ilmoitti paikan taksille.

Saapuessamme perille, olimme ensin varmoja, etta olimme vaarassa paikassa. Edessamme oli suuri ostoskeskus. Missaan ei lukenut Suomen lahetysto! Kaikkiin muihin lahetystoihin oli ollut opastekyltit. Kaiken lisaksi rakennuksen nimi oli Amarin Tower, eika Marin tower, kuten ulkoministerion sivuilla oli sanottu. Kun kiersimme rakennuksen sivulle, selvisi kuitenkin helpotukseksemme, etta paikka oli kuin olikin oikea. Se oli samassa rakennuksessa kuin ostospaikka, mutta 16. kerroksessa. Oli erikoista ja oudon tuntuista yhtakkia lukea ala-aulassa suomenkielisia opasteita. Viela oudompaa oli kuulla aanestyshuoneessa suomenkielta. Oli kuin olisimme yhtakkia tupsahtaneet pikku-Suomeen, jonkinlaiseen suomalaisuuden keitaaseen!

Ilta paivalla kavimme sairaalassa. Meille avattiin taksin ovi kumartaen ja lausuen hyvin kohteliaasti "svadikaa''. Tama Samitijev hospital on hyvin elitistinen paikka ja siella kohdellaan potilaita kuin kuninkaallisia. Eipa siita kuitenkaan enempaa. Kaikki sujui ongelmitta, kun itse ei tarvinnut osata mihinkaan, vaan aina lahti joku saattamaan paikasta toiseen. Laakarikin puhui hyvin englantia, joten kommunikointi ongelmia ei ollut kuin korkeintaan minulla, ja annoinkin Kallen toimia suosiolla tulkkina. Yli 200 euron lasku siita tuli, joten mikaan halpa paikka ei ollut kyseessa! Tosin saimme talla rahalla hyvin monenlaisia laakkeita, kuten malarialaakkeet, antibiootit ja minun mahalaakkeeni 7 kuukaudeksi.

Jos nyt kerrankin olisimme Bangkokissa terveita, voisimme katsella tata kaupunkia enemman. Tama on viides kerta taalla, mutta yleensa aina meista toinen on ollut sairas. Nyt oma sairauteni on onneksi parempaan suuntaan menossa. Paivalla ei ollut enaa kuumettakaan ja toivottavasti se ei nouse nyt enaa illalla. Haluaisin ainakin kierrella muutamia museoita ja ehka kayda jossain kylpylassa. Temppeleita olemme jo talla matkalla nahneet paljon, mutta temppelin, jossa on kuuluisa makaava buddha, voisi kayda katsastaan.

---