Phantastic Philippines, over and out

---

Viimeinen päivä eteni lievässä sumussa, kun kurkkukipu ja sen myötä kehittyvä päänsärky keräsivät vimmaa, jota yritin loiventaa paikallisesta apteekista hankitulla paracetamolilla ja Strepsilsillä. Lähtöpäivän rituaalit tuli hoidettua melko vähäeleisesti - aidossa italialaisessa ravintolassa nautitun viimeisen lounaan jälkeen seurasi pakollinen pelipaitojen vaihto, turistihatun luovutus seuraavaksi lähtövuorossa olevalle turistille ja lopulta poistuminen respan kautta.

Matkavaatteet olivat onneksi Santa Barbarassa palatessani valmiiksi pestynä ja prässättynä, sillä liikenne oli perjantai-iltana melkoista kaaosta, eikä aikatauluni olisi sietänyt kovin suurta säheltämistä enää siinä vaiheessa etenkään, kun nyhjäsin sitten pakkauspuuhissa itse puoli tuntia aiottua pidempään. Turvamarginaalia oli periaatteessa kyllä silti varattu melkoisesti, mutta kun lopulta taksiin päästyäni ensimmäistä neljänneskilometriä kohti lentoasemaa junnattiin lähes kymmenen minuuttia, aloin jo hiukan jännittää, tulisiko kuitenkin jossain vaiheessa hiukan kiire.

Huoleen ei ollut onneksi aihetta, vaikka matka alkoi kunnolla edetä vasta Cebu Citystä päästyämme - ehdin kuitenkin lentoasemalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen lähtöä. Siellä oli siten aikaa maleksia kaikessa rauhassa matkamuistomyymälöiden, check-inin ja turvatarkastusten läpi odottamaan koneen lähtöä. Viimeisessä turvatarkastuksessa minulle yhtäkkiä valkeni, miten saapumispäiväni kaltaiset avainsähläykset pääsevät tapahtumaan; kaivaessani taskuistani kaikkea metallinromua käteeni sattui Santa Barbaran kämpän avain, jota en ollut muistanut lähtiessäni palauttaa ja jonka perään kukaan ei ollut muistanut kysellä. Loppuaika menikin rattoisasti Cathay Pacificin henkilökunnan sekä tekstiviestitse Jarkon kanssa avaimen palautusta säätäessä - ja ilmeisesti olisi pitänyt säätää vieläkin huolellisemmin, sillä viikkoa myöhemmin avainta ei vieläkään oltu saatu takaisin Santa Barbaraan.

Paluulennolla Hong Kongiin ei päässyt ihmeemmin katselemaan maisemia, sillä pääsin tukevasti keskirivin keskipenkille, eikä yön pimeydessä juuri muutenkaan ollut muuta nähtävää kuin satunnaisia valoja noustessa ja laskeutuessa. Lentokoneen kuiva ilma ja paineen muutokset eivät tietenkään tehneet hyvää kurkkukivulle, ja niinpä vedin uutta paracetamolia aina kun annosteluohje antoi myöten.

Hong Kongissa kenttähenkilökunnan suosiollisesta opastuksesta huolimatta löysin vuorokauden vaihtuessa kovempien aineiden tax free-kaupan. Alkuperäinen tarkoitus oli kaivaa Islay-viskien hyllystä jotain mielenkiintoista, mutta tarjolla olevat Laphroaigit ja Ardbegit olivat jo sen verran tuttuja, että päädyin sitten kuitenkin vaihtelun vuoksi sekä esteettisistä syistä 18v. Glenmorangieen. Tätä nyt sitten kai litkitään ainakin seuraavat kolme vuotta - edellinen lentokentältä hankittu leka vuodelta 2009 tyhjeni vasta viime vuonna pikkujouluissa.

---

Photos

Flight Path
Hong Kongin yleiseen suuntaan.

Bridges
Cebu Cityn ja Mactanin saaren välillä on kaksi siltaa, joista kaiteiden takana kauempana näkyvä meni vierailuni aikana remonttiin.